Yle veti kyllä ihan huolella vihkoon monella eri tavalla. Pikku Kakkonenki soitteli, että haluaisivat lavasteet takaisin.
Jo kun luin ketkä osallistuvat UMK:hon niin tiesin, että Käärijä tulee voittamaan. Siis kuulematta biisiä. On todella kova biisi ja suurin osa ihmisistä on rakastunut tähän biisiin ja artistiin enkä yhtään ihmettele. Euroviisut ovat jopa viime vuosina olleet ihan kiinnostavia kun kaikki biisit eivät ole sitä samaa hissimusiikkia. Käärijä voittoon!
1 tykkäys
Tavallaan allekirjoitan tämän itsekin, sillä olen myös aika kova katsomaan viisuja. Enkä siis aloittanut tätä kiukuttelua Käärijästä siksi, että haluaisin jo povata tappiota. Oikeastaan haluaisin välttää koko tämän pätkän:
Ei tartte olla heviä, kuuntelen sitä vapaa-ajallani melkein koko ajan. Olen tykännyt monesta euroviisubiisistä, ja toissa vuonna oli harvinaisen kova kattaus. Ongelma oli ihan siinä, että tämä kyseinen biisi ei iske minuun. Jos vertaa vaikka Norjan voittobiissiin Alexander Rybakin Fairytaleen, tämä ei säväyttänyt alkuunkaan. Tuosta kappaleesta tiesi jo heti kättelyssä, että tämä voittaa.
Edit:
Lisätään nyt samaan viestiin:
Aika kova väite. Olen iloisesti yllättynyt, jos Käärijä vie kisan, mutta olen kuullut muilla alustoilla, että tämä kappale on jotenkin erityisen yllättävä ja hieno. En allekirjoita sitä, mutta uskallan väittää, että kyllä minäkin yhtään ymmärrän vaikken varmaan paljoa.
Ne jotka Käärijän biisiä täällä kritisoivat eivät ymmärrä yhtään mitkä kappaleet tässä kisassa pärjäävät. Käärijän kappale on kuin tehty menestymään ja tulee satavarmasti pääsemään finaaliin. Erittäin tarttuva kertosäe ja tarpeeksi positiivisesti erottuva kappale. Sanoisin, että Lordin voiton jälkeen kaikista potentiaalisin menestyjä yhdessä Blind Channelin kanssa. Ainoa miinus tulee siitä, että kappale on suomeksi.
Aika kova haku vuosien takaa. Ja voiko enempää silloista ”euroviisumaista” klassikkoa edes olla? 
Vaikka tuon biisin muistan ja tunnistan, ei se silloinkaan säväyttänyt muilla kuin takuuvarmalla ”nappisilmät, hymy ja rakkaustarina”- combolla, joka näköjään teihin pehmoihin uppoaa kun kuuma veitsi voihin 
Noh, vakavasti puhuen nostamasi esimerkki on hyvä osoitus siitä, että joku toinen tykkää ja joku toinen ei. Ei se silti välttmättä ole ”sitä itseään” taikka osoitus varma häpeätappiosta. 
1 tykkäys
Ei toki, enkä onneksi ole sortunut kummastakaan näistä puhumaan.
Syitä sille, miksi yksi tykkää toisesta ja toinen toisesta on monia, ja sanoisin, että kumpiakaan ei sovi niputtaa yksinkertaistuksen alle. Minä en sano, että Käärijästä tykätää syystä X, joten älköön sanottako, että sitä myöskään kritisoidaan pelkästään sellaisista syistä, kuten että se ei ole heviä, neganiiloillaan tai että genre ei kiinnosta.
Tuossa biisissä on potentiaalia, en kiistä sitä ollenkaan. Esimerkiksi nuo cha-cha-cha-iskut ovat hauskat ja alku lupaa paljon, mutta sitten kun tuo lopun osio - kertosäkeeksi voisi joku kutsua - alkaa, se ei olekaan enää kovin erityinen. Minusta se menee vahvasti siihen kategoriaan, jota on viimeiset 10 vuotta luukutettu pitkin Suomen radioasema: suomenkieliseen bileräppiin. Se genre puolestaan alkaa olla jo Spektien, Cheekien, Elastisten ja muiden myötä aivan jo painekyllästetty.
Ehkä tälle lämpenee, jopa todennäköisesti. Toistaiseksi kuitenkin vielä ollaan vähän pliisun puolella.
2 tykkäystä
Katsellut nyt useamman reaktiovideon YouTubesta ja todella moni povaa Käärijän voittavan Euroviisujen yleisöäänestyksen. Sitten juryn kanssa on vähän siinä ja tässä, että saako heiltä ääniä.
Ainakin minulla kesti muutaman kuuntelukerran verran ennen kuin pääsin Käärijän kappaleeseen sisään. Hyvillä kuulokkeilla kuunneltuna biisi pääsee oikeuksiinsa.
Ymmärrän, että se jakaa mielipiteitä, sillä onhan kyseessä hieman omituinen biisi. Alku on melkein metallia ja sitten siirrytään aivan täyteen poppiin, osaan uppoaa jompikumpi osio paremmin kuin toinen. Jokaiselle jotakin on sekä biisin vahvuus että heikkous. Sama pätee live-esitykseen. Harvoin kuitenkaan kuulee yleisön laulavan mukana siten kuin eilisen esityksen aikana. Voin vaan kuvitella, miten Liverpoolissa koko yleisö huutaa “cha cha cha”.
5 tykkäystä
Tuohan on juuri sellainen peruseuroviisuhumppa joita joskus on 12 kymmenestä eli tarttuva kertosäe jumputijumutibassa ja kova meno.,onnea vaan ja ehkä erottuu massasta. Kumma oli valita suomi kieleksi
Itseäni ärsyttää noin selvä plakiointi, ei vaan toisen konseptista ideointi.
