Vuoden takaiseen verrattuna peräti kahdeksan joukkuetta vaihtanut päävalmentajaa. Näistä Härkälä (Ässät), Karjalainen (KalPa) ja Lehtonen (HPK) vailla pääsarjakokemusta päävalmentajana. Grönborg ensimmäinen ulkomaalaisvalmentaja ilmeisesti 15 vuoteen. Samalla kausi tuntuu nuorten valmentajien esiinmarssilta. Jos tuhatvuotias Dufva jätetään laskuista, valmentajien keski-ikä lienee jossain neljänviiden vaiheilla.
Dufvasta puheen ollen. Tuleva kausi on 5. Sportissa. Sopimus kattaa vielä tämän kauden. Sport on ollut niin sekaisin, että sieltä voi tulla potkut syyskuun 1. tai neljän vuoden jatkosopimus lokakuussa, kun Sport paahtaa kolmen ottelun voittoputkessa.
Toivottavasti Vaasan Sport. Tilanne vain taitaa olla se, että Sportilla ei ole, eikä ole ollut varaa antaa potkuja, ellei rahoitusta valmentajanvaihdokselle saada. Sportin olisi pitänyt vaihtaa Dufva jo aikaa sitten.
Risto on täydellinen Sporttiin. Ei valita, ja hymyilee vaan vaikka joukkue myydään alta. Lienee “edullinenkin” verrattain muiden seurojen valmentajiin. Jos ei kassassa rahaa, niin tuskin varaa potkia pois.
Saipa jatkanee rämpimistä, ja Hämäläinen tuskin pystyy ihmeitä tekeen.
Vahvan huhun mukaan Marjamäellä on marraskuun loppuun asti aikaa ja silloin joukkueen on oltava kärkikahinoissa. Muuten mono heilahtaa.
Eiköhän silti joku saa kenkää ennen joulukuun alkua, joten itse veikkaan, että Jyväskylässä Rautakorpi on liian vahva persoona ja potkut tulee, jos peli ei kulje heti alusta.
Vaikea kuvitella, että untuvikko-valmentajat selvittäisivät kaikki kunnialla… Maso tuskin on jumalasta seuraava, joka tuosta rosterista saisi saisi mitään erikoista irti.
Marjamäki ei herätä luottamusta myöskään. Epäilen että tuolileikki käy kesken kauden kuumana…
polvipetteri
(An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.)
9
Itse veikkaan Marjamäkeä tai Rautakorpea.
Ensin mainitulla on pakko olla jonkinlainen koeaika jatkosopimuksessaan tai sitten on jalka jonkun seuran omistajan ahterissa niin pahasti, että ei voida erottaa, vaikka mikä olisi. Vaisua on ollut tuloksenteko ja siinä mielessä tuntuisi ihmeelliseltä, että tuossa menestykseen tottuneessa seurassa jonkun paikka olisi niin sementoitu kuin Marjamäellä vaikuttaa olevan. Pelaajapuolen huhutkin voidaan laskea hänen erittamisuhkaansa lisääväksi.
Rautakorven on pakko saada aikaan tulosta heti kauden käynnistyttyä. Viime kauden kaltainen sukellus ei voi enää toistua ja on seuraan hankittu ihan tekijämiehiä pelaajapuolellekin, joten ihan hämeenlinnalaisten kaltaisella arpajoukkueella Jukka ei joudu operoimaan. Tekosyyt ovat aika minimissä.
Sitten kolmantena heitän pienen mustan hevosen ja se kohdistuu meidän omaan valmentajaamme. Ei varmasti ole ensimmäinen, joka lähtee, mutta en myöskään usko kaverin valmentavan täällä koko sopimusaikaansa. Eikä se johdu siitä, että hän lähtisi rapakon taakse. Ja joo, kivittäkää vaan mutta näin pelkään käyvän.
Itselleni tuli Marjamäki mieleen ensimmäisenä ja Iso Vaalea toisena…jos tulosta ei ala syntymään, niin takuulla näitä herroja katsellaan tarkalla tutkalla.
Mielestäni on hyvä, että tämä pelko (ei tietenkään kenenkään toive) nostetaan avoimesti esiin. Näkymättömiä (tai edeltäkäsin näkymättömiä mutta jälkikäteen hyvin näkyviä) uhkatekijöitä on monia:
Menestys (joukkue ja seura). Tulevan menestyksen pahin jarru on koettu menestys. Mikään ei ole ikuista.
