Fanien värilasit jääkiekossa

Tämän koko keskustelun, kuten jääkiekkokeskustelun yleensäkin, voi tiivistää yhteen sanaan: värilasit.

SK:ssa oli taannoin erinomainen juttu koskien ihmisten ennakkoasenteiden vaikutusta siihen, kuinka he näkevät esimerkiksi pelitilanteen urheilussa tai vaikkapa poliisin käyttämän väkivallan youtube-videolla. Täysin saman tilanteen voi nimittäin nähdä yhtälailla asiallisena voimankäyttönä tai ylilyöntinä, rikkeenä tai oikeutettuna kovana pelinä. Ihmisen saa tutkimusten mukaan jopa ehdollistettua hyvin helposti jommalle kummalle puolelle esimerkiksi kertomalla, että me olemme tuo kuvan punainen joukkue ja vastustaja on tuo sininen, jonka jälkeen hän alkaa havaita vain sinisen tekemiä rikkeitä jne. Toisin sanoen ihminen tulkitsee jääkiekko-nimistä peliä siten kuin se vastaa hänen omaa agendaansa.

Ehkä karuin tutkimustulos oli kuitenkin se, että mitä enemmän faktatietoa henkilö esittää oman väitteensä tueksi sitä enemmän eri mieltä oleva henkilö sitä vastustaa. Kaiken järjen ja logiikan mukaan asian tulisi olla nimenomaan päinvastoin, vaan eipä ole, sillä ihminen asettuu sotakannalle kohdatessaan omasta käsityksestään eriäviä faktoja ja pyrkii kumoamaan ne reagoimalla tunteella eli raivoamalla. Tämä sääntö pätee sitä vahvemmin mitä jyrkemmät ennakkoasenteet tai tunnelataukset keskustelukumppanilla on kyseistä aihepiiriä kohtaan.

Asian havaitsee usein myös jääkiekkokeskusteluissa, joissa omaa näkemystä puolustetaan viimeiseen saakka - joskaan näin ei toki aina ole. Ihmisellä onkin taipumus vahvaan liioitteluun ja kärjistämiseen, jonka tarkoituksena on viime kädessä jyrätä eriävät mielipiteet sekä vesittää esitetyt faktat. Tunteella reagoiminen on toki sinänsä ihmiselle luontaista, mutta koska tunnekuohussa värilasit saavuttavat vielä seuraavan potenssin, on pieni etäisyyden ottaminen tilanteeseen aina paikallaan ennen kuin esimerkiksi kirjoittaa tänne foorumille. (Voidaan muuten kysyä, voiko fani edes koskaan saavuttaa täyttä puolueettomuutta, tuskin voi.)

Kirjoitin oheisen kirjoituksen Jatkoaikaan finaalisarjan aikana. Mielestäni on tärkeää, että itse kukin miettii, mikä on värilasien osuus omassa jääkiekkokannattamisessa. Itsekin yllätän itseni tuon tuosta katsomasta asioita värilasien läpi (ja tulen aina jossain määrin niin tekemään).

Hyvä esimerkki on se, että liki jokainen Tappara-fani (itseni mukaan luettuna) on yhtä mieltä siitä, että joukkueen puolustus on tulevalla kaudella viime kautta parempi. Mietitäänpä asiaa hieman. Aallon ja Kankaanperän lähdön myötä joukkue menettää aimo annoksen kokemusta, suoritusvarmuutta ja tapparalaista tekemisen kulttuuria, joka ei automaattisesti ole korvattavissa. Lisäksi Plastino oli joukkueen paras kiekollinen puolustaja. Itse asiassa ei ole lainkaan ilmiselvää, että kolmikko Rantakari, Kemiläinen ja Sammalkangas on tosipeleissä heti parempi kuin kolmikko Aalto, Kankaanperä ja Plastino. Voi nimittäin olla, että 22-vuotias Rantakari ja 24-vuotias Kemiläinen joutuvat vielä maksamaan tiettyjä oppirahoja (kuten Rantakari toki teki kuluneella kaudella) ennen kuin heistä on mestaruuden takuumiehiksi. Voi myös olla, ettei heidän tasaisuutensa ole heti riittävällä tasolla. Tämä siis vain yleisenä ajatusten herättelijänä.

