Suosittelen edelleen jokaista lukemaan ajatuksella tuon Ylen artikkelin ja samoin Louhimiehen vastineen ennen kommentointia. Samalla on syytä pitää mielessä, että naisnäyttelijät ovat kokeneet asian niin tärkeäksi, että ovat lähteneet omilla kasvoillaan liikkeelle, mikä voi jopa vaarantaa heidän uransa Suomen pienissä elokuvapiireissä.
Kyseessä ei ensinnäkään ole mikään feministien masinoima ajojahti, jonka tarkoituksena on vain kaivella vanhoja ja mustamaalata viatonta miesohjaajaa. Epäkohtia esiin tuoneita naisnäyttelijöitä ei yksinkertaisesti ole aiemmin kuunneltu saati otettu vakavasti, kuten Matleena Kuusniemi juuri A-studiossa kertoi. Toiseksi se ei pidä paikkansa, ettei Louhimiehelle olisi kerrottu epäkohdista ennen tätä kohua kahden kesken. Osa näyttelijöistä on uskaltanut vastustaa häntä ja jopa kieltäytynyt roolista.
Jos kyseessä olisi yksittäinen näyttelijä tai yhden elokuvan yksittäinen kohtaus, voisi kyse olla vielä henkilökemioiden kohtaamattomuudesta tai muusta sen kaltaisesta. Jopa johonkin henkilökohtaiseen kaunaan liittyvästä mustamaalausyrityksestä. Nyt kuitenkin kymmenet ihmiset ovat toisistaan riippumatta kertoneet Louhimiehen toiminnasta samoin ja kyseinen toiminta on jatkunut vuosien ajan. Myös miespuoliset kuvausryhmien jäsenet ovat vahvistaneet monet tapahtumat oikeiksi.
Itse luonnehtisin Louhimiehen toimintaa näiden naisten kertomusten perusteella poikkeuksellisen törkeäksi työpaikkakiusaamiseksi, joka kohdistuu pääasiassa naisiin ja johon sisältyy sadistisia ja seksuaalisia piirteitä. Jopa seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä luultavasti täyttyisi monessa tapauksessa, jos asia etenisi oikeuteen. Otetaan esimerkiksi Pamela Tolan tapaus. Hän kieltäytyi korkean paikan kammoisena hyppäämästä 20 metristä alas ilman turvavaijeria ja suorittamasta vielä jotain volttia hypyn aikana. Tämän seurauksena Louhimies järjesti Tolalle yllätyksenä spontaanin raiskauskohtauksen, jossa vastanäyttelijän sukupuolielin tuntui häntä vasten ja hänen oma sukuelimensä näkyi kameroille - kaikki vastoin etukäteen sovittua. Lisäksi ambulanssissa häneltä revittiin yllättäen paita tarkoituksena paljastaa hänen rintansa kameralle, mutta se epäonnistui alla olevan topin vuoksi, mistä Louhimies oli raivostunut. Mitä muuta tämä on kuin kostomentaliteettia? Ja edelleen: Jos kyseessä olisi yhden näyttelijän kokemus, voitaisiin se vielä sivuuttaa, mutta vastaavanlaisia kertomuksia on paljon.
Kolmanneksi siitä ohjaajan ja näyttelijän tasavertaisuudesta. Ohjaaja on esimies, jonka pillin mukaan tanssitaan, eikä hän ole millään lailla samalla tasolla kuin näyttelijä. Tästä esimerkkinä naisten kertomukset siitä, kuinka Louhimies on uhannut poistaa heidät elokuvista kokonaan, jos tulos ei miellytä. Louhimiehen elokuvien naisnäyttelijöitä yhdistää lisäksi se, että he kaikki ovat olleet tapausten sattuessa uran alkuvaiheessa ja lähes suoraan koulun “penkiltä”. Eivät he ole uskaltaneet lähteä kuvauksista menemään tai esittää vastalauseita. Jos mietitään työelämää ylipäätään, niin kuinka moni uskaltaa parikymppisenä vastustaa työnantajan antamaa ohjetta tai käskyä? Ajatellaanpa asiaa näin: Jos sinä riitaannut Suomen pienellä elokuva-alalla heti alkuunsa tunnetun ohjaajan kanssa niin mitä se tarkoittaa uran jatkon kannalta?Lisäksi jos lähdet näyttelijänä kävelemään, olet seuraavat puoli vuotta työttömänä.
Ylen jutussa kerrotaan tuotantotiimin jopa pohtineen keskenään, että kokeneempi näyttelijä olisi jättänyt Pihla Viitalan tapauksessa kuvaukset kokonaan kesken. Artikkelissa kerrotaan myös tapauksesta, jossa yksi näyttelijä oli kieltäytynyt, kun kässäriin oli 2 viikkoa ennen kuvauksia ilmestynyt 12 seksikohtausta joissa mm. kaivettiin kondomia hänen sukupuolielimensä sisältä.
Neljänneksi vielä tuosta näyttelijöiden suoriutumisesta. On varmasti totta, että piiskaaminen voi sitä parantaa joissain tapauksissa, mutta Louhimiehen kohdalla kyse on ollut nöyryyttämisestä ja alistamisesta. Lisäksi siitä on esitetty hyvin eriäviä näkemyksiä, parantaako ihmisen särkeminen näyttelijäsuoritusta aidosti vai pitäisikö antaa vain näyttelijöiden näytellä esimerkiksi surua.
Loppukaneettina seuraava poiminta Ylen jutusta:
"Tähän juttuun haastatellut näyttelijät toistavat moneen otteeseen, etteivät halua valittaa vähästä. He ovat tottuneita nälkään, kylmään, äärimmäisiin olosuhteisiin, rankkoihin päiviin, henkisesti auki olemiseen ja rajojensa jatkuvaan koetteluun.
Mutta Aku Louhimies ylittää rajoja tavalla, joka ei ole terve, he sanovat."