Oma listani satunnaisessa järjestyksessä. Saatan täydentää myöhemmin.
Puolustavan joukkueen omat säännöt puolustusalueen boksissa. Nykyaikana kulmapotkusta on joku häviävä kahden prosentin tilastollinen todennäköisyys tehdä maali, koska tuomarit antavat puolustajille valtavan edun. Kynnys puhaltaa rankkari on korkea, mutta samanaikaisesti pienikin nyppäisy puolustajan paidasta johtaa pelin jatkumiseen puolustavan joukkueen vapaapotkulla. Oma lukunsa on maalivahti, jolla tuntuu keskitystilanteissa olevan vapaus jyrätä hyökkääjiä kuin Scott Stevens konsanaan, kunhan vähän näyttelee pelaavansa palloakin.
Punaisten kalastelu. Pelitilanteessa tehtyjen rikkomusten korostamisen vielä hyväksyn johonkin pisteeseen asti, mutta ennen muuta pelikatkoilla tapahtuva kalastelu on oksettavaa. Mennään jonkun naamaan kiinni ja kun se vähän heilahtaa, heittäydytään nurmen pintaan pitelemään naamaansa. Johon korkeintaan hipaistiin jos sitäkään. Sellaiseen syyllistyvät rotat sulkisin pois lajista kokonaan.
Provosointi. Pallo lipeää yli rajasta tai tapahtuu pikkurike keskialueella. Kun vastustaja on tulossa poimimaan palloa, potkaistaan se parin metrin päähän. Niin kuin mitä? Mikset tuomari varoita ajanpeluusta? Muttei ne ikinä varoita, osa lajia ilmeisesti.
Lisäajan määrittyminen. Lisäaikaa annetaan yleisesti liian vähän, mutta ennen muuta harmittaa, että annetun lisäajan pituuteen hirttäydytään. Siihen liian harvoin vaikuttaa lisäajan tapahtumat. Mistä tullaan sujuvasti seuraavaan kohtaan.
Ajanpeluu. Koska lajissa on juokseva peliaika, on houkutus kuluttaa sitä muuhun kuin itse pelaamiseen. Kun 60 peliminuutin jälkeen joku pelaaja jää makaamaan nurmen pintaan, se on yhdeksän kertaa kymmenestä sen joukkueen pelaaja, joka johtaa tai olisi tyytyväinen tasapeliin. Ennen kaikkea kismittää “krampit” kahden metrin päässä sivurajasta. Jos sulla on kramppi, valmentaja tekee vaihdon tai pelaatte alivoimalla. Sitä ei lääkitä kahden minuutin ajan kentällä saatana.
Taktisilla rikkeillä saavutettava hyöty. Tähän on viimeisen vuosikymmenen aikaan saatu korjausta, kun varsin hyvällä prosentilla lappu nousee, jos pysäyttää lupaavan vastahyökkäyksen tahallisella rappauksella. Prosenttia pitäisi saada vielä ylöspäin nykyisestä. On esitetty ja pilotoitukin jossain jääkiekkomallisia määräaikaisia jäähyjä näistä. Vaikka se olisi vähän radikaali idea mun makuuni, ymmärrän idean. Me halutaan nähdä, että vastahyökkäys päättyy maalintekoyritykseen eikä keltaiseen korttiin ja keskialueen vapaapotkuun.
Paitsio-VAR. En näe tarpeellisena. Ei ole hyvästä, että pitää maalin syntyessä odottaa hetki ennen kuin uskaltaa juhlia. Hyväksyisin satunnaiset väärät päätökset jalkapallossakin mieluummin. Sen myönnän, että prosessi on viime vuosina saatu aika jouhevaksi ja tarkastukset sujuvat aika nopeasti, mutta periaatteellista ongelmaa se ei poista.
Hieno laji ilman muuta, mutta tuossa tärkeimpiä korjattavia.
Tuo makoilu kyllä loppuisi sillä kun tuotaisi heti paarit kentälle ja kannetaan kentän ulkopuolelle saamaan hoitoa.
Pidetään sen jälkeen “loukkaantunutta” muutama minutti tutkittavana ennen paluuta kentälle.
Se ajan pelaaminen on ärsyttävintä. VAR on mielestäni hyvä uudistus. Erityisesti se, että tehty maali hyväksytään eikä sitä hylätä “paitsiona” tai siksi, etteivät pillimiehet nähneet pallon käyvän maalissa.
Tässä yksi MM-kisojen pronssiottelussa paitsiona hylätty maali, joka ei ollut lähelläkään paitsiota:
Ehdottomasti pitäisi olla samanlainen kunnioitus tuomaria kohtaan kuin rugbyssä. Kun/jos tuomari kerran sanoo pelaajalle mene kauemmas ja pelaaja ei tottele, automaattinen keltainen. Edelleen jos sama mussutus jatkuu toinen keltainen ja ulos. Tuomarille saa puhua, mutta ”kunnioittavasti”. Kyllä sylettää kun puolijoukkuetta tulee huutamaan tuomarin ympärille ja mitään ei uskota.
