Yleistä jauhantaa talven (omasta mielestäni) parhaasta liikuntamuodosta, ulkojäistä. Pitkään ja innolla niitä tässä talven aikana odoteltu ja nyt niitä sitten löytyy hyvinkin monesta paikasta.
Käytkö säännöllisesti ulkojäillä (jos vain on keliä yms)?
Ajattelin humputtelusta selvittyäni käydä sunnuntaina lämäämässä kerran paikallisessa kaukalossa. Sen yhden laukauksen aikana hajoaa vähintään yksi selkä. Loppuaika syötellään itelle laitojen kautta.
Talvet on nykyään niin vaihtelevia tässä Tampereen korkeudellakin, että ulkojäille pitää mennä joka kerta kun keli ja vapaa aika osuu yksiin. Tänään aamusta kävin ja olihan se taas hienoa.
Lasten kanssa käynyt parina pääsiäisenä järven jäällä luistelemassa ja heidän kanssaan myös pari kertaa luonnonjäillä, mutta varsinaisesti höntsäämssä luonnonjäällä viimeks about -01
Huomenna menen ulkojäille paukuttaan alarautaa ja vahingossa yläpeltiä. Ja puumailalla.
Vähintään kerran viikossa tulee käytyä, kun kelit antaa myöten. Aikaa saattaa kulua 1-3h, riippuu miten innostuu. Kyllä puoliso on “muutaman” kerran soitellut ja kysynyt, että koska tulet kotiin?
Tää on oikeesti aika haastava liike. Jos joku on kysynyt millainen pelaaja mä oon, mulla on ollut tapana sanoa että toodella köyhän miehen Pekka Saravo. Kokeilin yks päivä kantaliukua ja erittäin hataraahan se meno oli. Nyt olen toodella köyhän ja äärimmäisen velkaisen miehen Pekka Saravo.
En osaa pekkasaravomaisuuden sitä timanttisinta ydintä: kantaliukua. Joku päivä tuon vielä osaan!
Pari kertaa talvessa saan aikaiseksi mennä, ehkä on jo liikaa ikää ettei kehtaa mutta nuorempana ei muuta juuri tehtykään.
Mitäpä jos meintäisiin palstalaisten kesken nyt kun kelejä on?
Liekö Messikään pääsemässä omilta treenipuuhiltaan jäille… @TTman on luvannut ainakin pukea tällä kaudella, mutta muusta ei ookaa sitten ollut puhetta. Enempää painostamatta ketään mihinkään ja kaikkien identiteettiä varjellen =)
En tule, koska saisin vain kommenttia kahvakiekostani.
Tämän jälkeen joku kanssapeluri vetäisi minut laidan viereen käymään läpi taktisia kuvioita ja siinä sitten havahduttaisiin, että meidän vuoro päättyi kaksi tuntia sitten. Eikä oltaisi siltikään päästy yhteisymmärrykseen.
Jälkipeleissäkin päätyisin pöytään, jossa haukuttaisiin vuoron perään ihan jokainen pelaaja. Tuon jälkeen otettaisiin parit terävät ja siirryttäisiin inttämään siitä onko Rautakorvesta enää mihinkään.
Lopulta heräisin taitoluistimet jalassa koulukadulta.
Tää identiteetti asia olisikin ihan hyvä juttu että tutustuttaisiin toisiimme ja näin ehkä paremmin ymmärretäisiin miksi kirjoitetaan niin kuin kirjoitetaan noh toki sivuseikka mutta meikän kohdalla ainakin olisi tarvetta osoittaa että olen ihan OK tyyppi vaikka onkin jo neljäs nimimerkki menossa #Ekku73#, Paragon,Pirlo mutta pääasia vois tietty olla tuossa kiekosta jaarittelussa ihan kasvotusten.
Meillä Pirkkalassa varmaan ainakin kaukaloissa on tilaa että eiköhän jotain aikaiseksi saataisi.
