Jollain tapaa ymmärrän ja hyväksyn tuon hiljentymisen. Se on ikään kuin ilkamoinnin hyvä vastakohta - jos kaikki on nakupelleilyä, vapaapaini vaimon tai muun vastaavan kanssa ei tunnu miltään. Toisaalta taas hiljentymisessä on syntisen sielun vapahtamisen esimoderni kaiku - haemme ylhäältä lupaa pitää hauskaa.
Itse olen sitä koulukuntaa, että alkulaulua ei tarvita ollenkaan. Jos taas sellainen tarvitaan, maammelaulu, tuo patrioottinen jäänne, on viimeinen valintani.