Kommentteja: “Ihme ajojahteja käydään kaikkialla.” “Miksi asioista ei puhuta silloin kun ne tapahtuvat ? Puuttuuko rohkeus, miksi se löytyy vasta jälkikäteen.” “Tsemppii Aku karavaani kulkee ja koirat haukkuu !” “Suomi on katkerien ja kateellisten maa.” “Suoraselkäinen vastine puskista ulostuloon” “Tämä mielensäpahoittamisen kulttuuri on mennyt ihan överiksi” “femakkkopolitiikkaa mihin ei pidä kenenkään langeta.” “Täystuki Akulle.” “Ikävää selkään puukottamista…” “Pitäisköhän noiden mielensäpahoittajanäyttelijöiden vaihtaa alaa vaikka lähihoitajiksi.”
Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tästä tapauksesta toistaiseksi. Olen ainakin sitä mieltä, että jos joku tuntuu epämukavalta, niin olisi hyvä sanoa asiasta. Eikö sitten ole vaan ollut uskallusta, en tiedä. Sekin on tietysti tavallaan ymmärrettavää.
Valitettavan monesta Facebook-kommentista käy ilmi, ettei tuota Ylen juttua ole luettu loppuun saakka. Kannattaa lukea. Suomen Kuvalehti julkaisi viime kesänä laajan artikkelin Tuntemattoman sotilaan kuvauksiin liittyvistä epäkohdista, joten kyseessä ei ole Louhimiehen kohdalla uusi asia.
Alaa en yhtään tunne, niin vaikea ottaa syvemmin kantaa. Se mikä minua pisti silmään jutussa on, että Louhimies puolustelee tekojaan jatkuvasti sanomalla, että kyllä näyttelijä voi sanoa ei tai kieltäytyä. Väittää että ohjaaja ja näyttelijä ovat tasavertaisia työntekijöitä ja tuotanto edustaa esimiesasemaa. Hevonpaskat sanon. Ei voi mitenkään näyttelijää ja hänen ohjaajaansa pitää samalla tasolla. Louhimies tykkää käyttää nuoria naisia projekteissaan ja ihan taatusti tietää, kuinka kovasti nämä haluavat alalle ja tekevät lähes mitä vaan rooleihin päästäkseen. Ja tämä tieto ja asetelma tekevät kohtelusta hyväksikäyttöä.
Tuntematon sotilas on Aku Louhimiehen työ. Ei yhdenkään näyttelijän, vaan Louhimiehen. Jokainen tiesi heti alkuun, että elokuvasta tulee vuosituhannen puhutuin ja katsotuin. Varmasti kutakuinkin jokainen näyttelijä olisi halunnut osan tuosta elokuvasta. Ei Louhimiestä tunnu kiinnostaneen juuri muu kuin oma gloria, ihan oikein että glorian toista puoltakin valaistaan.
Eivät ole tasavertaisia, mutta onko tosiaan niin, että mihinkään keskusteluun ei ole ollut mahdollisuutta? Että kahden kesken vaikka sanoa, että nyt mentiin yli ja en pidä tästä.
Tuohon on mahdoton vastata. Mutta siis se mitä yritin kertoa on että ne nuoret naisnäyttelijät eivät uskalla vastustaa kokenutta ohjaajaa. En usko että Louhimies kohtelisi samoin esimerkiksi kokenutta naisnäyttelijää saati miesnäyttelijöitä. Ja kyllä Pamela Tolan mukaan ainakin häntä rangaistiin ja kostettiin, kun ei suostunut itsemurhahyppyä tekemään kuten Louhimies halusi.
Joo ymmärsin kyllä mitä ajoit takaa. Ihmetyttää vaan, että mitään keskustelua ei olla käyty näiden näyttelijöiden kanssa. Ilmeisesti ei sitten ole ollut uskallusta kyseenalaistaa tai sanoa Louhimiehelle, että en pidä tästä.
Toivottavasti jatkossa osaavat keskustella asioista ja rajoista. Ymmärtääkseni taiteessa kuitenkin liikutaan aika rajoilla näissä asioissa.