Olispa vielä tuomareita kuten Italian kuulapää, ah mitä auktoriteetti ja tuomarointia.
Ajanpeluusta usein varmasti kyse. On kuitenkin vaikea, jopa mahdoton, korjata. Vaihdot pakko sallia koko pelin ajan ja esim. vain loukkaantuneen vaihtaminen ei poistaisi ongelmaa, koska voi “loukkaantua”.
Ajanpeluu on kyllä ärsyttävää. Ainakin jääkiekossa on sääntö että pelivälinettä hallitsevan joukkueen tulisi ”pyrkiä hyökkäämään”. Lisäajalla kulmalipun luona nysvääminen ei todellakaan täytä hyökkäämisen tunnuspiirteitä! Keltaista vaan joka kerta kehiin, niin kohta sinne ei edes hakeuduta.
Roikkuminen: Jos olisin valmentaja / seuran omistaja, hommaisin omalle joukkueelle niin tiukat trikoopaidat ettei niissä voi roikkua; korkeintaan kynnet katkeavat jos yrittää!
Paitsio: VAR-pelleilyssä on unohdettu jotakin oleellista. Nimittäin säännön alkuperäinen tarkoitus, eli estää ketään kärkkymästä etukäteen puolustuslinjan takana! Jos linjamies (joka on palkattu tarkkailemaan juuri tätä) ei huomaa paitsiota, silloin ei kukaan ole paitsiossa (eli kärkkymässä liian innokkaasti puolustajien takana). Sama pätee mielestäni jääkiekkoon, eli ei kiitos 2 cm paitsioille!
Filmaus nyt kaikkine lieveilmiöineen ällöttää ja suututtaa.
Muuta: Olen puhunut tästä ennenkin, mutta haluaisin nähdä seuraavan kokeilun.
Kaksi ehdotonta huippujoukkuetta vastakkain, kentällä 7+1 kummallakin, vaihtopenkillä sama määrä, ja rajaton vaihto-oikeus (kuten lätkässä). Eli pelurit voisivat ilman tuomarin lupaa mennä vaihtoon ja tulla vaihdosta, ja tätä oikeutta myös käytettäisiin. Voisi vauhti kasvaa ja maalinteko helpottua?
Ihan naurettava rike, mikä tossa nyt on vikana? Miten ton tilanteen pystyisi muka pelaamaan? Ja ylipäätään veto tulee niin kaukaa että ei pitäisi vaikuttaa mihkään, hyvin pettynyt että tollasta edes katsotaan nauhalta.
Olen katsellut sieltä täältä [naisten] jalkapallon MM-kisojen pelejä ja aivan jatkuvalla syötöllä viedään maaleja ja jopa rankkareita pois jälkikäteen videoilta veivatuilla lasermittauksilla. Tässä hetki sitten katsoin “päivän parhaat” -lähetystä ja siinä näytettiin Jacqui Handin tekemä maali. Tai siis pääosaan nousi paitsio, jolla maali vietiin. Pikselintarkkaa touhua. Sammutin lähetyksen.
Jotenkin typerää, että tuhat vuotta vanhaa lajia, joka perustuu pitkälti ympäripyöreisiin tulkintoihin, pelaa virheitä tekevät ihmiset, mutta koko paskaa valvoo Skynet. Paskaa touhua nykyjään, ei voi ottaa tosissaan #boomer.
VAR nousee aina vaan pinnalle. EM-kisojen aikaan mietin, että laservatupassi on lajissa uusi keksintö, mutta uudelle ja vieläkin uudemmalle sukupolvelle se on aina ollut. Sillä tavalla se integroituu järjestelmään ajan kanssa.
VAR ei kuitenkaan tunnu olevan mitenkään objektiivinen hyvä tai oikeus. Se on tuonut kokonaan uuden aallon kyseenalaisia tilanteita. VARin kanssa myös taiteillaan aika paljon. Joissakin tapauksissa sitä käytetään, toisissa ei.
Kiinnostaisi katsella jokin hyvä pätkä, jossa VARin tarpeellisuus ja lajiinkuuluvuus perustellaan.
Tekoälyn luulisi kuvantunnistuksella hoitavan homman liki reaaliajassa puolen sekunnin viiveellä. Aluksi paitsiot ja käsivirheet ja sitten muutkin hommat.
Tuomareille napit korvaan ja sinne ohjeet. Lopulta tuomaritkin voisi lomauttaa tuolta töhöilemästä. Joku kaljupäinen Androidi korkeintaan vaan laukkaamaan pitkin kenttää. Nimeksi voisi antaa “Collina 2.0”.
