Kansasta 83% vaihtaisi Marjamäen Jukka Jaloseen ennen MM-kisoja (15,000 äänestäjää).
Nuo valmentajien (varsinkin aktiivi-valmentajien) kommentit ovat varsinaista hyvä veli -pyörittelyä. Kukaan ei halua rikkoa suhteitaan kehenkään.
Seuraava hyvä veli -rinki pyörii Jääkiekkoliitossa, jossa ei varmasti uskallata vaihtaa Marjamäkeä, kun viime vuonna tuli tehtyä hölmöjä päätöksiä kesken Nuorten MM-kisojen.
Media saisi kysellä ja julkaista kansan mielipiteitä Marjamäestä, eikä noiden hyvä veli -asiantuntijoiden, niin saataisiin asioihin vauhtia.
No kansan mielipidekin on mitä on. Kuinkahan monella on oikeasti minkäännäköstä kompetenssia arvioida valmentajien suorituksia, ja kuinka moni haluaa vaihtaa valmentajan koska “Kärpät on paska lol” ja “Ei voitettu kultaa vaikka ois pitäny!!!1”?
Siis toki esim. keskustelupalstoilla saa ja pitääkin arvioida suorituksia ja keskustella asiasta, mutta ite ainakin toivoisin että päätöksiä tekis ihmiset jotka tietävät asioista jotain, eikä semmoset kolme peliä vuodessa kattelevat “asiantuntijat” joita bongailee joka kisojen jälkeen vaatimassa ties kenenkä päätä vadille. Niitä, ja muutenkin “kansan ääntä” kun kuunneltais, niin valmentaja taitais vaihtua jokaisen hävityn pelin jälkeen.
Oon viimeiseen asti sen kannalla että ei potkuja, mutta jonkinlainen katsaus pitää kyllä tehdä. Marjamäen tulokset on niin huonot että joku vastuu pitää olla. Aikaakin on ollut jo monta turnausta, joten en pistäisi pahakseni jos joku toinen vetää kevään kisat.
Näin. Kansan äänellä (varsinkaan, jos kyseessä on joku roskamedian nettiäänestys) nyt ei ole minkäänlaista merkitystä tai painoarvoa. Keskiverto suomalainen lätkäfani seuraa lajia sen pari viikkoa vuodessa ja asiantuntevat pelaaja-analyysit pohjautuu viime vuoden MM-kisoihin.
Itse näkisin asian niin, että vaikka Marjamäki ei ole ollut mikään sateentekijä, niin aivan turhaa alkaa vierittämään vastuuta vain hänen niskaansa. Kolmet kisat ilman mitalia ei ole vielä mitään ja ainakin World Cupissa ja viime MM-kisoissa tulos on ollut täysin materiaalin mukainen. Jälkimmäisessä jopa yläkanttiin. Ja katsokaa nyt tuota Kanadan rosteria näissä olympialaisissa ja verratkaa Suomen vastaavaan. NHL-kokemusta varmaan lähemmäs kymmenen kertaa enemmän. Myöskin useimmissa peleissä kovia maita vastaam Suomi on luonut tarvittavan määrän maalipaikkoja voittaakseen ottelut ja puolustanut hyvin, mutta tehottomuus on ollut joukkueen selvästi isoin ongelma. Tästä ei voi Marjamäkeä syyttää.
Jätän täysin eriävän mielipiteen; Marjamäen Leijonat näyttää aralta, virheitä välttelevältä ja ponnettomalta - ja pelitapa sekä itse peli näyttää juuri siltä itseltään. Late on vetänyt kolmet kisat pelillisesti aivan vihkoon, viime MM-kisojen tulos suorastaan mairittelee sillä peli oli aivan karseaa katseltavaa. Näyttää jotenkin että Late ei pysty, tai ei halua, uudistua vaan vetää samoilla teeseillä joilla voitti Kärpissä elan mestaruutensa.
Ennen oli se Punakone. Se oli suvereeni. Suomikin on eräänlainen kone. Systeemiä ja kaavaa löytyy. Asioista on sovittu. Mutta selvästi arkuutta mennä yhtään sen ulkopuolella. Särmää, rohkeutta, yllätyksellisyyttä, luovuutta… jotain tuommoista pitää saada lisää. Joko Laten tai jonkun muun toimesta. Mutta korostan, ettei ainakaan minusta ole vain Laten ongelma. Sitä on Suomi-kiekossa enemmänkin liikkeellä.
Ei ole yleisön/fanien asia päättää noista asioista. Tuollainen touhu, klikkihaku ja rummutus on täysin turhaa sekä hyödytöntä. Lyödään lyötyä ja haetaan yksi tikun nokkaan. Tässä on kuitenkin takana paljon muutakin, kuin päävalmentaja. Kaikki tietää kyllä muutenkin, että tulos ei ollut hyvä. Pitää muistaa, että jääkiekkokin on pelaajien peli. Eteenpäin.
