CHL pitäisi jakaa alkuvaiheessa maantieteellisiin lohkoihin, koska kiistatta alueellisuus on tärkeää. Esim. lohkot SHL-joukkueiden kanssa alkuun ja sitten kaikki yhteen. Nämä kiinnostaisivat enemmän kuin Newcastle tai Manchester.
Heikkojen liigaotteluiden sijaan otteluita SHL-joukkueita vastaan tarvittaisiin. Chl:n vahvuus on se, että se on kuitenkin tuotteena kehittyvä. Hitaasti mutta kuitenkin. Liiga itsessään puolestaan hyvin staattinen ja kehitystä voi nähdä lähinnä joukkuemäärän ylipainon kertymisen tapaisena kasvuna.
Paikallisuus ymmärrettiin aiemmin eri tavoin kun globaalissa maailmassa: nykyään sama kulttuuripiiri, Ruotsi, on jo lähes paikallinen. Ainakin alueellinen.
@Dynastia Tuskimpa toimii tuollainen viritelmä. Uskon että monelle seuralle kuten IFK:lle mahdollisimman kovatasoiset pelit eri sarjojen parhaita joukkueita vastaan on sitä mikä vie chl:ää parhaiten eteenpäin. Ainakin itse olen valmis maksamaan edelliskauden tasoisesta eurolätkästä mieluummin, kuin normaalista kolmen pisteen liigapelistä.
SHL joukkueet ovat mielestäni kuitenkin sekä HIFK:lle että Tapparalle selkeästi kiinnostavimpia nyky CHL:ssä. Esim. HIFK-Newcastle vai HIFK-Djurgården?
Sama varmaan vastakkaiseen suuntaan. Tod. näk. Keski-Euroopassa alueelliset matsit kiinnostavat lähtökohtaisesti enemmän kuin norskijengit.
Näiden pikkumaiden tasavertaista läsnäoloa täytyy ajatella niiden pikkumaidenkin näkökulmasta. 8/32 paikkaa niille on erinomainen kädenojennus lajin levittämiseksi Euroopassa. Niiden seurojen faneille nämä pelit ovat vuoden kohokohtia. Vähän niin kuin europelit ovat HJK:n faneille. Kotipeleissään on usein aivan käsittämätön tunnelma, joka herättää kylmiä väreitä läppärin kaiuttimienkin kautta.
Yleensä toki Goljat voittaa, mutta on nähty vähän joka vuosi hienoja otteita ainakin joltain pikkumaan joukkueelta. Kuka muistaa vielä viime syksyltä Nottingham Panthersin lohkovoiton?
Kiinnostavia varmasti, mutta Liiga/shl alkulohko tarkoittaisi enemmän jonkinlaisen suuren euroopan nhl:n kuin varsinaisen mestarien liigan kehittämistä. Sinänsä mielenkiintoinen ajatus, mutta euroopan kansallisten sarjojen välisenä kilpailuna olisi järjetöntä laittaa kaksi sarjan kovinta liigaa eliminoimaan toisensa heti alkuun.
Tämä on hyvä asia lajin ja CHL:n kannalta ja ei tarvitse muutosta. Ainoa asia mikä minussa aiheuttaa närästystä, on alkulohkojen arvontakorit, jotka ei ole rankattu urheilullisin perustein. Esimerkiksi HIFK pääsi hyötymään tästä tänä vuonna, kun ykköskorista tuli Bolzano. Bolzanon finaalivastustaja on kumminkin kolmoskorissa ja muistaakseni pelasivat seitsemän pelin sarjan Ebel-mestaruudesta.
@S.T EBEL-mestari kuuluisi kakkoskoriin ja hopealle jäänyt kolmoseen, mutta muutoin kaksi ensimmäistä koria ovat todella kovia ja jokainen on paikkansa ansainnut. Toivotaan että tällä kaudella stadissakin päästään tuohon joukkoon.
