Tässä Pekka Virran mietteitä valmentajien asemasta Liigassa tällä hetkellä.
Virta huomauttaa oman selustan turvaamisen olevansa inhimillistä, mutta tavoitteiden saavuttamisen ohjaajana se on huono valinta.
Huomionarvoista on se, että valmentamiseen vaaditaan pätevyys myös koulutusten kautta, urheilujohtamiseen puolestaan ei.
Kun olemattomalla lajiosaamisella varustettu toimitusjohtaja penää keltanokkaurheilutoimenjohtajalta syitä joukkueen heikkoon sarjatilanteeseen tai siihen, miksi peli ei ole ”viihdyttävää”, syntyy monesti asetelma, jossa valmentaja on heikoilla.
Ketju alkaa rakoilla, jos organisaatio ei enää palvelekaan valmentajan ja joukkueen työtä.
Liiga rämpii aika synkissä vesissä, jos ajatellaan valmentajien arvostamista.
Pekka Virran nostama juttu onnettomista UTJ:sta, jotka kääntävät syyt valmentajan niskaan, jos pelitapa ei miellytä vaikka sarjasijoitus olisi mikä. Tähän säätämiseen tuntuu rahat kuitenkin riittävän.
Yhä useampi joukkue koittaa säästää valmentajissa ja penkin taakse tulee vuosittain täysin uusia ja kokemattomia valmentajia. Tämä ei varsinaisesti kehitä Liigaa ja peliä ainakaan parempaan suuntaan. Mopolla moottoritielle… Ei näin!
Mielenkiintoisesti, työttömillä valmentajilla (Rautakorpi, Marjamäki, Virta, Kivi…) taitaa olla merkittävästi enemmän mestaruuksia ja menestystä kuin Liigan tämänhetkisillä valmentajilla.
Vielä töissä olevilta Liigan mestaruus on vain Pendolla ja Grönborgilla kasa Tre Kronorin voittoja.
Vain Risto on kestänyt aikaa. Toinen JYP mestari Jyrki Aho valmentaa kolmatta kautta Ranskassa - eli ei työtön, mutta ei varsinaisesti korkeimmalla huipputasolla.
Taitaa tuo Ahon positiokin kertoa valmentajien arvostuksesta. Tai sitten saanut hyvät rahat ja Ranskassa hieno keli.
Jos itse olisin Mr. Sport, niin voisin hieman jopa kaivaa setelipinkkaa taskunpohjalta, josko Risto siirtyisi Kuparisaaressa senior visitorin rooliin ja Aho tulisi penkin taakse.
Suomen mestaruuden voittaneet päävalmentajat:
2023: Jussi Tapola
2022: Jussi Tapola
2021: Pekka Virta
2020: ei kettä
2019: Antti Pennanen
2018: Mikko Manner U-16
2017: Jussi Tapola
2016: Jussi Tapola
2015: Lauri Marjamäki
2014: Lauri Marjamäki
2013: Karri Kivi
2012: Jyrki Aho
2011: Kari Jalonen
2010: Kai Suikkanen
2009: Risto Dufva
2008: Kari Jalonen
2007: Kari Jalonen
2006: Jukka Jalonen
2005: Kari Jalonen
2004: Kari Heikkilä
2003: Jukka Rautakorpi
2002: Raimo Summanen
2001: Hannu Jortikka
2000: Hannu Jortikka
1999: Hannu Jortikka
1998: Erkka Westerlund
1997: Curt Lundmark
1996: Hannu Aravirta
1995: Vladimir Jurzinov /
1994: Hannu Aravirta
1993: Vladimir Jurzinov /
1992: Boris Majorov
Vähän on mestareita Liigassa, mutta toisaalta eipä siinä mestarin paluussa mestariksi oltuaan välissä muualla ole tässä 30 vuoteen onnistunutkaan kuin Jortsu, Kojo ja Tapola.
Puoli vuotta kotimaan kiekkoon etäisyyttä otettuaan Ahokas näkee valmentajien nauttivan Kanadassa pitkäjänteisempää luottamusta kuin Suomessa.
– Kyllä täällä päävalmentajaa kunnioitetaan. Ja totta kai täälläkin tulee valmentajapotkuja, se on ihan selvä, mutta mielestäni valmentajan asema on erilainen, Ahokas pohtii MTV Urheilun haastattelussa.
U-16 
