Puhelinkopit olivat mystisiä paikkoja. Kaikki puhelinkopit haisivat samalta tunkkaiselta ympärivuotisen kusen, markkojen metalliseoksen, märän tupakan ja auringossa seisseen puhelinluettelon cocktaililta. Puhelinkoppiin liittyviä myyttejä ja tarinoita on vaikka muille jakaa. Yksi oli, että oli numero, johon kun soitti, seuraavana päivänä CIA tuli salamurhaamaan. Saattoi olla ninjatkin. Ehkä CIA:n ninjat. Numerossa taisi olla ainakin 666…
Sitten tarina kertoo, että puhelinkortin kun laittoi kahden magneetin väliin, korttiin latautui rahaa. Ei maksimimäärää, mutta joitakin markkoja. Vähän sama kuin se, että vahvalla magneetilla pystyi kuulemma vanhassa 200 markan Jokeri Pokeri -koneessa paljastamaan tuplattavan kortin. Mainittuihin viiden markan kolikkoihinkin pystyi poraamaan reiän ja siimalla vetämään kolikon aina takaisin, jolloin pystyi puhumaan käytännössä ilmaiseksi kolikkoa kalastelemalla. Kaikki tiesivät myös sen yhden ilmaisen numeron aikuistenlinjalle. Sitten oli numero, johon kun soitti, oma ääni kuului kaikuna.
Tähän liittyi myös se, että kun painaa tuplauksessa nappia, kun siinä palaa valo, menee aina oikein! Niissä -90-luvun koneissa, jossa oli sellaiset korkeat neliskanttiset napit!
Aina joku oli löytänyt systeemin ja muistan lukioaikana isolla porukalla tuplausta mietittäessä niitä:”Hei! Se on välikierros nyt…oon laskenut, että pieni, pieni, iso, pieni… siihen tulee silloin kaksi välikierrosta…”
→ jätettiin ne kaksi kierrosta tuplaamatta ja kosahdettiin sitten kolmannella. Tästäkään huolimatta se tieto systeemistä ei vähentynyt. Oi niitä aikoja
Samaa mieltä. Sen napin painamisherkkyydessäkin oli kuulemma jujua. Ei vaan selvinnyt mikä. Olisko pitäny kuitenkin painaa sillain hellästi, olisinko Vesa Keskisenä miljonäärillöpeissä, jos olisin sen jujun vaan keksinyt… ei voi tietää
Saakeli, kun ei näitä tiennyt. Olenkin sitten varmaan yksin rahoittanut koko “kansanterveyden”, en nimittäin ole tainnut koskaan poistua automaatilta voittajana.
Tämä alkaa kuulostaa jo siltä, että täytyisi pitää ”tuplauskisa” vanhalla masiinalla. Nykyajan diskurssissa peliriippuvaisuuden vallitessa otsakkeita ei vaan valitettavasti voisi tällaista ainakaan julkisesti järjestää. Mutta tekniikoista voisi ottaa testiin ne parhaat ja ”toimivat”.
Älä masennu, itselläkin kesätyörahat hupenivat monesti niissä kohdissa, kun koulupäivän päätteeksi lähdettiin huoltsikalle pelaamaan kaverin kanssa satasen kimppa. Jäljelle jäi spekulaatiot tuplauksen nappuloiden toimivuudesta tai joku oli just ehtinyt tyhjätä koneen ennen meitä. Nostalgisesti isot puheet ja voitot, mutta konkreettisesti äärimmäisen pienet teot.
Kyllä sitä oman elämän pelisaldo on varmaan kanssa aika paljon miinuksen puolella. Yksi keino voittaa oli myös painaa sitä punaista nappia, joka palautti jumiin jääneen kolikon ennen korttien jakoa tai mummoruletin rullien pysähtymistä.
Jos yli päättävä elin ei älyä antaa sinulle jotain scoutin arvonimeä, niin lisää se sitten ihan itse nimimerkin perään. Sen olet viimeistään nyt ansainnut.