Tätä pienempää versiota en ole nähnyt, isomman useasti.
Tässä vapaapäivän kunniaksi kuuntelin vähän nostalgiamusiikkia: Panteralta Vulgar Display Of Power sekä The Great Southern Trendkill ja Ozzy Osbournen No Rest For The Wicked.
Kyllä nämä vaan aina toimii, ei paljon ajan hammas syö.
Five Finger Death Punchilta tuli uusi levy “F8” ja sitä on nyt luukutettu siitä asti
![]()
Herman Frankin (ex-Accept, ex-Sinner ex-Moon’ Doc…ja mm. nykyään taas Victory) 90-luvun bändi Moon’ Doc vaihteeksi kuuntelussa. Laulussa on Chris Bay (Freedom Call).
Hyvin ovat Instagramin algoritmit lukeneet meikäläistä, kun tällaista ehdottivat mainoksen kautta. Osui ja upposi!
Räp on Suomessa jo hyvän aikaa ollut siinä roolissa missä punk ja rock oli aikanaan. Uskaltaa ottaa kantaa asioihin ja tehdä rohkeita biisejä. Suomipunk on kyllä pienessä nosteessa kaiketi nyt. Rock on aika väsynyttä ollut jo pitkään Suomessa. Ainakin valtavirrassa.
Kun tämä oma Ukraina-buumi ei ota laantuakseen niin laitetaas pari eniten soinutta biisiä jakoon:
Näihin vaan ei korva suostu kyllästymään.
Punk oli vielä jokunen vuosi takaperin kovassakin nosteessa Suomessa, mutta nyttemmin se on jo lähtenyt laskusuhdanteeseen. Tossa n. 2012-2016 oli ainakin hardcoren saralla niin sanottu uusi kultakausi meneillään, kun uusia kovia bändejä tuli jatkuvalla syötöllä ja laatukeikkaa oli tarjolla jo ihan liikaakin, mut nyttemmin monet niistä bändeistä on lopettaneet, vesittyneet tai viettävät hiljaiseloa. Mut kyllähän punk tulee aina Suomessa elään ja voimaan hyvin. Bändiesimerkkeinä vaikka paraikaa Pohjoismaita kiertävät Ohjus Joensuusta ja Raamattu Turusta:
Rock on käsitteenä sen verran laaja, että olisko heittää jotain bändiesimerkkejä mitä meinaat rockilla?
Näiden kanssa aika samaan genreen menee Moldovalainen Infected Rain, joka esiintyi vähän aikaa sitten Tampereellakin :
Eilen oli taas mieleistä settiä tarjolla.
Ensin Klamydia Tampere-talossa ja siitä ehti vielä kattoon Poikkien 30-vee juhlakeikkaa.
Ramo-punk on mun juttu.![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Useimmiten tykkään, kun klassisen musiikin teoksista on tehty metal-versioita. Tässä on yhdistetty moniakin teoksia.
Ja tässä sitten Beethovenin 5. sinfoniaa:
Omaan makuuni instrumentaalisesti oikeinkin näpsäkkää musiikkia. Olen rajoittunut enkä oikein ymmärrä raakaa äänenkäyttöä näinkin melodisessa musiikissa. Omapahan on ongelmani. Bändi tulee Kanadasta.
Hybrid Childrenin biisi “Happiness Is A Loaded Gun” on varsin hyvä teos.
Accepthan on se minun lempibändini, ei siitä mihinkään pääse. Anteeksi naapurini, mutta tämä biisi pitää luukuttaa juuri nyt.
Alexi Laihon uusi kokoonpano on nimeltään ”Bodom After Midnight”…