En kyllä minkäänlaisella laskukaavalla saa Mountfieldiä ja Bolzanoa Frölundan edelle. Pitäisi painotuksen olla useammassa kaudessa, kun yhdessä. Nyt SHL:n runkosarjan kolmoselle tapahtui tapaturma pudotuspeleissä ja joutui kolmoskoriin. Luulisi myös, että Liigan kakkonen on kovempi joukkue, kun Ebel-liigan ykkönen.
Edelleen pitää ajatella niiden muiden maiden kannalta. Oman maan sarjan voittajalle tarjotaan lähtökohtaisesti parempi mahdollisuus ja saadaan näkyvyyttä ympäri Eurooppaa. Ei pidä ajatella että jollekkin maalle kuuluisi xx paikkaa ykköslohkosta.
En ole tämmöistä ajatellutkaan, vaan CHL-ranking olisi painotettu useammalle vuodelle. Pisteityksen myös pitäisi olla jotenkin tasapuolinen ja pelkästään voittamalla Ebel-mestaruuden ei olisi automaattista paikkaa ykköskoriin.
CHL-ranking on jo painotettu useammalle vuodelle! Sillä rankingilla ei vaan ole niin isoa painoarvoa kuin toivoisit ja joku muukin voisi toivoa. Mutta ne on kuitenkin vaan alkulohkoja. Sitä paitsi maakiintiöt estävät tehokkaasti kuolemanlohkojen syntyä ja tasoittavat lohkojen eroa.
En näkisi tulevaisuutta sarjalla, jossa yhden liigan(tässä tapauksessa SHL)puolivälierissä pudonneet joukkueet olisivat automaattisesti ykköskorissa. Kaikkien lajien mestareiden liigat rakentuvat kuitenkin jollain tapaa usean kansallisen liigan lähes tasaväkiselle kilpailulle, joten tässäkin tapauksessa on ihan luonnollista tarjota myös pienemmille maille mahdollisuus jatkaa hurmosta isommille areenoille. Loppujen lopuksi kuitenkin playoff-vaiheeseen selviytyvät vain sinne kuuluvat joukkueet, joten esim. EBEL-liigan arvontakoripaikalla ei liene kovin suurta vaikutusta lopputulokseen.
Mielenkiintoista nähdä, millaisia yleisö- ja muutkin kehitykset tulevat olemaan - toivottavasti jonkinlaisia. Bernillä ollut komeita lukemia viime vuosina, muuten sitten kyllä melko vaisua toistaiseksi.
Tympeää, että pudotusvaiheen yhteismaalisääntö on edelleen voimassa. Typerä, epätarkoituksenmukainen formaatti mielestäni; saisi ensimmäiseksi uudistaa tuon.
@Sudeetti-Kirveh Täytyy muistaa, että käytössä oleva formaatti on täysin normaali keski-euroopassa ja osittain Ruotsissakin jalkapallon mestarien liigan pitkän yhteismaalisääntö-perinteen vuoksi. Vaikka nykyinen kotietu ei ole paras kolmesta -sarjan vastaavan kanssa samaa luokkaa, saavat alkulohkoissa menestyneet silti palkkioksi toisen osaottelun kotiareenalleen, mikä on osoittautunut monessa ottelusarjassa todella arvokkaaksi.
Realistisesti ajateltuna mihinkään nykyisestä poikkeavaan formaattiin ei ole lähiaikoina mahdollisuutta, sillä kansalliset liigat vievät niin suuren osan kiekkokalenterista. Trendiä seuranneena kuitenkin näen, että CHL tulee kasvattamaan arvoaan todella paljon tulevilla kausilla, mikä voi lopulta johtaa mahdollisuuksiin muuttaa sarjajärjestelmää. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.
Kyllähän yhteismaalisäännön voisi poistaa milloin tahansa ja siirtyä pelaamaan otteluiden voitoista kahden ottelun sarjassa. Jos voitot kahdessa 60 minuutin ottelussa menevät tasan, niin sarja ratkottaisiin jälkimmäisen pelin perään kotietujoukkueen jäällä pelattavilla jatkoerillä ja ehkä rangaistuslaukauksilla.
