En tiedä nykyisestä doping-tilanteesta, mutta 2000-luvun vaihteen norjalaiset huippuhiihtäjät lienee käyttänyt EPO-hormonia, niin kuin “kaikki muutkin” mitaleita saaneet hiihtäjät tuohon aikaan.
Vuoden 2001 Lahden MM-kisoissa 6 Suomen huippuhiihtäjää kärähti plasma-expanderin käytöstä, niin kuin monet varmaan muistaa. Hemohesin käytön arveltiin laajalti liittyneen EPO:n käytön peittelyyn. Ja taisipa Myllylä ainakin myöhemmin myöntääkin tuon käytön. Toimivaa EPO-testiä ei silloin vielä ollut käytössä.
7. suomalainen huippuhiihtäjä Kaisa Varis sitten kärähti pari vuotta myöhemmin suoraan EPO:n käytöstä.
Lisäksi Salt Lake Cityn olympialaisten surullisen kuuluisissa doping-hiihdoissa 2002 kärähti espanjalainen Johann Muhlegg EPO:n käytöstä ja menetti voittamansa kultamitalit. Muhleggin lisäksi kärähti venäläiset moninkertaiset arvokisamitalistit Olga Danilova ja Larissa Lasutina, ja menettivät niin ikään mitalinsa.
Tässä tulee jutun herkullinen osuus: Muhleggilta, Danilovalta ja Lasutinalta pois otetut mitalit menivät mm. sellaisille hiihtäjille kuin Itävallan Mihail Botvinov ja Christian Hoffman, Venäjän Julia Tshepalova ja Viron Andrus Veerpalu, jotka kaikki ovat myöhemmin urallaan antaneet positiivisen doping-näytteen/muutoin olleet sotkeutuneena doping-skandaaleihin. Näiden lisäksi kisoissa hiihti mm. vuonna 1997 saamastaan doping-pannasta vapautunut Ljubov Jegorova, sekä sellaisia tulevia positiivisen testin antajia kuin Evi Sachenbacher, Vincent Vittoz ja Kristina Smigun.
Joten vaikka suomalaisista douppaajista oli (Kaisa Varista lukuunottamatta) onnistuttu hankkiutumaan eroon jo 2001 Lahden MM-kisoissa, niin silti Salt Lake Cityn kisoissa hiihtoladulla viiletti aikamoinen määrä epäilyttäviä hahmoja. Muhleggin, Danilovan ja Lasutinan diskauksien jälkeen hiihtokisojen mitalitaulukon ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Norja (5 kultaa, 2 hopeaa, 4 pronssia), ja seuraavina maina olivat Italia, Venäjä, Saksa, Viro ja Itävalta.
Jos katsoo italialaisten hiihtäjien (mm. Maurilio De Zolt ja Manuela Di Centa) antamia väisteleviä vastauksia haastattelijan kysymyksiin dokumentissa “Sinivalkoinen valhe”, niin käy ilmeiseksi, että jotain mätää Italian hiihdon menestyksessä oli, ainakin 90-luvulla, ja miksei myös Salt Lake Cityssä 2002. Venäjä nyt tietysti on selvä tapaus systemaattisen dopingin suhteen, eikä ainoastaan hiihdossa, skandaali on päällä tälläkin hetkellä. Itävaltalaisten hiihtäjien ja ampumahiihtäjien systemaattinen douppaus puolestaan räjähti skandaaliksi seuraavissa olympiakisoissa Torinossa 2006, ja 6 urheilijaa tuomittiin doping-rikkomuksista elinikäiseen kieltoon. Viron suurimmat hiihtotähdet Veerpalu ja Smigun antoivat positiivisen näytteen, mutta tuomiot lopulta kumottiin teknisten syiden vuoksi.
Hiihdon kaltaisessa kestävyyslajissa dopingkeinot, varsinkin veriarvojen parantelu EPO:n tai muiden keinojen avulla, ovat niin tehokkaita, että Norjan dominointi Salt Lake Cityn mitalitaulukossa on todella vaikea ymmärtää, jos aatellaan, että norjalaiset oli puhtaita, mutta 3-4 kovinta kilpailijamaata oli (lähes) systemaattisia douppaajia…
Ruotsalaiset muuten oli Salt Lake Cityn hiihdoissa aika huonoja, ei tainnut tulla kuin yksi pronssimitali. 30 km vapaan hiihdossa Per Elofssonin piti ottaa varma kultamitali pois kuleksimasta, mutta katkesi täysin yrittäessään pysyä Muhleggin kyydissä. Voihan olla, että ruotsalaiset oli ainoa hiihdon mahtimaa tuolloin, joka yritti pelkän kaurapuuron voimalla. Nykyisin pärjäävät paremmin, joten ehkä ovat oppineet douppaamaan, tai sitten hiihto on nykyään puhtaampaa kuin 2000-luvun alussa.
Ihme kyllä se ei heikennä baseball-lyöjien osumatarkkuutta… 