@Hiihtava_pappi mun mielestä Kummolalta kysyttiin näkemystä lähinnä sen takia, että se nyt kiinnosti mediaa. Kummola oli silloin vielä hommissa, kun Rautakorpi palkattiin ja ainakin Kummola työnsi vastuun (muistaakseni) jollekin olympiatoimikunnalle, joka etsi Rautakorvelle lisäduunia tjms.
Joka tapauksessa varsinaiset potkut antoi kiekkoliiton nykyinen toimitusjohtaja, joka taas pesi kätensä sopasta pois ja sanoi, että Rautakorpi oli edeltäjien valinta eikä hänen valintansa. koko keissi oli vähintäänkin mystinen, kun kukaan ei myöntänyt Rautakorpea palkkaneensa ja kukaan ei antanut potkuja, mutta sellaiset kuitenkin tuli.
Eipä se tähän ketjuun kuulu siltikään.
Marjamäki on kyllä menettänyt melkoisen kasan sitä mediauskottavuutta, joka hänellä aiemmin oli. En usko, että Marjamäki on valmentajana tässä huonontunut yhtään, mutta joutuu operoimaan kohtalaisen epäkiitollisessa raossa tässä hetkessä.
Vertailukohta ontuu pikkuisen, koska Jukka Jalonen tuli hyvässä välissä valmentamaan Leijonia ja Jalonen sai monta kautta aikaa laittaa hommaa kuntoon. Silloin aika myös oli erilainen ja Suomella oli tuossa 2000-2010 sellainen hyvä pöhinä kiekossa muutenkin eli saatiin kohtalaisia tuloksia kuitenkin. Ei Jalosellakaan homma hyvin mennyt alkuun, mutta sai tehdä pitkää päivätyötä ja lopulta vähän tuurillakin tuli sitten yksi mestaruus, joita Suomessa ei monella valmentajalla ole.
Sitten tuli taas heikompia tuloksia ja Jalonen vaihtui Westerlundiin, joka tuli lähinnä sen takia, että oli tuttu mies ja valmentanut ihan pirun tuloksellista jääkiekkoa maajoukkueessa. Westerlund teki jälleen hyvää tulosta ja hänen projektinsa oli lyhyt, mutta jälleen kerran tuloksekas. Kojoa arvosteltiin heti valinnasta alkaen - teki silti hyvät tulokset eikä halunnut jatkaa ja Marjamäki oli Westerlundin tiimissä ja lähtökohtaisesti jo katsottiin, että hän nyt vaan on “the next one.” Julkinen salaisuus taas on se, että Kojo ajatteli pelistä aivan eri tavalla kuin Marjamäki ja Marjamäki laitettiin valmennuksesta pihalle meriselityksellä, että haluaa keskittyä Kärppiin.
Ja sitten se pyörähti taas eteenpäin ja Marjamäki astui puikkoihin. Sanotaan, että 2012 vuodesta eteenpäin maajoukkuevalmennus Suomessa on mennyt vähän ihmeelliseksi tuolileikiksi. Samat äijät pyörittelee eri pestejä keskenään ja apuvalmentajista hypitään pääkäskijöiksi ja siitä taas pääkäskijäksi ja juostaan välillä palkintona seurajoukkueessa.
Olisi hieman helpompaa tehdä pitkäjänteistä työtä, jos olisi sitoutunut työhön useamman kauden tähtäimellä. Jukka Jalonen valmensi maajoukkuetta seitsemän vuotta putkeen. Siinä on vähän eri juttu jo tehdä tuloksiakin, kun äijä rupeaa olemaan pelaajillekin jo kohtalaisen tuttu kaveri. Marjamäki ja Nokka ovat molemmat vaikuttaneet vähän siltä, että maajoukkuepesti on jonkinlainen palkinto seurajoukkueiden välissä. Näinhän sen ei kuuluisi olla.