Joo, kyllä se tällaiselle katsomon puolella harrastavalle on jännää mennä luistimilla takakenossa. Oon tässä reenannu tuon suoraselkäisellä jalkojen nostelulla eteenpäin menemisen, niin eiköhän laiskuuden multihuipentuma kantaliuku sieltä vielä joskus löydy kikkapankkiin.
Tänä talvena taitaa olla viidet ulkojäät takana. Viime talven lämäritauon (koska oli alakäden ranne kipeä) jälkeen on kyllä kuti ihan hukassa. Lisäksi tarvis käydä hiitälässä terotuttaan terät, meinaan vasen terä ei pidä ihan optimaalisesti.
Tuollainen @Oijennus kuvailema tapahtuma voisi kyllä olla ihan hieno tapahtuma. Tapahtumaosastolla on vaan ruuhkaistakin ruuhkaisempaa, ettei oikein ehdi jäille saatika after ice:lle.
Tapahtui tänään:
Treppu nousee vasenta laitaa maalia kohden. Katse tähystää syöttösuuntaa, veto LÄHTEEEEEEE! KARMEA RANARI AIVAN YLÄPELTIIN! TAPPARA SIIRTYY 1-0 JOHTOON!! Tuota maalia kelpaakin tuuletella! Sen verta tiukka kuti että mies viilentelee kättään vetäen sitä jäätä pitkin ja maila savuaa ylhäälle nostettuna! Kannattaa joukkukaverien varoa kiviä antaessaan, noissa käsissä on ruista!
Tai siis…
Löperö kaaliperhonen melkein yläkulmaan. Joukkuekavereina toimivat lumilapiot. #ikuinenlapsi#kohta20
0,5 tölkki maalin katolle, keskivaihelle.
Ensimmäinen laukaus. Epäonnistui. Ei lähtenyt mihinkään.
Kaverin laukaus. Millin verran ohi. Näytti jo siltä, että olisi osunut.
Jälleen koitti vuoroni. Laukaus viiheltää 10 metriä yli. Enää yksi kiekko jäljellä.
Kaverin vuoro. Epäonnistui. 100 metriä ohi.
Viimeinen kiekko. Nyt keskity. Tapparan paita päällä. Keräsin kaikki voimani ja keskittymiseni. Tämä on kuin läpiajo finaalissa. Pakko onnistua. Panoksena on kunnia, ikuisesti kestävä kuittailu.
Laukaus lähtee, se onnistuu! Kiekko liitää kiitää kuin hidastetussa filmissä. Suljen silmäni. Sekunnit tuntuvat tunneilta. Kolahdus! Avaan silmäni! Katson kaveriani joka on leuka ammollaan, Hyvä ettei kosketa jään pintaa. Siirrän katseeni maalille. Tölkki ja kiekko makaavat vierekkäin maalin takana. SE OSUI! Nostan kädet ilmaan ja nautin. Näen tähden lennon. Teen toiveen tämän kevään poffeista,
Kaveilla vielä kiekko, paineet ovat suuret. Laukaus epäonnistuu, nautin. Lähden voittajani kotiin… Otin viskin jäillä. Poika pysyy Pirkkalassa.
Olin tänään Koulukadulla aistimassa tunnelmaa sellaisen hieman yli pari tuntia. Yhdessä vaiheessa oli jäänajon vuoro ja samaan aikaan alkoi paikalle virtamaan pikkuisia Tapparan junnuja.
Ajon jälkeen viskasin Tappara-kiekkoni jäälle ja menin laittamaan maalit paikalleen. Homman hoidettuani kävin kaukalon laidalla jututtamassa yhtä harkkojen vetäjistä. Siinä juttutuokion aikana muutama innokas peluri hyppäsi jo jäälle ja laittoivat heti pelit pystyyn kiekollani.
Yritystä oli enemmän kuin taitoa mutta olihan se mieltä lämmittävää katsoa pikkusten valtavaa intoa kiekon kanssa. Tuo kiekko jäi myös sille tielle ja tulin kotio yhden kiekon köyhempänä mutta tätä menetystä ei jaksa surkutella pätkääkään.