Itselle kaksi kiekkoilijaa joita ei voi unohtaa ikinä on Theoren Fleury ja Paul Kariya. Jos pitäisi mainita kaikkien aikojen Top 5 parhaat Kanukki pelaajat, niin kumpikin menisi siihen heittämällä omissa silmissä. 
2 tykkäystä
Vanha ketju osui silmään ja samaa mieltä kuin @polvipetteri
Eli mullekin se on Ekku, 80-luvun menestysvuosien vaatimaton kapellimestari.
Jo nuorena junnuna 70-luvun puolivälissä ihailin tuolloin A-ikäistä Ekkua. Kaikki näytti hänelle niin helpolta mitä ikinä kentällä tekikään.
Susi-Lehtonen-Lindgren -ketju oli suosikkini 70-80 -luvun vaihteessa, jolloin liigajoukkue oli täynnä nimekkäitä ja kokeneita pelaajia.
Kapri Heikkinen tuli laidalle kun Linkki siirtyi v. 1982 Jokereihin. #10-#12-#11 oli siitä lähtien puolen vuosikymmenen ajan Tapparan kulmahammas ja mestaruuksien takana.
1980-luvun viimeisimmän mestaruuden jälkeen Ekku lähtee Saksaan. Tuolloin olin varma, että hänen kiekkouransa päättyy ulkomailla, jonka jälkeen siviilityöt odottaa. En siis näkisi idoliani enää koskaan pelaamassa.
Ihme kuitenkin tapahtuu ja Ekku palaa vuoden päästä Suomeen jatkaen vielä uraansa Tapparassa (totta kai). Kaudella 1990-91 joukkueen ykkössentterin paikasta taistelevat Ekun lisäksi Isokasi ja Jiri Kucera. Myös #22 Jari Lindgren palaa Tapparaan Jokerien, Luulajan ja Kalpan vuosien jälkeen.
Kausi syksyllä 1990 on alkamassa ja ensimmäinen kotiottelu (vastustajaa en enää muista).
Saarnio kuuluttaa:
TAPPARA AVAUSKENTÄLLINEN
10 TIMO SUSI - 12 ERKKI LEHTONEN - 22 JARI LINDGREN … kylmät väreet itselläni katsomossa. Ranelta todella upeata pelisilmää!! Kauden edetessähän sitten nuoremmat hyökkääjät ottivat enemmän avainroolia.
Ja yhtä kylmät väreet lähes pari vuosikymmentä myöhemmin kun #12 nostettiin (vihdoinkin) kattoon! Penttilä puhui kauniisti.
15 tykkäystä
Aloittelevan kommentoijan myöhäisillan sähläystä… eli Ekun paitahan jäädytettiin lähes 30 vuotta uran päättymisen jälkeen.
1 tykkäys
Itellähän ensimmäiset kunnon muistikuvat Tapparasta on niiltä huonoilta vuosilta.
Ja selkeät muistikuvat jäi ainakin Sr. Barkov, Valeri Krykov, Pasi Tuominen ja Jarkko Varvio.
Loistavia pelaajia kaikki.
Mutta ettei tarina lopu, niin oma esikuva ja omaa jääkiekkoilua vahvasti lapsena inspiroivion pelaaja on Ville Nieminen. Olin isän kanssa katsomassa jotain Tapparan peliä, missä Ville oli aivan junnu. Tapparalla oli paitsio tulossa ja Ville oli paitsiossa. Ville yritti konttaamalla saada paitsion pois. Jotenkin se iski. Naurettava tilanne, mutta Ville oli taistelija minun pikkupojan silmään ja aloin matkimaan häntä pelaajana.
Edit: pakko myös mainita, että olen matkinut Raimo Helmistä paljon joskus junnuna. Se eleetön lavanliike ja siitä syöttäminen oli taidetta. Tykkäsin enemmän hienosta syötöstä, kuin maalista.
Mutta matkin monia. Tai yritin.
3 tykkäystä
Nämä pelaajat muistuu mieleen Tapparasta nuoruusvuosilta.