En siis puhu pudotussarjan ottelumäärää tai formaattia kokonaisuudessaan koskevista muutoksista vaan ainoastaan tuosta yhteismaalisäännöstä. (Aiheesta taisi olla keskustelua myös jo aiemmin, CHL-kausiketjun '18-'19 alkupäässä.)
Säännön muuttamisen myötä kotiedullakin voisi nähdä olevan enemmän ja selkeämmin merkitystä. Nyt sen rooli on melko kyseenalainen ja hämmentävä, kun usein kotietujoukkue esim. “pääsee” lähtemään peliin kotiyleisönsä edessä tappiolukemista, ajamaan takaa vastustajan johtoa (sen sijaan että pelattaisiin ottelun voitosta, kuten lajissa perinteisesti on tapana). Outoa, vähän halpaa ja lopulta tylsääkin seurattavaa, kun yksittäisen jääkiekkopelin voitosta pelaamiseen liittyvät jännitystekijät on korvattu tällaisella maalierohipalla.
Jalkapallo on kokonaan toinen ja omanluonteisensa laji, ja sen cup-formaattiin yhteismaalisäännöt vierasmaaliperiaatteineen ovat tietysti kuuluneet iät ja ajat luontevina ja perinteikkäinä tekijöinä. Ollaan kuitenkin täysin väärällä tiellä, jos vakavasti otettavaksi ja menestyväksi pyrkivän jääkiekkoliigan sääntöjä pohjataan toisen lajin heikosti mietittyyn ja pinnalliseen kopiointiin, keskieurooppalaisten yleisöjen (kuviteltuun?) kosiskeluun tällaisin konstein, tai muihin vastaaviin kehitelmiin, jotka tekevät huonosti oikeutta jääkiekolle lajina.
Näille kohdin olisi toivonut uudistusta jo täksi kaudeksi. Ensimmäisiä ja helposti toteutettavia kehitysaskelia, joita voitaisiin viedä läpi koska vaan. Tai - jos niin halutaan nähdä - edes ainakin kokeilla.
Kyllähän tuon yhteismaalisäännön saisi vaihtaa pois, en vain tiedä että miten. Paras kolmesta sarjassa kustannukset nousisivat entisestään, joten tasaisten sarjojen vääntäminen keskinkertaisilla yleisömäärillä ei taida olla järkevin vaihtoehto. Toki kun halleja aletaan myydä täyteen, voi tämäkin olla mahdollista.
Tämä yllä esitetty on taas omanlaisensa malli, jossa ei kotietu tule kovin kummoisesti esiin. Kaikki muistaa vuoden 2016 JYP-Kärpät sarjan jossa jyp raapi yllätysvoittoja kotikentällään mitä ihmeellisimmillä pompuilla ja oulussa peli oli taas melkoista teurastusta kotijoukkueen toimesta. En ainakaan itse olisi halunnut lähteä 6-1 asemassa pelin puolivälissä pubiin odottelemaan jatkoaikaa. Enpä siis tiedä onko tällaisissa ensimmäisten kierrosten suurien tasoerojen sarjoissa siis kovin oikeudenmukaista ratkaista paremmuus yhteen maaliin, vaikka peliesitykset ja maaliero puhuisi aivan toista…
Mutta kuten sanottua, ei tähän hätään ole ehdottaa parempaakaan mallia. Yleisömääriinkin vaikuttaa enemmän itse joukkueet, kuin pudotuspelisysteemi, joten jatketaan samaan malliin.
Jääkiekossa kuitenkin perinteisesti pelataan voitoista, ei maalieroista. Yksittäinen suurinumeroinen voitto ei ole playoff-sarjassa sen arvokkaampi kuin niukka voitto; molemmilla saa sen yhden kiinnityksen, ei enempää… Peliesityksistä ja voimasuhteista riittää sitten usein näkemyksiä eri suuntiin - voitot silti ratkaisevat.
Selvää on, että kahden ottelun sarjassa täydellisen tyydyttävää formaattia on vaikea muodostaa. Näkisin kuitenkin edelleen, että otteluvoitoista pelaaminen sopisi peliin ja lajiin jatkossakin paremmin kuin maalieroynnäily.
