Näkisin, että pihvi on tämä:
Harjoitus- ja kilpailupohja eivät yksinkertaisesti riitä. Varsinkin lajiharjoittelun määrä tehoilla on jäänyt todella vaatimattomaksi.
Näkisin, että pihvi on tämä:
Harjoitus- ja kilpailupohja eivät yksinkertaisesti riitä. Varsinkin lajiharjoittelun määrä tehoilla on jäänyt todella vaatimattomaksi.
No joo. Lähinnä kiinnostaa miksi ja kuinka tähän tilanteeseen on päädytty.
Namibian 18-vuotias juoksijatyttö Mboma ei saa “miessäännön” vuoksi juosta mielimatkaansa 400 metriä, mutta 200 metriä kyllä käy. Jännää että myös heittolajitkin olisivat sallittuja. Siellä ei haittaa vaikka nainen pukkais reilustikin testosteronia joka huokosesta. Outoa. Näin voi käydä kun oikein aletaan “tieteilemään”.
Ehkä joskus näemme ihmisten kisoissakin tasoituskisoja, joissa takamatka/hyvitys perustuu jonkin biologisen substanssin määrään.
Ainoa mikä on outoa ja keinotekoista on, että saavat kilpailla naisten sarjassa missään lajissa. Parempi että ovat bännättyinä edes keskimatkoilta. Kukaan urheiluihminen ei voi haluta Rion naisten 800 metrin uusintaa, jossa palkintopallille ihan vaan sattui pääsemään kolme intersukupuolista urheilijaa. Parempi, että oikeat naisurheilijat pääsevät estradille, niin kauan kuin meillä erillinen naisten sarja vielä on.
Norjalainen Karsten Warholm ME 45.94, 400m aitajuoksu. Käsittämätön aikaparannus.
KOK:n suomalaisjäsenen, ja entisen huippu-urheilijan, Sari Essayahin näkemys Olympialiikkeen ja Olympialaisten nykytilanteesta kuullun arvostelun keskellä:
”Hän muistuttaa, että Kansainvälinen olympiakomitea on järjestöpohjaisen ja vapaaehtoistyöhön nojaava urheilun suurin rahoittaja maailmassa.
"Kansalaisjärjestöpohjaiseen toimintaan ohjautuvalle rahalle olisi muitakin ottajia: eri ammattilaissarjojen yksityiset osakkeenomistajat ja superseuroja omistavat oligarkit. Ovatkohan kaikki olympialaisten joutsenlaulua toivovat ymmärtäneet tätä?” Essayah kysyy.”
Olympiakylässä remuttu. Poliisikin tarvittu paikalle. Syyllisistä ei tarkkaa tietoa, mutta ainakin australialaiset ovat hajottaneet kämppiä.
Kisojen “tossudopingista” ja muista tuloksiin vaikuttaneista asioista.
Arto Bryggare tuntuu olevan näitä kaikkitietäviä. Vai onko se vain hänen tyylinsä esittää asioita, joka välillä ärsyttää hitusen itseänikin. Nytkin tämä arvio Maria Huntingtonin “aika vaatimattomasta juoksutaustasta”.
Hohhoijaa, mitähän Arto olettaa sitten Marian harrastaneen. Juoksun kautta hän nimenomaan on urheiluun tullut. Itse olen nähnyt hänet jo vaahtosammuttimen kokoisena juoksukisoissa Ahvenisjärven kentällä.
Eikös tässä maassa noi mitaleja saavuttaneet yleisurheilijat ja hiihtäjät ole noita kansakunnan tietäjiä ja taitajia. Varsinkin noi pilleriaikakauden jalostamat sankarit. Toki eihän tässä maassa mitään kepulikonsteja oo käytetty.
Mut se vaan on niin helppoo huudella ja arvostella. Bryggare toki fiksu ja sanavalmis.
Radio Rockin Korporaatio -ohjelma aikoinaan lisäsi aina juttuihinsa, että ”Korporaatio ei väitä…” enkä väitä minäkään mitään. Mutta Atik Ismael kertoi olleensa intissä urheilujoukoissa samaan aikaan Bryggaren kanssa, taisivat olla tupakavereita. Ismael oli tullut kauheassa jurrissa joltain lomalta takaisin ja tupakaapin avaimet tietenkin hukassa. Oli saanut päähänsä vääntää jollain raudalla kaappiinsa oven auki. Tuo onnistui, mutta kaapin sisältö oli näyttänyt vähän vieraalta. Lääke-, vitamiini- ja hivenainepurkki arsenaali oli sellainen ettei edes Tilkasta löytynyt vastaavaa. Kaappi olikin ollut Bryggaren. Arto oli ollut hyvin vihainen.
Mutta siis joo, kyllä noita analogisia stereoita vielä kasarin alkupuolella käytettiin ihan huoletta kunhan vähän katsoi kalenteriin.
Tämä nyt meni vähän ohi aiheen ja toisaalta taas osui.
Onko muuten niin, että Potkonen on ensimmäinen suomalainen nainen, joka voittaa kaksi mitalia kesäolympialaisista?
Samaa mäkin mietin, enkä ainakaan googlettamalla löytänyt kuin yhden mitalin voittaneita. Ainakaan kesä Olympialaisissa. Eipä niitä Naisia mitaleilla ollut hirveesti muutenkaan.
Kyllä, ensimmäinen suomalainen nainen joka ottaa mitalin kaksissa perättäisissä kesäkisoissa.
Potkosen haastattelusta näkyi ja tuntui Olympialaisten merkitys perinteisen lajin urheilijalle. Ei ihan pieni edelleenkään vaikka kisoja on helppoa arvostella monin tavoin. Silti ydin on olennainen ja tallella. Tulostaso on Olympiaperinteen arvoinen: huippua.
Onko joku suomalainen nainen ottanut ylipäätään kahta mitalia kesäkisoista? Sitä tuossa eilen pohdittiin ja vähän tutkittiin.
Mielestäni ei ole kukaan suomalaisnainen aiemmin voittanut kahta mitalia kesäkisoista. Ja näin sanoi myös Christer Sarlin, kun Potkosen mitali oli varmistunut.
Näin se varmaan on. Helsingin 1952 melonnan kultamitalisti Sylvi Saimokin oli ollut Lontoossa vasta 6. Ja kun Helsingin kisoissa oli jo 37-vuotias, alkoikin suunnata jo politiikkaan ja kohti Eduskuntaa.