Aika tasan taisivat HPK-välieräsarjan tavallisimmat erikoistilanteetkin tuloksellisesti mennä. Vastustaja sai lisäksi kahden miehen ylivoimista pari maalia. Yhteen erään (vitospeli) tekivät myös kertaalleen kolme yv-maalia. Voi ehkä miettiä, olivatko av-takaiskut lähestymistavasta vai enemmän toteutuksesta ja yksilöistä johtuvia. Eli melko pahoja virheitähän niissä oli, ja lisäksi monet näkivät maalien menneen ainakin osin maalivahdin piikkiin.
Omaan silmääni Tapparan vastustajat eivät syksyn aikana aina ole päässeet niin helposti pakkopeliinkään, vaan ylöstuonteja / rauhoittamisiakin on ajoittain rikottu hyvin. Ei tietenkään mikään kattava kuva ole. Viime peleihin av:lla on toisaalta nähty epätyypillisempiä puolustuslahjoja, neliön kasaan painumisia ja vastustajan läpiajomaalikin.
Tilastoissa alivoima on Liigassa kolmanneksi tehokkainta, maaleja päästetty toiseksi vähiten Kärppien jälkeen (11) ja av-maaleja tehty eniten (6). CHL:ssä sitten heikompi tilasto (prosentti <80), aiemmilta kausilta kyllä parempiakin. Ehkä sen voi ainakin kiistatta todeta, että Zugia vastaan ei ollut täysin onnistunutta.
Yleisesti passiivisempi pelitapa on tietty ehkä siksikin helposti “vaikeaa” katsottavaa, että kiekko pyörii vastustajan hallussa alueella – riippumatta siitä, miten tehokasta pyöritys on.
Kärppien alkukauden av on ollut lähes luonnottoman tehokasta, ja vahvaa se on ollut myös aiempina vuosina. Kenties muut joukkueet pyrkivätkin jossain vaiheessa ammentamaan siitä jotain vaikutteita. Kiintoisaa taas ylipäätään nähdä, millaisiksi erikoistilannepelit muodostuvat kohti kevättä. Tapparan kohdalla alkukausi on ollut näiden (kuten muidenkin peliesitysten) osalta kuitenkin toistaiseksi tavallista parempi.
Tapparan passiivinen AV näyttää olevan seurausta muustakin passiivisuudesta. Viime peleissä on taas nähty syksyn aktiivista Tapparaa ja näin myös alivoima on ollut aktiivista. Hienoa kun Rauhala, Jasu, Karjalainen ottavat kaikki tuolta ylhäältä asti vastukset kiinni ja pidetään kiekkoa toisessa päässä. Tätä on jo hetken kaivattu. Jokohan nyt uskotaan, että tuo on parempi kuin staattinen neliö?
Juuri näin sen myös Urheilulehti selitti tuossa ehkä kuukausi-pari takaperin. Kolme alivoimapelaajaa on tiiviissä kolmiossa oman maalin edustalla ja se yksi hyökkääjä paineistaa kiekollista ja katkoo syöttölinjoja. Mä en ole Kärppien pelejä juuri seurannut, mutta olisi mielenkiintoista tutkia tallenteilta asiaa.
Tänään Ilves - Sport pelissä katselin naapurin AV-kuviota, kun omaan silmään siinä on ollut Tapparalla haasteita.
Peruskuvio on sama, eli painottoman puolen hyökkääjä vetäytyy keskelle. Se miten Ilveksen kuvio erottui Tapparaan verrattuna, että tilanteen mukaan kuvio muuttui 1-2-1 timantiksi. Vaihdot sujuivat myös nopeammin niin että keskustaan vetäytynyt pelaaja ehti paremmin takaisin viivaan blokkaamaan, kun Tapparalla tämä tuntuu jäävän herkemmin syvälle keskustaan, joka avaa viivan täysin.
Vaikea sanoa onko taktinen ero, vai onko yksinkertaisesti toisella toteutus terävämpää.