1 tykkäys
Omituinen biisi omituiseen kilpailuun. Eihän euroviisuissa tärkeintä ole se biisin paremmuus vaan se että se erottuu massasta ja jää päähän soimaan.
Niin ja sitten politiikka mutta se on sitten toinen tarina…
1 tykkäys
Kaikilla mausteilla?
2 tykkäystä
Kuuntelin viime viikolla tämän Käärijän kappaleen pitkän suostuttelun jälkeen ja onhan se kehno biisi. Loppua kohden hieman paranee, mutta ei pelasta biisiä. Laskelmoitua tekemistä ja se ei iske itseeni yhtään.
Tosin sillä ei ole Euroviisuissa mitään väliä. Eikä silläkään, että mitä mieltä minä olen.
3 tykkäystä
Käärijä oli ottanut Jim Carreyn hiusmuodin Nuija ja Tosinuija elokuvasta. Makuja on monia, mutta jotenkin sopi mielestäni kavereiden tyyliin sekä elokuvassa että musiikkipläjäyksessä.
Euroviisuissa aika usein voittaa erikoisin ja huomiotaherättävin maa. Persoonalla, esiintymisellä ja pukeutumisella on iso merkitys. Siinä mielessä tämä Käärijä on oikein mainio. En minäkään biisistä välitä, mutta se oli noista UMK:n vaihtoehdoista paras.
Saattaa olla, että Ukraina ottaa toisen voiton putkeen.
2 tykkäystä
Ei ole kyllä peruseuroviisuhumppa ja mielestäni siitä kertoo vedonlyöntikertoimetkin. Kaikki humpat ovat aina isoilla kertoimilla, mutta nyt Suomi ei ole. Tämä erottuu ihan selkeästi omaperäisyydellään ja tarttuvalla cha-cha kohdalla.
Äänestys on 50% yleisöääniä ja tämä kappale tulee olemaan top5 kaikista noin 40 kappaleesta, vaikka en ole muita kuullut. Sen sijaan raatiääniä tullee sen verran vähän, että veikkaan Suomen sijoittuvan noin sijoille 6-11. Tuolla sijoituksella tämä olisi yksi parhaista koskaan, mitä Suomi on lähettänyt. Riski on suomen kieli laulukielenä, vaikea arvioida paljonko vähentää suosiota.
2 tykkäystä
Euroviisuista tulee mieleen se, että milloin viimeksi siellä on kuultu kappale, jota itsekin olen jäänyt hyräilemään. Oli sitten Suomen esityskappale tai sitten voittanut melodia. Tai mikä tahansa osallistunut. No, ehkä kertoo jotain kappaleista. Siitä on muuten kauan kun näin on käynyt…
1 tykkäys
Joku on jopa sanonut, että tämä voi olla plussa. Toivotaan.
Kuuntelin biisin eilen kuusi kertaa. Kyllähän se alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa paremmalta. Täytyy kuunnella vielä jonkin verran ennen viisuja, että kehtaa hypettää vaikka tekopyhyyttä.
Jep, suomen kieli on vain yksi lisäerottautumistekijä. Sitä paitsi suomi sopii tuohon biisiin ja Käärijän brändiin muutenkin. Viime vuosina ylipäätään muut kuin englanninkieliset kappaleet ovat pärjäänneet hyvin. Ehdottomasti iso plussa siis suomen kielelle.
Laura Voutilaisen Addicted to You vuonna 2002 oli ihan OK. Kappale ei pärjännyt, koska Lauralla ei ollut tekopartaa ja taustatanssijat eivät olleet pukeutuneet kummajaisiksi. (Taustatanssijoiden asut olivat hyvin arkiset eivätkä edes yhtenäiset. Kuin olisi tuotu lavalle joukko satunnaisia Mouhijärven Salen asiakkaita.)
3 tykkäystä
Tartun nyt tämän yhden viestin verran tähän plagiaattikeskusteluun:
Ylempänä @hokimuija nostikin jo esiin tuon plagiaatin “virallisen” määritelmän. Siitä on vain aniharvoin kyse missään kopiointisyytöksissä, joten ei siitä sen enempää.
Sitten sellaisesta “yleisemmän tason plagioinnista” ja noista kahdesta puheena olevasta biisistä sanottakoon, että eihän niissä ole ensinnäkään yhtään yhtenevää melodiaa, melodian pätkää tai riffiä. Tässä yhteydessä on hyvä verrata esim. Loreenin Tattoo-kappaletta ja ABBAn The Winner Takes It All -veisua, joiden tapauksessa ei myöskään ole tietenkään kyse plagioinnista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka molemmissa käytetäänkin äkkiseltään kuunneltuna täysin samaa melodian pätkää säkeistön “koukkuna”.
Mitä sitten tulee tuohon musiikkityyliin itsessään, niin Electric Callboy ei mitenkään ole keksinyt tai omista tuollaista metallin (tai yleensä tarkemmin metalcoren) ja elektronisen musiikin yhdistelyä. Raskaiden särökitaroiden, poppimelodioiden, räppien ja koomisella tavalla “yliautotunetettujen” osuuksien yhdistelyä erilaisissa suhteissa on tehnyt enemmän tai vähemmän valtavirrassa jo kohta lähemmäksi 20 vuotta mm. Attack Attack!in, Asking Alexandrian, Breathe Carolinan ja Enter Shikarin kaltaisten yhtyeiden toimesta. Käärijä on saanut tuohon jopa hieman omaa twistiään Rammstein-tyyppisellä kitarasoundilla.
Ja ei, eihän We Got the Moves -kappaleen alku ole “täysin sama”.
4 tykkäystä