Olen myös huomannut, että jääkiekkofanit ovat lähes aina sitä mieltä, että oma tulevan kauden joukkue on parempi kuin edelliskauden jengi, vaikka tosiasiassa näin ei olisi. Vai kuinka usein kuulette jonkun joukkueen fanin sanovan, että joukkueemme on heikentynyt viime kaudesta (ellei kyseessä ole ilmiselvä heikentyminen). Yleensä fanit näkevät tilanteen aina positiivisena omalta kantiltaan (tulijoilla on enemmän potentiaalia kuin muualle siirtyneillä). Fanit myös näkevät aina omassa joukkueessaan huomattavaa potentiaalia vastustajiin nähden. Aina joku mattimöttönen on liki läpimurron partaalla, mutta kukaan muu ei sitä vaan tajua/näe.

Toivonkin, että me tapparafanit olemme edelläkävijöitä tämän keskustelun käymisen suhteen. Onko puolueetonta jääkiekkofania edes olemassa? Onko mahdollista olla täysin välinpitämätön sen suhteen, kumpi joukkue voittaa (kun oma joukkue ei pelaa)?

2 tykkäystä

Vastaus lyhyesti: ei ole olemassa puolueetonta katsojaa jääkiekossa tai urheilussa. Lähimmäksi pääsee ihminen, joka ei ymmärrä lajista yhtään mitään ja ei erota kentältä kiekkoa. Yleensä puolueettomana meinaan siirtyy kannattajasta loogisella jatkumolla “asiantuntijaksi” ja silloin etsii tietoisesti asioita pelistä, jotka miellyttävät omaa silmää. Itsehän tykkään vauhdikkaasta lätkästä, jota Tappara ei millään värilaseilla ole viime kausilla edustanut.

4 tykkäystä

En tiedä eikä kukaan tiedä onko puolustus parempi, mutta muutos oli tarpeellinen ja pakon sanelema. Ja korvaajat parhaat mitä liigaan tai liigan sisältä voi saada. Siitä on samaa mieltä jopa vastustajien värilaseilla varustetuista suurin osa.

Hyökkäys huonontuu mitä todennäköisimmin. Lähtökohtaisesti. Oma arvaukseni tässä vaiheessa. Uskoisin osaavani olla aika realistinen näissä rosterivertailuissa, ehkä vähän turhankin pessimistinen, kun mielessä on kilpailijoiden pelaajien huikeimmat ja mieleenpainuvimmat suoritukset. Vaikka nyt joku ramun maali jyppiä vastaan. Eipä se sitten ihmeitä finaaleissa tehnyt.

Omaan seuraamiseen värilasit vaikuttaa eniten seuratessa tuomaritoimintaa…

Oletkin @peterra aiemmin heittänyt useamman hyvän tätä aihetta sivuavan kommentin mm. Jatkoajan puolella. Taisit mainita eräänä esimerkkinä muuan Teemu Nurmen, jota monet tapparafanit pitivät Lukossa melko keskinkertaisena pelaajana, mutta joka nyt on yhtäkkiä kärkiketjujen mies - ja jota piirrellään jopa ykkösketjun laitaan.

Tuomaritoiminta onkin ehkä paras esimerkki värilaseista. Molempien joukkueiden fanit voivat nähdä saman yksittäisen ottelun tuomaritoiminnan yhtälailla huonona omalta kannaltaan ja jopa täysin epäonnistuneena, vaikka todellisuudessa se olisi ollut jopa suhteellisen linjakasta ja tasapuolista. Tuomaritoiminnan suhteen itsellänikin on kenties suurimmat haasteet värilasien riisumisessa.