Historia (seura). Aiemmat Tappara-dynastiat: nyt päätettiin, tai oli pakko, toimia toisin; tässä menestysjatkumossa vaihdettiin valmentajaa oikea-aikaisesti.
Jatkumot ja perinne (seura). Tällä osa-alueella Tapparalla on pitkä etumatka muihin. Herkkiä ja näkymättömiä asioita. Säilyykö etua muihin suurissa muutoksissa?
Materia (joukkue). On hyvä lähteä altavastaajana eikä suosikkina. Helpompaa käsitellä ja jalostaa monella tasolla.
Usko (joukkue). Sisimmät asiat, jotka eivät kuulu puheissa, ratkaisevat. Sitoutuminen edellyttää, että fokus ja tavoitteet ovat aidosti vain tämän joukkueen menestyksessä. Prosessi on aliarvostettua ja vaikeaa ymmärtää ulkopuolelta- edeltäkäsin. Sitä on kuitenkin kauden mittaan selkeästi näyttävä tai muuten ei hyvin käy.
Tausta (seura). Tasainen maltillisuus luonnehtii edelleen yleisilmettä vaikka Tapparan valmentajavalinta oli seuralle epätyypillisesti repäisevä ja epäilemättä liigan alkukauden seuratuin yksittäinen tekijä. Toivottavasti ei kuitenkaan puhutuin.
Kilpailu. Huippu-urheilussa kannattaa huomioida myös häviämisen osuus. Voittamisen kulttuurissa on kyse häviämisen ja voittamisen suhteesta ja ajoituksesta. Tappara ja Grönborg ovat eittämättä erikseen tekojen tasolla voittajia, ja molemmista säteilee voittamisen kulttuuria, mutta tuottavatko ne sitä menestystä myös toisiinsa yhdistettynä, on kysymys, johon vastaus on vasta aavistusten tasolla - ei selkeä näky.
Jälkikäteen arvioituna usein esim. kakkosvalmentaja (valinta ja teot) kertoo monestakin asiasta omaa kieltään. Ykkönen on keulakuva, johon sitoutuu julkisesti ja henkisesti melkein kaikki hyvä ja huono, mitä eteen tulee.
1 tykkäys
polvipetteri
(An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.)
12
Hyvin kirjoitit. Itse pidän suurimpana uhkana juuri sitä, että Grönborg on ns. palkkavalmentaja, eikä samalla tavalla sydämeltään Tappara ja Tapparan ideologian sisäistänyt kuin aiemmat menestysvalmentajat.
Mutta kuten sanoin, ei tule ensimmäisenä putoamaan yllä olevalta listalta, ellei jotain mene todella konkreettisesti pieleen.
Tämä on todella ydinasia. Lisäksi voi kysyä suuntaa. Tapola itse oli koko ajan menossa ylöspäin ja vei muut ympärillään myös siihen suuntaan. Rautakorvella tämä ei ollut niin selvää vaikka sielukas huippuvalmentaja ja omiin tärkeisiin prosesseihin liiankin fokusoituneesti sitoutunut olikin. Puhuttiin ja tehtiin prosessin ehdoilla. Jussin aikana oli väjempää ja itsekriittistä; säädettiin ja tarkistettiin, omaa tekemistä (Jussi kehittyi erilaiseksi valmennusjatkumonsa aikana) ja joukkuetta, koko ajan. Tapola oli aidosti nöyrä tai sitten hänestä vaan tuli täysin seuran näköinen mies.
Lukko on parantanut vuosien saatossa lähtemällä urheilujohdon ja/tai valmennuksen sitoutumista ja siihen nojaavia projekteja tarkastelemalla.
TPS on Lukkoon nähden päinvastainen esimerkki tuossa ylläolevassa.
Kärpissä on pyritty toimimaan kuten Tapparassa. Marjamäki ei kuitenkaan ole onnistunut Tapolan tasoisesti vaan muistuttaa tyyliltään enemmänkin Rautakorpea.
Jatkoajan puolella syväkurkut ovat kertoneet, että uutinen koskisi Kärppiä ja tapahtuisi vaihto. Tänäänkö sitten tapahtuu? Seurataan. P.S. en perusta näin hatarilla tiedoilla ketjua aiheesta.
