Tulipa tässä aamupäiväkahvia hörppiessä mieleen, että HPK:han hankki kovaotteisen Shane O’Brienin sen jälkeen, kun Tyrväinen oli taklannut Lehtivuorta. Sattumaako? Tosin olihan Kerholla alkukaudesta vastaavan profiilin pelaaja Kirill Tulupov, mutta joka tapauksessa Pennanen näki tällaisen pelaajan tarpeelliseksi, vaikka Kerhon pelitapa on erittäin kiekollinen.
Jatkoajan JYP-osiossa joku toi esiin Selänteen vanhan haastattelun Urheilulehdelle, tässä siitä suora sitaatti:
“… Jos joku rotta veti minua poikittaisella mailalla niskaan, niin Winnipegissa joukkueen kovanyrkki Tie Domi seuraavassa vaihdossa maksoi potut pottuina. Ei hän kysellyt mitään vaan leipoi niitä turpiin. Ja se vähensi likaista peliä merkittävästi. Nyt pelaajat pääsevät livistämään rottamaisuudesta, kun eivät joudu maksamaan teoistaan. Se on mielestäni liigan suurin ongelma”, Selänne pamauttaa.
Selänne oli siis hivenen samoilla linjoilla Japa Levosen kanssa, jonka mielestä on harmillista, että vaarallisia mailaniskuja puhdistava lajin “koodisto” ei enää ole voimissaan Suomessa.
Itselleni tulee hivenen mieleen, että nämä pelotevaikutukset sun muut kuvastavat menneiden vuosikymmenten ajattelutapaa. Selännekin muisteli, miten 20 vuotta sitten kaikki oli paremmin. Tämä oli aikaa ennen nollatoleranssin tuloa ja muutenkin peli oli aivan erilaista kuin nykyisin. Nykypäivänä tuomariston olisi tarkoitus karsia käsille hakkaamiset pois, ei nyrkkisankarien. Onko ns. rottapelaajia edes enää niin paljon kuin ennen? Siis sellaisia, jotka hakkaavat vastustajan parasta maalintekijää käsille koko pelin ajan. “Päällystakkeja”. Ei nyt ihan heti tule kyllä itselleni mieleen, sillä niistäkin saa aika äkkiä sen jäähyn. Lisäksi ns. jarruketjut, joita peluutetaan vastustajan ykkösketjua vastaan, ovat katoamassa. RD:n Lukko ja Virtasen JYP ovat toki kyseisenlaisia ketjuja vielä viime vuosinakin rakentaneet. Kuitenkaan edes Leo Komarov ei ole rottailussa kuten “idolinsa” Jarkko Ruutu.
Joka tapauksessa Finley ja Tyrväinen ovat osoittaneet, että se on aivan sama, millaista goonia siellä vastapuolen penkillä istuu, he ajelevat vastustajan sairaalakuntoon joka tapauksessa. Voi tietysti olla, että joku Yonkmanin läsnäolo (ainakin jäällä ollessaan) rauhoittaa vastustajan sanotaanko nyt vähemmän kovapäisiä pelaajia tekemästä typeryyksiä. Itse asiassa kyllähän Finley jonkinlaisena pelotteena toimii hänkin, kun koko ajan joutuu katsomaan, missä hän jäällä menee, ettei tule ajelluksi. Jonkinlaista pelotevaikutusta siis edelleen lätkässä on, se on selvää. Mutta nähdäkseni se ei enää kohdistu niinkään mailahäirintään ja muuhun rottailuun, vaan taklausten muodossa tulevaan fyysiseen uhkaan ja siihen, että taklauksista voi joutua vastaamaan nyrkein (mikä nyt ei Finleytä ja kumppaneita hetkauta).