Asia, joka "avautui" minulle


(Titta på ylähylly!) #22

Mä oon sairaan laiska harjoittelija ellen mä koe että siitä harjoittelusta olisi hyötyä muillekin. Jos pelaisi joukkueessa, mun hyvästä kunnosta olisi hyötyä myös joukkuekavereille.

Jotain tarttis keksiä.


#23

Eikö sinulle tule kunnon treenin jälkeen sellaista euforiaa lähentelevää tunnetta?
Treenaaminen on lopulta aina itseä varten. Oli kyseessä yksilön harjoittelu tai joukkueessa harjoittelu. Treenaamisen tarkoitus on kehittää yksilöä.
Tottakai joukkueurheilussa tullaan myös taktiikoihin yms., mutta mitä parempi on yksilö, niin sitä helpompi on toteuttaa sovittuja kuvioita.

E. Ja jos on hyvässä kuosissa, niin tyttöystäväkin tykkää. :wink: Eli hyötyä on muillekin… :+1:


(Titta på ylähylly!) #24

Tulee, mutta tällä hetkellä kynnys lähteä treenaan on silti jotenkin niin iso. Ennen armeijaa homma rullasi hienosti omalla painollaan.

Totta tuokin. :grin:


#25

Onko sinulla kilpailuviettiä?

Itsellä oli pitkään ongelmana ns. itselleen tekeminen, kunnes löytyi taas laji missä voi kilpailla. Vaikkakin harrastehengessä.


(Titta på ylähylly!) #26

Kyä sitä löytyy. :smiley:


#27

Mä oon sairaan laiska harjoittelija. Ongelma on siinä, ettei jaksa aloittaa harjoitusta. Hyvä motivaattori on pakko. Pallopelit sitten erikseen (eikä ihan noinkaan, lenttis ja tennis esim. ei kiinnostele yhtään).

Kyllä hyvä olisi olla paremmassa kunnossa. Säbässäkin on päässyt paremmin paikoille hitaampia vastustajia vastaan, vaikka pisteitä tulee samaan tahtiin kovemmassakin temmossa. Nimenomaan siis tuo räjähtävyys olisi kehityskohde. Ja tietty löysän massan vähentäminen --> nopeuden kasvattaminen. Kävelykuntohan on oikein hyvä.


(Titta på ylähylly!) #28

Niinpä… Se pitäisi löytää.


#29

Tänään valkeni meikäläiselle, että toimitusjohtajamme koko nimi on niinkin komea kuin Simo-Mikko Yrjänä Leinonen.