Eilen aamulla bongasin täällä Tampereella Nirvan aikuiskoulutuskeskuksen tienoilla hiukan ennen Lahdesjärven teollisuusaluetta peuran. Tänään kuulin eräältä henkilöltä, että hän oli tänään bongannut niin ikään peuran parvekkeeltaan täällä Kalevassa. Itse bongasin talvella lisäksi töihin mennessä Sorsapuiston kentän nurkilla ketun, joka juoksi kohti Sampolan rakennusta arvatenkin rusakon (jonka myöhemmin näin juoksevan sieltä suunnalta ja joita täällä näkyy vilisemällä) perässä.
Onkos muilla palstalaisilla mielenkiintoisia, harvinaisempia eläinbongauksia elävässä elämässä viime aikoina, omien koti- tai tuotantoeläimien tai eläintarhakäyntien tms. lisäksi?
Yllättävän paljon mahtuu erilaisia eläimiä Tampereenkin kaltaiseen metropoliin. Esim. Iidesjärven ympäristössä tapahtuu paljon. Joitain eläimiä on dokumentoitu Iides-sivustolle: Iides.fi | Iidesjärven nisäkkäitä ja muita eläimiä Vähän vanhentuneita keissejä, mutta kuitenkin todistaa sen, että eläimiä löytyy.
Hyvä aihe! Ihan viime aikoina ei ole tullut bongattua mitään erikoista mutta voihan näitä tulla vastaan.
Keväällä näin läheltä palokärjen, josta laitoin kuvankin linnut-ketjuun. Viime kesänä pyöräillessäni kohtasin supikoiran ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka se nyt ei taida enää kovin harvinainen bongaus olla.
Itse bongaan työmatkalla usein,oravia,rusakoita ja fasaaneita.
Kaiken tämän lisäksi olen ystävöitynyt yhden oravan kanssa. Ollaan vaihdettu Jopoon rengas yhdessä ja kerran poikkes ihan sisälläkin kun terassin ovi oli auki. No,ny kaveria ei oo näkynyt pariin viikkoon,mitähän lie tapahtunut.
Oho, enpä ole itse valkoista fasaania ikinä nähnyt!
Tästä tulikin mieleen, että nythän on Sorsapuiston lintuhäkkeihin tulleet taas linnut takaisin viime välivuoden jälkeen. Itse en ole vielä käynyt niitä ihastelemassa, vaikka melkein vieressä asunkin.
Täällä sama. Läheisellä luontopolulla näin palokärjen kymmenisen vuotta sitten, ja nyt heti perään toukokuun alussa työpäivän jälkeen, kun olin lähdössä kauppaan. Kaksi mustaa lintua sinkoili tontin päällä kuin lepakot ja toinen päätti pysähtyä pihakoivuuni. Katselin hiljaa komistusta viiden metrin päästä arviolta puolisen minuuttia, kunnes kaveri päätti jatkaa matkaansa. Hieno on linnuksi.
Nyt on puolen vuoden aikana nähnyt ensimmäiset sudet. On ne vaan jotenkin hyytäviä livenä. Ensimmäisellä kerralla jölkötteli pellolla yksinään ja viimeksi niitä oli 8-10 tien vieressä vain tuijottamassa iltahämärään.
Villilässä ei kyllä muita nisäkkäitä bongaa kuin taloyhtiön pihassa juoksentelevia rusakoita ja moottoritiellä ketun raatoja. No joillakin isommilla lähikaduilla oravan ja siilien raatoja.
Aika monella varmaan menee peura- ja kaurislajit sekaisin. Kauriita tulee bongattua viikoittain. Hirviä harvemmin. Mielenkiinnosta, missä päin @Eioototta susia bongailet vai voiko nimimerkistä päätellä jotain?
Ja väittäisin ettei monikaan ole edes peuraa nähnyt (pl.poro). Puhekielessä valkohäntäkaurista kutsutaan peuraksi joka se ei tosiasiassa edes ole.
Itse eläinbongauksiin… 2020 lokakuussa olin Kangasalla metsäkaurista metsästämässä. Metsästän taljajousella käyttäen ns.satulakeinua eli siis “roikun” kiipelyvaljaissa n.6m korkeudessa. Tein kaurispillillä kauriin kutsuäänen ja tästä n.10 minuutin kuluttua hiippaili paikalle ilves kaksikko paistin toivossa. Sain tämän ikuistettua vieläpä videolle myöhempää ihailua varten.
Niin Valkohäntäkauris olisi tieteellisesti oikea nimitys. Mutta Valkohäntäpeura on laajasti käytössä johtuen sen vakiintuneessa asemasta puhe- ja lakikielessä. Alla asiasta tietoa.
Itse harrastan peurojen ja kauriiden bongailua ja valokuvaamista. Eilen viimeksi kuvasin kauris pukkia. Varsinainen sesonki hirvien ja peurojen/kauriiden näkemiseen on elo- syyskuun illat ja aamut. Valkohäntäpeuroja näkyy esimerkiksi Vesilahden alueella erittäin paljon. Kaupunkialueilla tosiaan yleisin sorkkaeläin on metsäkauris.
Lähiaikoina olisi tarkoitus mennä kuvailemaan majavia. Saas nähdä onnistuuko. Suht varma paikka on tiedossa.
Sykähdyttävin nisäkäs havainto menee 90-luvulle. Oltiin silloin vaeltamassa Kevon kanjonissa. Silloin sattui olemaan Sopulien vaellus vuosi. Niitä oli kaikkialla muutaman kerran jopa astuin sopulin päälle. Rinkat täytyi nostaa yöksi puuhun kun muuten sopulit söivät niihin reikiä. Yhden rinkan pohjan jouduimme ompelemaan siimalla kasaan kun yöllä oli sopulit tehneet tuhojaan. Korput ja näkkileipä niitä taisi eniten kiinnostaa.
Tuo sopulien vaellus on kyllä melkoinen tapahtuma. Aikanaan ajeltiin Norjaan kalaan ja varmaan toistasataa murhaa tein tuolla matkalla. Vähän väliä napsahti renkaiden alle sopulia. Noissa on myös sellainen “hieno” puoli, että ne ei anna millään periksi. Helvetinmoinen irvistys päällä, jos koittaa hätistellä leiristä pois.
