Jos unohtaa Sihvosen persoonan ja hänen tarpeensa markkinoida itsensä leivän syrjään kiinni, on taustalla jonkin verran hyvää (joskin subjektiivista) asiaa. Sihvonen on itse nähnyt meidän pelin hienoudet, mahdollisuudet jne ja hurahtanutkin siihen ihan totaalisesti. On siinä pohjaakin, jos kehuu meidän pelin toimintamallia. Kehuessaan Pennasta, menee mielestäni aiheellisesti maaliin kehut ja juuri siksi, että Pennanen osasi muokata pelitavan mahdollisimman hyvin toimimaan omalla jengillään. Tappara oli kova kanto kaskessa ja siinä kävi munkki myös, että HPK ansaitusti pääsi finaaleihin. Pennanen selvästi oli opiskellut alivoimaisen hyökkäyksen tuovan mahdollisuuden tuoda tuoretta jalkaa kentälle, kun kaveri painaa alivoimaisena hyökkäyspään laitaan kiekollisena ja hautoo sen niin pitkään, että energiatasapaino kentällä oli HPK:n eduksi. Lisäksi tuo kiekon liikuttaminen lyhytsyöttöpelin kautta ja myös pitkää syöttöä päädyn kautta puolen vaihtamiseksi olivat varmasti juuri niitä seikkoja, jolla saatiin pidettyä kiekkoa vastustajaa enemmän.
Silti näen, ettei Rautakorven virheet johtuneet välttämättä Rautakorvesta, vaan on se joukkue kokonaisuudessaan keskeisenä tekijänä - joko löytämässä sitä yhteistä säveltä kautta linjan tai sitten se valuu liian monesta kohtaa eri sivuille. Viime kauden materiaali ei pystynyt omaksumaan niin hyvin nopeampaa pelaamista kuin olisi tarvinnut. En itse nähnyt niin paljoa puolustajan jalalla tuomista, kuten Sihvonen, mutta varmasti hänellä perusteensa näkemykseensä on. Siinä Tapparaa kritisoitiin ihan oikein, että kiekon perässä juostiin tyhmästi ja annettiin avaimet vastustajalle ja kulutettiin samalla energiaa turhaan juoksenteluun. Tällä kaudella näyttää hieman erilaiselta tuo peli ja koko ajan mielestäni peliä pyritään nopeuttamalla saamaan kuosiin, vaikkakin meidän pelin sapluunalla. Taaksepäin syöttämistä ei suosita, koska silloin vastustaja pystyy aloittamaan ryhmittyneenä karvauspelaamisensa - onneksi suorahyökkäys toimi jo viime kauden lopussa, joten nämäkin tilanteet aukeavat ihan hyvällä tasolla tällä hetkellä myös pitkän viiveen myötä.
Se miltä peli näyttää, ei kerro yhtään siitä miten peliä pyritään kehittämään ja minne suuntaan. Asiantuntevinkin lajiniilo on lopulta ihan pihalla siitä, että millaisia kompromisseja pelin kehittämisessä joudutaan ottamaan. Ehkä se tässä lopulta on se suurin ongelma, kun yleisö (minä mukaan lukien) luulee tietävänsä pelistä enemmän kuin lajin osaajat = ammattilaiset = valmennus ja pelaajat.
Mielenkiintoinen podcast oli kuitenkin tuo kiekkokiuas ja selvästi rauhallisempi ja negakriittisyyteen pohjaava kuin esim. Total Hockey Forever => siellä mennään kuitenkin into edellä, jos vaan mahdollisuutta annetaan. Hyvää lajiviihdettä pelipäivien ulkopuolella…