Tämä viesti sai innoituksensa jonkun kommentista palauteketjussa siitä, että liian moni ei ole kokenut ns. pahoja aikoja ollenkaan Tappara-kannatuksessaan.
Kävin vilkaisemassa sijoitustilastoja(ni), ja tein raakaa tulkintaa “aikakausista” Tappara/TBK:n menneisyydestä, rakkaalla seurallamme on selkeästi ajanjaksoja menestyksen ja menestymättömyyden suhteen.
1943 - 1952, yhdeksän kautta; viisi pronssia
TBK:n alkuaika jääkiekon suhteen ei ollut vielä kovinkaan menestyksekäs.
1953 - 1964, kaksitoista kautta; kuusi mestaruutta, kolme hopeaa, kolme pronssia.
Sitten rävähti, ja TBK ensin kolme kautta ja emoseurasta eronnut jääkiekkojaosto Tappara yhdeksän kauden ajan oli mitaleilla joka vuosi.
1965 - 1972, kahdeksan kautta; ei mitaleita, yksi kausi Suomensarjassa ja muuten keskiarvosijoitus seitsemäs.
Hakametsä valmistui, ja vaikka vitsiniekat ovat päässeet toteamaan naapurin menestyksen olleen heikompaa halliaikaan, niin ei se Tapparallakaan hyvin alku mennyt.
1973 - 1990, kahdeksantoista kautta, kahdeksan mestaruutta, neljä hopeaa, kaksi pronssia ja huonoinkin sijoitus kuudes.
Westerberg ja Numminen sen aloitti ja Korpi jatkoi, Tapparan pisin ja eniten mestaruuksia tuonut ajanjakso.
1991 - 2000, kymmenen kautta; kerran välieriin, yksi liigakarsinta, keskiarvosijoitus seitsemäs.
90-luvun slumppi oli kauheaa aikaa.
2001 - 2003, kolme kautta; mestaruus ja kaksi hopeaa.
Lyhyt, mutta oikein mukava menestyskausi.
2004 - 2012, yhdeksän kautta; kerran pronssille, keskiarvosijoitus kahdeksas.
2000-luvun slumppi. Muistaako tätäkään kovinkaan moni?
2013 - 2023, kymmenen kautta: neljä mestaruutta, neljä hopeaa, yksi pronssi, yksi CHL-mestaruus.
Nykytodellisuus, joka meidän kaikkien mielestämme jatkuu ikuisesti.