Täysin päinvastaista mieltä. Mitä paremmin peliä ymmärtää, ja varsinkin jos on omakohtaista kokemusta jääkiekosta, sitä vähemmän harittavat lasit. Värilasien vahvuuksilla ja lajiosaamisella on vahva käänteinen korrelaatio. Rankimmat kommentit tuppaavat tulemaan henkilöiltä jotka eivät ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä.

Yllä esitettyjä esimerkkejäkään (Nurmi ja pakit) en oikein osta, koska en ole havainnut täällä niitä vastaavaa kommentointia.

2 tykkäystä

Tuossa alunperin Jatkoaikaan kirjoitetussa avauksessa mainittiin tuosta ennakkoasenteiden vaikutuksesta otteluiden katsomiseen. Itsekin muistan siitä joskus jotain lukeneeni. Mutta väitän kyllä, että suurin vaikutus sillä on juuri paikan päällä ottelun seuraamiseen. Tapparalle annetut jäähyt ovat usein omasta mielestä turhia ja vastustajalle annetut täysin oikeutettuja, jne. Sama ilmiö tapahtuu varmasti myös livekuvan kautta peliä telkkarista katsoessa.

En kuitenkaan usko, että nähdessään kannattamansa joukkueen pelaajan hutaisevan vastustajaa selvästi käsille kolmesta eri hidastuskulmasta, voi enää pitää jäähyä epäoikeudenmukaisena. Paikan päällä sitä usein reagoi osittain tietoisestikin (ja varsinkin tiedostamattomasti) tilanteisiin siten, että niitä tulkittaisiin omalle joukkueelle edullisesti. Lisäksi fanina noudattaa oman joukkueen suhteen periaatetta “syytön, kunnes toisin todistetaan”, kun se vastustajalle on “syyllinen, kunnes toisin todistetaan”. Mutta jos joko paikan päällä, tai televisiosta hidastuksena, näkee selvästi omien rikkovat tai vastustajan kärsineen aiheetta, ei minulla ole mitään vaikeuksia sitä myöntää.

Sen tähden en tunnista itsestäni tätä piirrettä, jota keskustelussa on sivuttu, eli että kaikki oman joukkueen tekemiset tulkittaisiin “värilasien läpi”. Ainakaan silloin en sitä tunnista, kun sillä tarkoitetaan, ettei omalle joukkueelle voisi tapahtua mitään pahaa. Tappara ei voi heikentyä, aina on jalkeilla edellisvuotta parempi joukkue, jne. Jos taas värilaseilla tarkoitetaan sitä, että haluaa uskoa ja toivoa joukkueen olevan ensivuotta parempi tai uskoo joukkueella olevan potentiaalia parempaan sijoitukseen, kuin mihin pelaajalista etukäteen näyttää oikeuttavan, niin sitten värilasit vaikuttavat.

Mutta näissä kahdessa on kyse aivan eri ilmiöstä kuin silloin, kun peliä katsoessa tulkitsee tilanteet oman joukkueen mukaisesti. Silloin oikeasti “näkee” (tai siis ei näe) tilanteet omilleen parhain päin, kun vaikkapa tällaisessa joukkueen kokoamisvaiheessa tietoisesti toivoo asiat omalle joukkueelleen parhain päin.

Minä siis tekisin käsitteellisen erottelun värilasien ja toivon välillä.

