Niin no. Marjamäki vetää silloin neljännet kisansa, ja jos niistä olisikin saavutuksena kultamitali, muista ei kuitenkaan tullut mitään. Onnistuminen olisi 1/4, ei siis keskimäärin auta enää.
Kummallinen asia että Ilta-Sanomissa on järkevä toimittaja, joka on vielä jääkiekkotoimittaja, mutta olen (taas) yhtä mieltä Vesa Rantasen näkemyksen kanssa.
Marjamäki palasi Kanada-peliin takaisin vanhaan peruuttelutaktiikkaansa ja yht’äkkiä peli joka näytti vielä varsin hyvältä alkusarjassa, oli aika sekaisin.
Kyseessä on suomeksi sanottuna p***ojen housuun menemisestä. Minkälaista johtajuutta on yht’äkkiä kääntää pelitaktiikka päälaelleen ratkaisupeliin?
Ja kyllähän sekin oli erikoista, että isot miehet Osala-Anttila istuivat alkuturnauksen täysin viltissä, mutta joutuvat sitten pelaamaan peräkkäisinä päivinä. Osalahan myönsi avoimesti olleensa puhki Kanada-pelin kolmannessa erässä, mikä oli jopa jääkiekko-amatöörin helppo ennustaa.
Tämä kertoo siitä että mitään turnauksen kestävää peluutus-suunnitelmaa ei koskaan ollutkaan esimerkiksi kaksikolle Osala-Anttila eikä muillekaan, vaan kaneja vedeltiin hatusta paniikissa.
Iskiköhän Kanadan pelko Lauriin tuossa ratkaisupelissä. Isoja miehiä oli pakko saada “fyysistä” Kanadaa vastaan. Ehkä edellisessä Korea-pelissä isojen miesten oli tarkoitus hakea hieman tuntumaa. Mutta ei siellä jäällä sitten voinutkaan vain höntsätä. Peltola ehkä olis jaksanut paremmin, mutta eihän Jugia kanukkien riepoteltavaks…
MM-kisoista tuli hopeaa; Suomen ensimmäinen mitali, Praha -92. Kovat saavutukset kaikkiaan. Mutta hyvin se tilalle tullut seuraajakin sitten veti…
Omasta mielestäni Marjamäki on vaikuttanut maajoukkueperäsimessä ennen muuta hermostuneelta, varsinkin pestinsä alussa, mutta myös edelleen myöhemmin (mikä taas ei ole enää ihmekään sen tolkuttoman p*skatulvan jäljiltä, minkä sai päällensä heti ensiesiintymisestä…). Mutta hermostuneelta ja vähän “turhantärkeältä” se J. Jalonenkin vaikutti pitkään.
Kyllä World Cup oli aika tekemätön paikka Suomen joukkueella ylipäätään - epeli valmentajaksi olisi saanut olla, joka sieltä olisi menestystä tuonut. Kokematon, hajanainen, sukupolvimurroksen alkuasteella ollut joukkue kaudenalusturnauksessa pienessä kaukalossa…
World Cupista on puolitoista vuotta ja kaksi turnausta aikaa. Vaikkei menestystä ole tullut, niin selvästi paremmin nuo jälkimmäiset koitokset molemmat ovat jo menneet.
Ei miesten maajoukkuetta ikinä millään pelkällä “hengenluonti”-“turnausvalmentamisella” ole menestykseen johdettu. Tiivis, taitavasti valmennettu ja yhtenäisesti toteutettu joukkuepelihän se paras konsti on käytännössä aina ollut.
…Joka sen sijaan oli omaan laatikkoonsa tottunut, huipputaitava ja ilmeisen hyvin kasailtu, tiivis ryhmä - jokseenkin täydellinen pelaamaan juuri sitä peliä, mitä pelasivat. Käytännössä mikään joukkue ei voinut lähteä samaan ralliin, ja Suomellahan ei riittänyt rutiini, kovuus ja yhtenäisyys sen pysäyttämiseen juuri alkuunkaan.
Suomen pelihän on ollut Marjamäen alaisuudessa erittäin passiivista virheiden välttelyä. Jotenkin tuntuu ettei mies itsekään luota omaan materiaaliinsa. Kyllä jonkunlaista pelirohkeutta pitäisi löytyä, eikä junnata riskejä vältellen eteenpäin. Pitkässä juoksussa tälläisessä turnauksessa ei varmasti kanna loppuun asti, vaan aloitteita pitäisi ottaa itsekin.
Eikös tuo riskejä välttelemätön junnaus nimenomaan kostautunut? Ei voi olettaa, että vastustaja ei tee pelissä yhtään maalia. Yksi maali yhteensä Kanadaa ja Ruotsia vastaan. Kuten @coly juuri kirjoitti, tuollainen peli ei kanna yleensä loppuun asti.
Kaksi aika tärkeää pelitavan onnistumisen mittaria on, että kuinka paljon luo maalipaikkoja suhteessa vastustajaan ja kuinka paljon ottaa jäähyjä suhteessa vastustajaan.
Pelaajien ratkaisut maalitilanteissa on myös aika tärkeä asia jääkiekossa.
Yksittäisistä peleistä tietysti voi olla montaa mieltä ja ne eivät kerro koko totuutta, vaikka kuinka tärkeitä pelejä olisivatkin. Silti itse olen sitä mieltä, että Marjamäen leijonat on ollut koko historiansa ajan melko saman kaltainen, hajuton, mauton ja tehoton.
Se on sitten eri asia kenen vika se on. Kuitenkin tulokset edeltäjillä olleet paremmat. Pelaajamateriaali on haastava juttu Suomella, sen myönnän
Materiaaliltaan Suomi oli Venäjän ja Ruotsin ohella top 3 joukkueita mutta parhaimmatkaan pelaajat eivät pärjää ilman toimivaa pelisysteemiä. Parempia puitteita olympiavoittoon tuskin tulee tulevaisuudessa. Tekosyitä ei enää ole.
Jatkamisen osalta julkisuuspaine on odotusten mukaisesti kasvamassa. MM-kisojen osalta fokus on siis valmentajassa vaikka pelaajat siellä pelaavat, kai.
Oheisessa jutussa on mukana kansan-gallup jatkon osalta.