Pikku hiljaa joku Meidän valmennustiimistä voisi uhrata yhden ajatuksen tuolle 6vs.5 pelille. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että lähes joka kerta, kun kaveri ottaa veskarin pois, kaivetaan kiekkoa kohta omasta maalista. Montakohan pistettä näiden ilman maalivahtia tehtyjen tasoitusten takia on hävitty?
Kuusela ja Karjalainen aivan puhki, pieniä miehiä peittämään ja silti pitää väkisin jättää tuohon viimeiseen aloitukseen. Lisäksi Morley koittaa satanolla voittoa kun tasuri olisi riittänyt. Ja muutenkin Morley hävisi tänään Danfortille koko ajan.
Vauhkonen taitaa olla se tän jengin aloitus spesialisti.
3 pistettä tässä viime aikoina - joka kerta matsi on kuitenkin voitettu jatkoilla tai rankkareilla, mikä on toki positiivista. Olen kuitenkin samaa mieltä, että 6v5-pelaamiseen olisi todella syytä kiinnittää huomiota pleijareita ajatellen. Runkosarjan 2. sijalla on vielä ihan ookoo tehdä nähtyjä virheitä, mutta keväällä pelit kannattaa hoitaa varsinaisella peliajalla jo pelkästään rasituskuorman vuoksi.
Seuraavassa pelissä vois kaikki viis miestä mennä kentälle jotenkin niin, että kaks menis makaan Garteigin eteen ja loput seisoon maalin tolpille. Toiselle puolelle vaikka kaks, tai sitten kolmas makaan siihen kasaan. Jos siitä saa vielä kiekon läpi, niin sit ei voi mitään.
Eilen näin varmaan kauden ensimmäiset aktiiviset alivoimat Tapparalta. Hyökkääjät otti korkealta kiinni ja paineisti kiekollisen aika nätisti Lukolta kulmaan. Pari kertaa Lukkoa sai homman pyöriin, mutta muutoin oli kyllä todella esimerkillinen AV Tapparalla. Aika kauan menee ja monta peliä täytyy pelata ennen kuin aktiivista variaatiota käytetään AV:lla. Mutustelen, että se toimii kyllä paremmin kuin se passiivinen kyttäily. Samalla tiedostan, että pelien koventuessa siihenhän Tappara sen vetää.
Oli muuten kääntäen verrannollista tuo Lukon av-pelaaminen. Siellä luotettiin aika vahvasti siihen, ettei siniviivalla ole yv-uhkaa ja viime kausien tapainen Kuuselan aktiivinen paineistaminen toimi ensimmäiset pari alivoimaa, mutta sitten kapteeni pisti kiekkoa liikkumaan juurikin viivan kautta ja nelikko puristettiin kasaan.
Tapparan av:n ja ehkä tuon lopun 5-6 av:n osalta on todettava, että aika voimakkaasti kuitenkin pyrkimys on rauhoittaa omaa pelaamista tarvittaessa erittäin tiiviillä muodostelmalla. Hyvin kuitenkin oli tuota aktiivista iskuakin ruvettu käyttämään eikä Lukon ylivoima ollutkaan oletetun vaarallinen, vaikka siellä pelimiehiä olikin.
Vauhkosen aloitusprosentti on pitkälti yli 70. Jasun vastaava oli muistaakseni noin 57, kun viimeksi tarkistin. Toki Vauhkosella on aloituksia vain muutamankymmentä, mutta mielestäni häntä olisi syytä kokeilla noissa viime hetkien aloituksissa. Ja molemmat edellä mainituista ovat parempia vaihtoehtoja kuin Morley, vaikkei hänkään aivan surkea tapaus aloituksissa olekaan.
Alkaa Tapparan alivoima tiivistymään pikkuhiljaa. Viimeiset kuusi peliä ilman av-takaiskua (11 alivoimaa). Vielä kun saisivat toimimaan tuon 5 vs. 6 pelin ilman panikointia/sumppuun jäätymistä olisi askelmerkit keväälle lupaavat.
“Passiivisen” (ja siispä huonon) av:n parjailu on jälleen sikäli hauskaa, että Tapparan alivoima on 5–10–15 ottelun puntareilla Liigan parasta, ja koko sarjan mitallakin kolmanneksi parasta.