Juti, Ojanen, Laksola, Grönvall, Pauli Järvinen
Tämä parivaljakko Viitakoski ja Kucera pelasi huikeat kaudet 90 luvun alussa. Tehokasta menoa oli…
Myöhemmin mitä mieleen on jäänyt niin Barkov sr, Krykov, Pirjetä, Varvio ja monia muita. Nuo sieltä 90 luvulta jolloin eli nuoruuttani/teinivuosia
2 tykkäystä
Jason Muzzatti on jäänyt itselle mieleen hyvien otteidensa takia ja ai, että ne ruskeet briansit 
6 tykkäystä
Yksi pelaaja jota ei koskaan unohda on Jorma Sevon. Jonnet ei tiedä…
7 tykkäystä
Itse seuraan mm. Instagramissa Theo Fleuryä, joka nousi melkein Tappara-legendan asemaan silmissäni pelatessaan Nhl-työsulkukaudella Tapparassa. Vaikka pelasi lyhyehkön ajan, niin lähtemättömän vaikutuksen mies teki. Kyllä lämmitti nyt aamulla mieltä, kun miehellä oli Tappara-päivitys Instassa. Taisi hänellekin jäädä Tampereelta ihan hyvät muistot.
17 tykkäystä
Mukava mies. Useemman kerran kaljalla samassa seurueessa aikoinaan.
Hextall ja Potvin oli kyllä muksuna jänniä hahmoja seurata. Tässä herrat olennaisen äärellä.
6 tykkäystä
Hieno ketju nostettu ylös!
Täällä useammasta pelaajasta on kyselty tarinoita niin mulla on yksi mieleenjäänyt tarina.
Joskus pikkujätkinä oltiin Kangasalla ulkojäillä ehkä vähän 90-luvun puolivälin jälkeen. Joku kaveriporukasta oli täydessä maalivahdin varustuksessa veskana ja vedeltiin siinä vuorotellen rankkareita. Jossain kohtaa jäälle tuli semmoinen kokeneempi ei mitenkään huippu-urheilijan näköinen mies kyseleen että saisko hän kokeilla kanssa vetää yhden rankkarin.
Koskaan en ole semmoisia veivejä todistanut niin läheltä ja maalivahtina ollutta kaveria sitten harmitti kun hän koki siinä tulleensa vähän jopa nöyryytetyksi. Noh rankkarin vetänyt peluri kävi sitten lohduttamassa tätä maalivahtia ja sanoi että:
”Älä välitä, ei mitään hätää, toi meni Tretjakillekin” 
Siitä on jäänyt mieleen yksi legendaarinen Tappara, Jorma Sevón.
52 tykkäystä
Repesin ääneen. 
Tuli mieleen ulkojäistä. Koikkarin kentällä joskus alakouluikäisenä, oltiin höntsäämässä ja yhtäkkiä tuli “meidän silmissä vanha” äijä kysyyn et saako tulla heittään lättyä. Oli Raipe.
Multa nousee hänelle hattu aina.
14 tykkäystä
Ite pelasin ikämieskiekkoa maalivahtina kymmenkunta vuotta täällä Joensuussa ja noissa veteraaniturnauksissa tuli vastaan aina joskus entisiä 1. divari- ja liigapelaajiakin. Mieleen on jäänyt mm. Jokipoikien legendaarinen maalivahti Tapio Pohtinen, joka oli todella innokas lajin harrastaja vielä kuusikymppisenäkin. Ässien valmennustiimin Timo Turunen pelasi samassa joukkueessa. Markku Kyllöstä vastaan tuli pelattua pari kertaa.
Kaikkein mieleenjääneimpiä pelejä oli ne pelit, jossa vastassa oli entinen maajoukkuemies ja ammattilainen Lauri ”Late”, ”Leuka” Mononen. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kun liukui maalipaikalle ja sai kiekon, pisti lähes aina satavarmasti sisään. En tainnut montaakaan Laten kutia parhaasta maalintekosektorista napata. Erikoisinta oli mielestäni se, miten kova maalintekonälkä Monosella oli, hän kyllä pelasi aivan tosissaan, vaikka se ei toki veteraanikiekkoiluun kuulukaan.
2 tykkäystä