Irrotinpa tämän omaksi aiheekseen, jottei uutispoimintaketju tukkeudu. Sellainen pyyntö, että pitäydytään tässä ketjussa Louhimiehessä eikä ajauduta vääntämään Amerikan sedistä sun muista. Sinne päin lähdettäessä ajaudutaan herkästi poliittishenkiseen aihepiiriin. Kun pysytään Louhimiehessä, saadaan mielenkiintoista keskustelua siitä, missä rajat tuolla alalla kenenkin mielestä kulkevat. Aika hurjankuuloisia väitteitä Ylen tämänpäiväisessä jutussa oli.
Louhimies alkaa olemaan viiskymppinen, joten tuolloin Levottomien aikaan hän on ollut vielä itsekin nuori ohjaaja. Mutta jos on tarpeeksi vahva (jopa kusipäinen) ja manipuloiva luonne niin vaatii melkein toisen samanlaisen, että pystyy sanomaan vastaan pelkäämättä seuraamuksia.
Louhimies on varmasti manipuloinut noita naisnäyttelijöitä, mutta jokainen noista näyttää saaneen sen takia tai siitä huolimatta Suomen mittapuulla varsin mukavan uran korvaukseksi. Ehkä nämä pari viimeisintä tapausta lukuunottamatta.
Eero Aho sitä ainakin puolustaa tuossa jutussa, mutta he ovatkin vanhoja koulukavereita.
Lisäksi mietiskelen tässä, että olisiko koko juttua kirjoitettu jos Louhimies ei olisi ohjannut Tuntematonta ja olisi siten näin ajankohtainen hahmo. Olisiko valokeilassa silloin joku muu alan miesvaikuttaja?
Kyllä kävi sääliksi Louhimiestä. Minusta on suuri vaara, että tällaisessa mennään jo liian pitkälle. En tietenkään tiedä, onko tapahtunut ja miten. Mutta on myös suuri vaara, että sivummalle väistyvät näyttelijät pyrkivät takaisin julkisuuteen asian siivellä. Huomiohakua? Kostoa? Kateutta? Ei välttämättä mutta voi olla. En edelleenkään väitä, että näin on mutta vaara on ilmeinen.
Toivottavasti ensimmäisen kiven heittäjät ovat sitten itse oikein esikuvallisia ja syytökset objektiivisesti väitteiden veroiset.
Jotenkin yllätyin aamulla kun Yle:n radiouutisissa tämä oli pääuutinen. Hätkäytti. Ajattelin, että Ylekin on sitten lähtenyt tähän (muoti-ilmiö???) mukaan.
Media ei paljoa Louhimiehen ja Törhösen oikeusturvasta tai väitteiden tarkasta todenperäisyydestä perusta kun julkisuudessa tuomitaan ennen juridista tuomitsemista. Minusta: vaarallista peliä, monella tavalla.
Mä en ymmärrä yhtä asiaa tässä(kään) keskustelussa. Miksi nyt?
Miksi nämä keskustelut käydään vasta kun näyttelijällä on jo nimeä? Nimeä jota on tehty mm. kyseisen ohjaajan elokuvissa. Silloin on nähty tarpeelliseksi niellä kaikki paha oman uran tähden ja näin tehden altistettu myös muut vastaavaan kohtaloon. Mutta sitten kun oma ura on jo huipulla eikä enää ole riippuvainen tästä kyseisestä herrasta, niin sitten ne totuudet tuodaan esiin.
Varmasti näin on tapahtunut kuin näyttelijät sanovat, miksi he valehtelisivat, mutta jos olisivat todella olleet niin traumatisoituja kuin kertovat, niin eivät taatusti olisi jatkaneet kyseisissä tuotannoissa, saatika useassa saman ohjaajan tuotoksessa.
Se yksi nainen sanoi jotenkin niin, että pelon ilmapiirissä ei näyttelijä saa parasta suoritusta tehtyä. Varmaan näin, mutta jos viittasi Louhimieheen, niin miten ihmeessä juuri hänen elokuvat on suomalaisella mittapuulla laadukkaita elokuvia joissa on hyvää näyttelyä.
Vaikka näissä asioissa on aina kyseenalaistettavaakin, niin ei pidä lähteä vähättelemään myöskään naisten kertomia kokemuksia. Työpaikalla naiset ovat usein niitä, jotka eivät uskalla tulla kertomaan mistään epäkohdista, ennenkuin saavat ns. porukan kasaan. Kaikkiin tämä ei tietenkään päde.