Juttelin juuri pitkän linjan Kerhon kannattajan kanssa pelistä ja ensimmäinen asia mitä tämä nosti oli Tapparan alivoima – ei ymmärtänyt sen passiivisuutta ja sanoi että HPK:ta vastaan pitäisi nimenomaan paineistaa.
Tosin veikkaanpa, että jos kysytään 10:ltä kiekkoa aktiivisesti seuraavalta henkilöltä, niin vähintään 8 sanoo kovan paineistamisen olevan järkevin tapa pelata alivoimaa. Onhan se tietenkin järkeenkäypää koittaa hankaloittaa vastustajan pelinrakentelua mahdollisimman paljon, mutta toisaalta siinä uuvuttaa itsensä nopeasti ja jos katkoja ei saadakkaan ja vaihtoon ei ehdi, on tilanne vielä katastrofaalisempi. Passiivinen alivoima säästää voimia ja pitää todennäköisesti fokuksen paremmin kasassa. Syöttölinjojen lukeminen vaatii hyviä hoksottimia ja energiaa käyttää niitä. Lisäksi hyökkäysalue on nykyään niin jumalattoman iso, että kiekonriistäjää on taitavien kavereiden helppo luisteluttaa hirveästi ympäri aluetta. Ja nykyään pelaajat ovat äärimmäisen taitavia toimiin pienessä tilassa. Lyhyillä mailoilla saadaan kiekot kaivettua omista jaloistakin vielä, jolloin riistoja on todella vaikea saada.
Tämä ihan omaa pohdintaa.
polvipetteri
(An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.)
39
HPK-peliä ennen esitettiin Tapparan alivoiman olevan liigan kolmanneksi parasta. Olisi mukava nähdä tilastot siinä valossa, että kuinka paljon ottelun ratkaisevia (tasoittavia tai vastustajan johtoasemaan vieneitä) miesalivoimamaaleja Tapparaa vastaan on tehty. Eli sekä ns. oikeita alivoimamaaleja että 5-6 pelissä tulleita maaleja.
Mutuna heitän, että tilastot ovat harhaanjohtavia siinä mielessä, että ottelun keskellä Tappara pelaa varsin mainiota alivoimaa, mutta ratkaisuhetkillä alivoimalla ei saada katkottua syöttöjä ja silloin harvoin kun saadaan, kiekkoa ei saada katkoista huolimatta pois alueelta.
Tilastot koskevat siis tavallista 4-vs.-5-av:aa. Se oli tuossa pitkään Liigan parasta, kunnes viime peleihin tuli pari takaiskua, muodon petettyä tilanteissa myös – eli pikkuvirheitä ilmeni ja kostautuivat. Mutta kyllä vastustajien yv-maalit sitä ennen vähissä olivat pitkät jaksot.
Voisi myös väittää, ettei Tapparan av toimiessaan yksinomaan niin “passiivista” pyri olemaan. Näitä totuuksia ja niistä lähteviä arviointeja voisi ehkä hiukan kyseenalaistaakin kyllä. Kaikissa tilanteissa ei tietty myöskään voi tai ole viisasta paineistaa yhtä aggressiivisesti, kuten moni aktiivisesti seuraava ehkä myös tietää jne.
Otteluiden loppujen 5-vs.-6-alivoimat ovat asia erikseen. Ne ovat olleet silmin nähden sekaisin. Luulisi että osataan kyllä laittaa kuntoon, kun vain otetaan työn alle; onhan av:t muutenkin osattu järjestää? Vaikka konkreettisin askelin tarvittaessa läpikäyden, miten viidellä pelataan av-tilannetta, ja miten ei. Jokainen näkee, että koko viisikon seistessä epäjärjestyksessä sektorin sisällä vetoja odottaen tilanteet eivät mene ihan niin kuin pitäisi…
E. Sekin on kyllä totta, että HPK:n yv näytti koko ajan vaaralliselta. Eli vertailussa suunnilleen Liigan parhaisiin kuuluvalta. Toki pelaavatko muutenkin pari pykälää paremmin aina Tapparaa vastaan, vai mikä selittää sarjasijoituksen?
