Varhaiskasvatus ja lapset

Hejssan!
En keksinyt valmista lankaa, mihin olisin tämän asian nostanut, joten teenpä uuden.
Nyt on ollut ainakin täällä Pirkkalassa tapetilla esimerkiksi varhaiskasvatukseen varattavat rahat, ryhmäkoot, subjektiivinen päivähoito-oikeus yms.

Törmäsin kuitenkin tässä uutiseen, joka ainakin itsessäni herätti jonkin verran ihmetystä Tässä:
Vihreiltä mullistava ehdotus: Eskarista kaksivuotinen, jo 5-vuotiaat esiopetukseen – “Varhaiskasvatuksessa on kyse lapsen oikeudesta hyvään alkuun koulutiellä” (Yle)

Mitä olette tästä mieltä?
Lähtökohtaisesti olen aina pitänyt yhtenä Suomen koulujärjestelmän suurimmista plussista sitä, että lapsia ei ajeta kouluun liian aikaisin. Antaa lasten olla lapsia, ja sitä rataa.
Kauhulla olen kuunnellut tarinoita, joissa esimerkiksi Yhdysvalloissa järjestetään pääsykokeita päiväkoteihin ja sellaista.

En kuitenkaan nyt ihan suorilta muodosta negatiivista mielipidettä tästä. Kiinnostaisi kuulla, jos jollain on jotain sanottavaa asiasta.

Edit:// @ljpp Siirsi vapaaseen keskusteluun. Se on varmaan joo parempi vaihtoehto.

4 tykkäystä

Aiheella on poliittinen ulottuvuus, mutta inhimillinen on merkittävämpi, joten siirrän Vapaaseen keskusteluun.

1 tykkäys

Minulla ei ole jälkikasvua, joten asia ei ole minulle mitenkään henkilökohtainen enkä oikein osaa koko asiaa ajatella. Olen ymmärtänyt, että varhaiskasvatuksesta on merkittävää hyötyä nimenomaan myöhemmässä elämässä ja yksilölliset erot tulevat aika hyvin esille, kun verrataan varhaisopetusta saaneita vs. ne, jotka eivät ole saaneet.

Asia on siis sinällään ihan hyvä. Toisaalta ollaan tällä hetkellä myös yhteiskunnallisessa murroksessa ja yhteiskunnan odotukset on aina vain korkeampia. Lapsiahan voidaan ehdollistaa erilaisiin malleihin paremmin kuin aikuisia, mutta koko oppimisympäristö on muuttunut.

Elämä on sirpaleista - aikuisilla ja lapsilla. Se ei voi olla vaikuttamatta lapsiin. Nykyaikana yhä useammin ollaan koko ajan matkalla johonkin, mutta mitään pisteitä tai selkeitä etappeja ei enää ole. Matka jatkuu ja jatkuu ja valitettavasti aina joku prosentti - vaikka mitä tehtäisiin - tippuu pois kärryiltä.

Taitovaatimukset ovat erilaisia: jos aikaisemmin pärjäsi jonkinlaisella “erityisosaamisella” niin nykyään ei tarvitse osata enää samalla tavalla konkreettisia asioita ja konkretialla ei pääse elämässä enää eteenpäin kuten ennen vanhaan. Nyt ollaan yhä enemmän hetki tätä ja huomenna taas jotain muuta ja parhaiten tässä ajassa tuntuu selviävän sellainen ehdollistettu ihmistyyppi, joka kestää parhaiten hyökyaaltoja.

Jostakin syystä ihmiset haluavat rakenteellistaa kaikkea. Haluamme rakenteellistaa lastemme elämää nuoruudessa ja haluamme elämän loppuvaiheessa vanhuksillemme rakenteellistettua arkea, jossa on selkeitä rakenteita, jotka toimivat.

Sen sijaan siihen väliin ja monta vuotta, jossa ei oikeastaan tehdä mitään. Mielestäni ihmisten elämän rakenteellistaminen elämän ääripäissä (nuoruudessa - vanhuudessa) on perin outoa, koska keskivaiheella tarvitaan ihan toisenlaisia taitoja. Mitä enemmän ihminen on tottunut / ehdollistunut rakenteelliseen elämään sitä korkeampi kynnys hänelle siitä muodostuu, mitä keski-ikä ja työelämä tänä päivänä on.