Toisaalta myös seurattavalla urheilulajilla on oma vaikutuksensa. Jääkiekossa tuomarin ratkaisut ovat melko usein tulkintaa. Koska se poikittainen maalin edessä on jäähyn arvoinen (ei kovin usein), koska se kuuluu peliin. Kuinka lujaa pitää lyödä että kyse on huitomisesta jne. Vaikkapa pesäpallossa tuomarin toiminta on melko erilaista. Eniten tulkittavaa säännöllisesti on syöttötuomarilla. Koska syöttö on matala (eli pitää olla 1m lukkarin pään päällä) tai koska asennoton (eli lukkarin pitää suorittaa syöttönsä oikein). Pesäpallossa kyllä tuomarit tulkitsevat paljon muutakin, mutta syöttötuomari tekee sitä jokaisen syötön yhteydessä. Kärjistäen muuten tuomarien tehtävä on nähdä oikein. Kumpi kerkesi ensiksi pesälle, etenijä vai pallo. Tippuiko pallo viivalle vai oliko se rajojen ulkopuolella, jne. Nämä asiat ovat siinä mielessä yksiselitteisiä, että jos telkkarista katsoessa näkee lyönnin olevan laiton, sitten se on laiton, oli sen lyönyt oma joukkue tai vastustaja. Paikan päällä taas ei mitään hidastuksia ole, joten pelin jälkeen voi olla aivan varma, että oma joukkue on kärsinyt tuomarityöskentelystä, kun ei vain itse ole nähnyt minne pallo on pudonnut tai missä vaiheessa pallo on tullut pesävahdin räpylään.

3 tykkäystä

Yksi värilasien ilmentymä on toivomisen ja veikkaamisen sekoittuminen, mm. rahapelikäyttäytyminen suosikkijoukkueen otteluissa. Joskus oli jossain mediassa tästä juttua, että jääkiekkoliigassa ei niin surkeaa joukkuetta ole, jonka kotikaupungissa ei kotivoitto olisi joka kerta pelatuin vaihtoehto (ehkä poislukien paikallispelit). Ehkä ikävä seurata peliä, jos rahaa tulee vain oman suosikin tappiolla. Toisaalta aika rahanhukkaa vaikkapa Ilveksen kannattajalta pistää aina euroja omien voitolle.

Myös keskustelupalstojen tulosäänestyksissä oma seura voittaa enemmistön mielestä aina kaikki pelit.

Itselleni on samantekevää olemmeko keskustelun suhteen tässä edelläkävijöitä. Sen sijaan luotan ja toivon, ettei Tapparan kannattajat ole värilasittomuudessa edelläkävijöitä. Jääkiekon seuraamisessa värilasttomuus on aika lailla se vihon viimeisin itseisarvo, jota kannattaa tavoitella. Tuhoaa kaiken tunteen ja nautinnon pelin seuraamisesta. Itse nautin siitä, että Tappara voittaa. Minulle ei tuota pienintäkään mielihyvää nähdä hyvää kiekkoa, jos Tappara häviää.

Otetaan tähän kärjistävä esimerkki. Miten luulisit käyvän Tappara 1986 vuoden kultajoukkue vs Tappara 2016 vuoden kultajoukkue? Taitaisi tosiaan mennä 4-0 tämän vuotiselle kokoonpanolle. Kyllä asia niin on, että pelaajat ja peli kehittyvät vuosi vuodelta.

Mun mielestä ei ole hyvä vertailla (ainakaan tässä tapauksessa) joukkueita, joilla 20 vuoden ero. Jääkiekko on mennyt tuossa ajassa valtavasti eteenpäin. Mun mielestä maksimaalinen vertaushaarukka on 5 vuotta. Jos verrattaisiin Tappara 2014-2015 ja Tappara 2015-2016, olisin ennen kautta veikannut 4-2, 14-15 Tapparalle. Nyt sanoisin 15-16 Tapparalle 4-3.

http://www.tappara.fi/liiga/uutiset/291-huhtikuu-2015/8683-viela-kerran-talla-kaudella

http://www.tappara.fi/liiga/uutiset/304-huhtikuu-2016/9193-tanaan-on-iso-paiva

Tapparan, tai minkä tahansa muun joukkueen, absoluuttisen tason vertailu eri kausien välilä ei ole mielekästä - Tappara ei pelaa itseään vastaan (vaikka välillä siltä tuntuikin). Olennaista on Tapparan suhteellinen taso verrattuna vastustajiin ja sen muutos kausien välillä.