Minkälaista pelikirjaa haluaisit itse leijonien noudattavan? Hyökkäyspainoitteisempaa? Siihen tarvittaisiin huomattavasti enemmän tulivoimaa, kuin mitä Suomelta löytyy. Enemmän tehokkaita ratkaisijoita omaavia joukkueita vastaan on lähes pakko pelata puolustusvoittoisesti. Jos nyt lähtee vertaileen Suomen rosteria vastustajien vastaaviin World Cupissa, MM-kisojen välierässä ja tässä viimeisimmässä Kanada-ottelussa, niin yksilötaidon määrä on heillä aivan eri tasoa. Marjamäen aikana on nyt kaksissa viime arvokisoissa pelattu kaksi kertaa puolivälierissä lähtökohtaisesti kovempia jengejä vastaan. USA kaatui loistavalla pelillä ja Kanadalle taivuttiin murskaluvuin 1-0. Jälkimmäisessäkin ottelussa oli riittävästi paikkoja voittoon, mutta ei sattunut uppoamaan.
Itse pidin Kari Jalosen ja Erkka Westerlundin valmennusjaksoista. Joukkueesta paistoi terve itseluottamus ja tekemisen meininki. Nykyinen joukkue on arka, virheitä välttävä ja tuntuu pelaavan käsijarru päällä.
Ei valmentajaa ennen MM-kisoja ole järkevää vaihtaa, kun se vaihtuu kuitenkin sen jälkeen. Täytyy antaa Marjamäelle mahdollisuus onnistua vaikka paineet ovat sietämättömät. Nyt tietysti henkilöt, jotka eivät pidä Marjamäestä, ovat vahingoniloisia eivätkä toivokkaan Laten onnistumista. Kyllä oli Jalosen Jukallakin vaikea alku, kun yritti Nhl-pelaajille opettaa meidän peliä, joka Selänteen ja muiden mielestä tappo tunteen pelistä. Mutta Jaloselle annettiin aikaa korjata virheet ja syntyi ihan hyvää tulosta.
Se mikä risoo on pelinopeus, tai lähinnä sen puuttuminen. Kuinka monta kertaa Suomi oikeasti lähtee nopeasti omista, tai ylittää keskialueen nopeasti? Vastaus ei lähes kertaakaan, ellei tyyliin Miro Heiskanen tuo omalla liikkeellä kiekon nopeasti yli viivojen tai anna sitä ensimmäistä syöttöä napakasti pystysuuntaan liikkuvan hyökkääjän lapaan. Mikko Lehtoselle sopisi tuo pelitapa kuin menä päähän, Mikolla kun on liikettä ja silmää mutta kun ei - Late peluuttaa Kukkosta ja lähdöt omista ovat todella hitaita. Ruotsi piti ensimmäisessä erässä lähes pilkkanaan Leijonia, liike aivan eri tasolla. EHT;llä Junttila oli suorastaan loistava kun pelattiin hänen vahvuuksillaan - liikkeellä. Sitten kun kisat alkaa niin Late palaa taas ylikontrolloituun, virheitä välttelevään ja mielikuvituksettomaan tapaan pelata, kruununa seistään träpissä. Siinä ei ole mitään hävettävää että häviää puolivälierässä Kanadalle, mutta se tapa jolla hävitään on se joka mua nyppii. Latesta paistaa epävarmuus, jotenkin tuntuu aseettomalta voittamaan isoja maita: 1/9 voittosaldoa ei voi enää laittaa sattuman tai tsägä-pomppujen piikkiin. Vaihtaisinko tässä vaiheessa valmentajaa?? En vaihtaisi, mutta homma on perattava läpikotaisin. Maajoukkuepelit alkaa olla vähän niinkuin Päiväni Murmelina, sama kaava toistuu ja Late sanoo vaan hävityn pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa että “…Pelattiin hyvä peli…”
Noi “tekemisen meiningit” yms nyt on pelitavoista ja taktiikoista puhuttaessa aivan ympäripyöreitä fraaseja. Penkkiurheilijoiden hokijargonia.
Marjamäki on realisti ja peluuttaa sellaista kiekkoa, johon joukkueen rahkeet riittävät. Maalintekijöiden puute on ollut suomalaisen jääkiekon isoin ongelma ja se on konkretisoitunut Marjamäen aikana rumasti, mutta eihän viimeistelyvaikeuksia voi valmentajan niskaan kaataa. Onneksi tässä asiassa ollaan menossa eteen päin ja seuraaviin olympialaisiin ja World Cupiin saadaan jalkeille oikeasti kilpailukykyiset ja ratkaisuvoimaiset joukkueet.
Aivan liian usein Suomi dumppaa kiekon punaisen jälkeen päätyyn, siinäkään ei ole mitään vikaa jos voitat suurimman osan päätykiekoista. Mutta suomen kaksinkamppailupelaaminen ei ole kaksista jos vertaa isoihin maihin, niim usein se on kun lahjottaisi kiekon vastustajalle. Turhauttavaa…
