Positiivinen asia on toki se, että tähän asti vauhtisokeus on ollut lähinnä fanien ongelma. Niin kauan kuin organisaatio pystyy katsomaan itseään peilistä ja olemaan ylpeä siitä työstä, jota he tekevät, mutta ollen samaan aikaan riittävän nöyriä sen edessä, että kaikki valtakunnat kaatuvat aikanaan - niin kaikki on hyvin ainakin Tampereella.
Fanien käyttäytyminen menee ihan normaalin piikkiin: organisaatio on menestynyt - joskus riitti voittaminen. Joskus sitä ennen riitti vielä niukka hopeakin. Viime kaudella riitti runkosarjan dominointi ja mestaruus, mutta niin ne odotukset aina vaan kasvavat. Nyt pitää - kuten sanoit - voiton lisäksi voittaa hienosti.
Ylimielisellä on lyhyt tie. Huono alkukausi saattoi kuitenkin nöyristää innokkaimpia faneja ja muistuttaa meidänkin kuolevaisuudesta. Viime kauden lopussa eräs ystäväni alkoi käymään peleissä enemmän. Alkukaudella hän jaksoi kannustaa, koska ei hän ollut niin tottunut Tapparan peliin kuin minä. Oli hienoa, kun eilen hän sanoi ennen kuin lähdettiin hallilla: “Tää on muuten se Tappara, jonka mä näin viime kaudella ja mihin mä ihastuin.”