Se ei ole rakenteellista, konkreettista eikä päämäärätietoista. Se on enemmänkin sinkoilua, adaptoitumista, olosuhteisiin vastaamista ja niissä elämistä. Täytyy kestää sitä elämää ja se on monelle se kaikista vaikein asia, kun on koulussa ehdollistettu liikaa. Itse asiassa ajattelisin paljon enemmän näiden aikojen (pidempään, enemmän) sijaan sitä, miten yksilöä koulitaan sietämään tätä nykyistä työelämää. Se vaatii stressin hallintaa, mielen hallintaa, fokusta ja lyhytaikaisia tavoitteita ja niissä elämistä.

ja sulku takaisin aiheeseen: varhaiskasvatuksen lisääminen ei välttämättä edistä tavoitteita. Rakenteiden rakentaminen ei välttämättä tuota suorassa suhteessa tuloksia.

1 tykkäys

@peterra, hyvä teksti. Paljon samoja ajatuksia itselläni, elämä on nykyään kovin suorituskeskeistä ja muutoksia tulee nopealla syklillä. Tahtoi tai ei.

Alkuperäiseen kysymykseen, mielestäni 5-vuotiaan hommaa on leikkiä kotona kavereiden ja sisarusten kanssa, kiukutella, heitellä leluja, oppia rajoja ja kokea rakkautta.

Kolmen lapsen isänä omaan jo hiukan omaa kokemusta asiaan. Vanhin lapsi on paraikaa eskarissa ja aloittaa siis syksyllä koulun. Jos vielä olisi saanut valita, lapseni olisi kotona ja aloittaisi suoraan koulun ensimmäisestä luokasta. Nykyäänhän esiopetus on siis pakollinen.

Ymmärrän idean, että eskarissa pystytään tasaamaan tasoeroja ja luomaan lapsille valmiuksia pärjätä koulumaailmassa, mutta on se raakaa tommosia rääpäleitä kuskata aamuisin eskariin. Eiköhän siellä koulussakin ehtisi tarpeeksi oppia. Eikä kaikkia tasoeroja saada tasoitettua vaikka lapset laitettaisi kolmevuotiaana esiopetukseen.

3 tykkäystä

Toisaalta, muistelen radiosta kuunnelleeni, että laadukkaista ärsykkeistä herkässä lapsuusiässä on mitattavaa hyötyä aivojen kehitykselle. Taisi olla niin, että tutkittiin lapsia jotka opettelivat toisen kielen päiväkodissa.

Ei todellakaan. Tai ehkä saataisiin “fiksummat” sinne alemmalle tasolle. Tosin siihenhän koululaitoskin pyrkii, joten kaipa se olisi hyvä.

Itse kävin eskarin muistaakseni kaudella 02-03. En ole löytänyt ko. laitoksesta, kuin en oikeastaan alakoulustakaan muuta hyvää/hyödyllistä kuin sen, että sieltä sai kavereita. Toki sinänsä kärjistys, että varmaan sitä asuisi muovipussissa Tammerkosken varressa, jos ei olisi käynyt koulussa. Ihan vaan, koska todistus pitää olla ja päivän aikana on hyvä mennä johonkin tekemään jotain.

Eskarissa oli kyllä jotain tunteja, mutta ne meni muistaakseni lähinnä parin muun kanssa viittauskilpailuksi, mitään uutta ei tullut.

Toinen aiheensa on sitten se, onko minusta reilua, että jotkut pääsevät tuonne leikkikouluun ilmaiseksi ja jotkut maksavat satasia kuussa samasta lystistä. Tai oikeastaan sama aiheensa. Ei ole minusta reilua. En ole perehtynyt tähän asiaan, en ala vänkäämään.

Aiheeseen en hirveästi osaa ottaa sen enempää kantaa, mutta itse kävin aikoinani kaksi vuotta eskaria. Se oli vielä sitä kyläkoulujen aikaa, ja koulujen ja ryhmien koot tahtoi yhdestä ikäluokasta jäädä varsin pieniksi. Siinäkin tapauksessa minua vuotta vanhepien ryhmän kooksi olisi tullut kokonaista kaksi eskarilaista, niin silloin otettiin vuotta nuoremmat käymään eskaria etuajassa, niin saatiin sen ryhmän koko kasvamaan seitsemään. Ei ollut silloin ongelmia suurten ryhmäkokojen kanssa.

Onko mun sarkasmitutka taas rikki, vai muistatko oikeasti mitä sun eskariaikoina tapahtu?

Ei siinä muistajat muistaa.

Eiköhän se ihan hyvä oo kun mukulat pääsee opetteleen opiskelua. Pehmeen kokemuksen kautta miellyttävämpään koulunkäyntikokemukseen ja niin ollen myöhemmin vähemmän drop outteja.