Kotietu tulisi esiin mm. siinä, että mahdollinen tasaisen sarjan jatkoaikaratkaisu tapahtuisi etujoukkueen kotihallissa. (Eihän etu nytkään näy juuri muussa kuin siinä, että etujoukkue “saa”(?) pelata kotona jälkimmäisen puoliskon kuuden erän ottelusta.) Ensimmäisen ottelun voittaminen taas varmistaisi jo pääsyn vähintään toisen pelin jatkoajalle asti - ja toisaalta tappio ei tarkoittaisi vielä muuta kuin pakkoa voittaa seuraava nollista alkava ottelu.
CHL-pudotuspeleissä tasoerot eivät mielestäni välttämättä kyllä ole suuria. Ja jos ovat, niin turha mahdollista suosikin tappiota on silloinkaan pompuilla selitellä. Jos sarja ratkeaa jatkoajalla, niin eihän paremmuus tarkkaan ottaen vain yhteen maaliin ratkea, vaan kahteen otteluun ja yhteen jatkoaikaan. Kenties voisi pohtia myös jatkoajan toteuttamista normaalina eränä, ilman äkkikuolemaperiaatetta (ei niin perinteistä, mutta ehkä kuitenkin kohtalaisesti pelin luonteeseen sopivaa).
Ei oikein innosta ja houkuttele seuraamaan tuo CHL-pudotusten nykymalli, jotain sille pitäisi tehdä liigan jatkoa ja kehittämistä ajatellen.
Ajattelen, että on fiksua tehdä jako tulevaisuuden ideoinnin ja spekuloinnin sekä kuluvan kauden seurannan välille. CHL:n kausiketjussa voidaan jatkaa seurantaa ja keskitetään tulevaisuuden spekulointi tänne. Nappasin ylle tämän kauden ketjusta mielestäni tämän otsikon alle paremmin sopivat viestit. Niissä on paljon erinomaisia argumentteja keskustelun pohjaksi. Vanhoissa kausiketjuissa on lisää, mutta niitä en alkanut tietenkään perkaamaan.
Pari päivää sitten kävin HFBoardsia vilkaisemassa ja sinne oli linkitetty tällainen uutinen:
Andererseits gibt es Überlegungen der CHL das Teilnehmerfeld weiter auf 24 Teams zu verringern, wie CHL-Geschäftsführer Martin Baumann in Salzburg bestätigte. Allerdings ist diese Frage noch Gegenstand von Diskussionen der beteiligten Ligen und Clubs.
eli suomeksi
Toisaalta CHL:n osanottajamäärää harkitaan vähennettävän 24 joukkueeseen, kuten CHL:n toimitusjohtaja Martin Baumann Salzburgissa vahvisti. Kuitenkin tämä kysymys on vielä osallistuvien liigojen ja seurojen keskustelujen kohteena.
Mä en ole onnistunut vielä muodostamaan mielipidettä asiaan suuntaan tai toiseen. Muutos olisi aika neutraali minulle ehkä.
Nyt lähti ajatus oikein kunnolla ’”laukalle”, mutta joskus on ehkä hyvä yrittää unohtaa turhat pään sisällä olevat rajoitukset.
Eli idea olisi että jossain (tosi) kaukana tulevaisuudessa voisi olla 16 joukkueen Eurooppalainen liiga, jossa pelattaisiin 60 ottelun runkosarja ja playoffit paras 7 metodilla. Runkosarjasta menisi 8 parasta jatkoon, jne.
Tässä mallissa raha ratkaisee enemmän kun maantiede, joten se vaatisi ainakin yli 10.000 katsojan jäähallit jne. Haluaisitteko nähdä Tapparan mieluummin pelaavan tällaista sarjaa kun kotoista liigaa?
Jotenkin toivoisin/ajattelisin niin ettei vielä tässä vaiheessa kautta meidän tasoisten seurojen tarvitsisi pelata vaan niiden haastajien jalkapallon tyyliin mutta miten se menisi niin en osaa sanoa.