Päättyneeseen kauteen lähdettäessä oli aika selkeää, että Tapparan päävastustajista vain HIFK ja SaiPa olivat vahvistuneet edelliseen kauteen nähden. Kauden alussa Tapparan voitiin katsoa säilyttäneen tasonsa varsin hyvin ja lopussa jopa vahvistuneen Karhusen, Jasun, Plastinon ja Laineen onnistumisten myötä.

3 tykkäystä

Pointtini oli, että keskimäärin fani on ollut oikeassa, kun on “kuvitellut” uuden joukkueen olleen edellisen kauden joukkuetta parempi. Niin suuri tasoero 30 vuoden takaisella joukkueella ja nykyisellä on.

Mikä taas nollaa tuon oman joukkueen parantumisen edelliskaudesta, on tuo @ljpp :n mainitsema absoluuttisen parantamisen turhuus. Pitää parantaa muihin joukkueisiin nähden.

2 tykkäystä

Olen samaa mieltä siitä, että aina ei tarvitse olla viileän analyyttinen, vaan jääkiekossa on myös elettävä tunteella mukana. Eläytyminen on iso osa sitä kokemusta, jonka jääkiekkokannattajuus tuo, eikä sitä sinänsä pidä yrittää piilotella. Kuitenkin esimerkiksi sen kuohuttavan tilanteen tai tuomion jälkeen voi aina pohtia, onko nyt oikeasti aihetta arvostella tuomareita ja möläyttää mitä mieleen tulee vai olisiko tuomarilinja kuitenkin ollut loppupeleissä suht tasapuolinen. Värilasit vaikuttavat tietysti voimakkaimmin aina siinä hetkessä, mutta kyllä aika vahvoja linssejä näkee myös jälkikäteen ja vaikkapa Jatkoajan voimasuhteet -ketju on aivan täynnä värilasein kyllästettyä kamaa, jossa jokaisen joukkueen fanit näkevät oman joukkueensa erityisen potentiaalisena ja vahvempana kuin pääkilpailijat. Tämä pätee erityisesti ns. alemman keskikastin joukkueisiin. Vahvat värilasit tekevät kuitenkin keskustelusta aika raskasta luettavaa.

Tämä oli erinomainen pointti. Aika usein unohtuu se RD:n(kin) sanoma vanha viisaus, että riittää, kun on paras paikallaolijoista. Sikäli olisi paikallaan nimenomaan arvioida, miten oman joukkueen taso on kehittynyt suhteessa vastustajiin eikä suhteessa edelliskausiin.

Olen siitä kanssasi osittain samaa mieltä, että lajiasiantuntemus (tai pikemminkin perspektiivi ja kokemus) voi jossain määrin pienentää värilasien vaikutusta, sillä silloin saattaa pystyä ottamaan paremmin etäisyyttä asioihin, joihin osa faneista reagoi puhtaasti tunteella. Lajiasiantuntemus kuitenkin saattaa samalla lisätä intohimoa aihetta kohtaan, mikä puolestaan korreloi värilasien vahvuuden kanssa ainakin osittain. Eli vastaus voisi olla kyllä ja ei. Siitä kykeneekö ihminen olemaan täysin värilasiton, olen samaa mieltä kuin peterra eli että ei kykene. Ihminen kun pyrkii koko ajan löytämään faktoja, jotka tukevat hänen päässään jo olevia ennakkokäsityksiä eli esimerkiksi bongaa ne tutkimustulokset, jotka tukevat hänen käsityksiään asiasta (vastakkaiset ihminen puolestaan hylkää).

Ajatellaan esimerkiksi, että pelitilanteeseen X liittyy kymmenen faktaa, jotka kaikki ovat yhtä tosia. Hyvin harva jos yksikään fani (tai edes asiantuntija, valmentaja, pelaaja) pystyy näkemään nuo kaikki faktat ja antamaan niille oikean painoarvon, vaan kumpikin puoli yrittää todistella tilannetta itselleen suotuisten faktojen kautta.