Joo. No pitkä matka on lapsen elämässä 6v —>edes 12 vuotiaaks. Hirveesti meille aikuisille outoa henkistä kasvua ja tunteiden käytön opettelua. Vaikee arvioida jonkin asian suoraa vaikutusta johonkin toiseen.

Onhan siellä tuota, kunhan kärjistin sellaiseen tietoperusteiseen insinööriajatteluun. Kyllä mä aika paljon omasta eskariajasta muistan. Muistan, että mitään tietoa tai opiskelutaitoa (lukeminen, laskeminen…) sieltä ei tarttunut, ne mitä siellä käytiin oli jo. Se mitä tarttui oli, että hiekkaa ei saa laittaa oman eikä toisen paidan sisään, että jos joku käskee päiväunille, pitää olla hiljaa paikallaan vaikkei haluaisikaan nukkua eikä nukkuisi eikä edes ymmärtäisi mikä on päiväunet, että lattialle “piiloon” murusteltu paha leipä ei mene piiloon jne.

2 tykkäystä

Tämä on täysin totta. Tutkimusten mukaan 7 v. on hyvä ikä aloittaa koulu, vaikka maailmalla ja Euroopassa koulu yleensä aloitetaan 5 - 6 vuoden iässä, suomalainen malli on hyvä. Sinällään esikoulun aloittaminen aiemmin ei kyllä välttämättä ole huono, riippuu paljon siitä kuinka se toteutetaan. Itseasiassa asiantuntijat nykyään ovat kyllä sitä mieltä, että pidempi, epämuodollinen esikoulu on hyväksi, mutta sen pitää olla leikinomaista, lasten ehdoilla tapahtuvaa. Leikkiä, laulua ja liikuntaa lisää, ei se voi pahaksi olla. Ja ikävä kyllä noita eivät kaikki lapset kotona saa.

Esityksessähän on toinenkin muutos, eli halutaan nostaa oppivelvollisuusikä 18 vuoteen ja suoraan sanottuna. se olisi minusta hyvä. Varsinkin pojat pruskoulun jälkeen ovat täysiä kakaroita, harvoilla on ajatustakaan siitä, mitä koulun jälkeen odottaa ja kuinka yhteiskunnassa toimitaan. Kasvu kolmena vuotena ammattiopistossa on valtaisaa, sinä aikana suurin osa ihmisistä oppii edes auttavasti ajattelemaan omilla aivoillaan. Ne jotka kelkasta putoavat peruskoulun jälkeen, suurella todennäköisyydellä tippuvat lopullisesti. Ja tämä on ongelma, johon on pakko miettiä ratkaisua. Ajatuksen ja keskustelun herättäjänä pidän siis esitystä hyvänä, toteutusta vaan pitää miettiä tarkkaan.

3 tykkäystä

Vaikea arvata mistä poika on käytöksensä ammentanut, kun isä alkanut rähjäämään lapsen pääsyn estäneelle työntekijälle.

3 tykkäystä

Syrjintää on nykyään kaikkialla. Oulussakin.

Nyt on ketju hukassa mutta tämä saattas osua. Kuten kaikki tiedetään kauden tärkeimmät pelit lähenee. Muksujen kanssa tässä tuli mieleen että jos sais puolisolle (perheen ainoa Ilvesläinen) pieni yllätys aikaseks sillä että sais tilapäisesti muksujen vaaleat hiukset oranssiks. Kysymys kuulunee että kuinkas tämän toteuttaisi siten että ns pesulla tai muutamalla palautuis normaali väri päähän. Pienemmällä saattas tahtoa olla vaikka kuinka pitkään uudella värillä mutta vanhempi ei kauhean montaa päivää kyseistä väriä ala-asteella tahdo tunnustaa :slight_smile: Ideoita otetaan vastaan.

1 tykkäys

Muistaakseni oli joskus sellaista hiuslakkaa, joka oli värjättyä ja lähti pesussa pois. En vaan nyt muista saako/saakoi vain esim. vapputorilta

1 tykkäys

Tai geeli.

1 tykkäys

Käy se värjäämälläkin /geelillä. Meidän pojalla oranssit hiukset jo valmiina. Äidin maidosta imetty. :grin:

2 tykkäystä

Tätä käyty hakemassa kun melkein matkan varelle myymälä osui. Viikonloppuna yllätetään ja yllätytään lopputulemasta. Kiitos vinkistä!

1 tykkäys