Muisteluja Tapparasta vuosien varrelta


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #1

Lähes fanaattisena Tappara-fanina kerron hiukan siitä kuinka minusta(kin) tuli Tapparan mies. Ensimmäisen kerran vierailin juuri valmistuneessa Hakametsän jäähallissa vuonna 1965 MM-kisoissa. Oli se huikea kokemus hiukan toisella kymmenellä olevalle nassikalle. Tuolloin 60-luvulla jäähallilla kaikki oli toisin kuin nykyään. Lipunmyyntikojut olivat ulkona, sisällä hallissa sai tupakoida. Silloin käytiin katsomassa peliä, ei kittaamassa kaljaa ja syömässä ylihinnoiteltuja lihapiirakoita. Nykyään jopa pysäköinti on osalla parkkipaikkoja maksullinen.

Tapparaa aloin kannattamaan melko pian kotikisojemme jälkeen. Tuli mikä rintaani tuolloin syttyi, ei sammu ennen kuin haudassa, niin vakava tämä tauti on mutta minkäs teet?

Kaikenlaista on vuosien varrella tapahtunut Hakametsän hallissa vuosien varrella. Veljeni on henkeen ja vereen Ilveksen kannattaja. Kerran menimme yhdessä Tappara - Ilves matsiin. Veljelläni ei ollut sopivaa takkia joten lainasin hänelle Tappara-takkiani. Ottelun kuluessa huomasin tehneeni pahemman luokan kardinaalimunauksen. Siinä vieressäni velipoika pienessä maistissaan huusi läpi ottelun Ilves-huutoja Tappara-takki yllään, silloin minua suoraan sanoen ■■■■■■■! Sitä en muista kuinka ottelu päättyi.

Suosikkipelaajikseni Tapparasta haluan nostaa muutaman kiekkotaiturin, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Martti Jarkko, Erkki Lehtonen, Aleksander Barkov sr ja ikoni Janne Ojanen, ovat mielestäni ehdottomat huiput minun listallani. Toki Tapparassa on vuosien saatossa pelannut monia muitakin mainioita pelimiehiä.

Tapparan pelien seuraaminen on ollut minulle kaikki nämä vuodet, ja varmaan tulee olemaan niin kauan kuin vielä elän, kuin huume jota on saatava aina lisää. Lähes puoli vuosisataa tuo addiktio on pitänyt minua vahvasti otteessaan ja vieroitukseen en edelleenkään halua. 70- ja 80-lukujen Kultaiset vuodet olivat sitä Tappara kannattajan laatuaikaa, tosin oman joukkueen seuraaminen on ollut upeaa silloinkin kun menestys on Tapparaa kiertänyt.

Vuosien takaa on monia muistoja joista nuoremmilla faneilla ei ole tietenkään kokemusta. Lippukojut parkkipaikalla, savuinen B-käytävä silloin kauan sitten kun hallissa sai vielä tupakoida. Kerran pommiuhkaus keskeytti ottelun ja tyhjensi hallin, mutta ottelu vietiin loppuun pienen tauon jälkeen kun mitään pommiin viittaavaa ei löytynyt. Upeat Tappara-tytöt cowboy hatuissaan joista yhden Korven Rane nappasi vaimokseen. Pispalan portaat joilta alkoi Tapparan nousukiito. Noista päivistä lähtien nuo miestä syöneet portaat ovat olleet osa Tapparan kesäharjoittelua.

Paljonhan noita on mukavia muistoja vuosien varrelta kertynyt.

Mukava muistella Jorma Sevonin taiteilua, kun poika teki välillä uskomattoman hienoja suorituksia pää veikeästi kenossa, ikään kuin asennollaan kysyen vastustajalta; harmittaako. Se taisi muuten Harri Kirvesniemi keksiä tuon päänasentonsa juurikin Jormalta. Hartsa ilmeisesti päätteli viisaana miehenä, että nuppi hieman kaakkoon, niin johan homma toimii!

Erkki Lehtonen, Hifkin järkäkemäinen (miehen nimeä muista, joku nobody kuitenkin) pelaaja yrittää torpata hirveällä vauhdilla Ekun rusinaksi laitaan. Juuri ennen kuin kolahtaa Ekku kumartuu ja pyörähtää alta pois, stadin kurko loukkaantuneena kentältä,

Martti Jarkko Tapparan Kultaharkko, sen miehen jokaista jäälläolo sekuntia voisi kutsua ikimuistoiseksi tapahtumaksi, En ole sen jälkeen nähnyt koko Suomenniemellä yhtä maagisia käsiä ja taitavaa pelimiestä. Harmi kun en ole löytänyt netistä elävää kuvaa Maran otteista, haloo auttakaa!

Marko Mäkinen, miestä on vaikea unohtaa, tuli Tapparaan kun ei ilmeisesti kukaan muu huolinut ja teki sen! Varasti aseman fanien suursuosikkina, hän jos kuka pelasi suurella sydämellä — faneille! Jotenkin harmitti suunnattomasti kun kaveri lähti/lähetettiin pois. Eihän kissojakaan saa kesän jälkeen jättää heitteille, niin ei kai markojakaan talven jälkeen. Marko on aina Tapparan mies! Yksi kaikkien aikojen nelosketjujamme oli Marko Mäkinen-Arto Kuki-Kimmo Koskenkorva.

FanClubin aloitusviisikko istui fanikatsomossa ensimmäistä kertaa ryhdikkäinä ja tyylikkäinä pukeutuneena kauniin oransseihin vetimiin silloin vuosia sitten.


Hauskoja juttuja ja tarinoita
(【ツ】) #2

YouTube on pullollaan hienoja videoita Tapparan historiasta. Tässä pari esimerkkiä:

Maalikoosteita:
Vuodet 1977-83 (Jarkko maalaa)
Vuodet 1983-85
Tappara-Hifk (5.finaali) 1986
Vuodet 1988-89
Vuodet 1989-90
Marko Mäkinen Highlights
Janne Ojanen -kaikki maalit (7 tuntia)
Rauno Korven haastattelu Pelikaani -ohjelmassa 1995
Ja tälle tupladerby viikonlopulle sopiva Tappara-Ilves vuodelta 1987: 11-0 :wink:

Ylen Elävästä Arkistostakin löytyy aivan loistavia historiikkejä ja dokumentteja jääkiekon historiasta ja ne on hienosti linkitetty toisiinsa.

Siellä saa useammankin tunnin kulumaan ihmetellessä… Tässä pari esimerkkiä:

Dokumentit:
Tappara matkalla liigamestaruuteen 1977
Huippupakki Reijo Ruotsalainen, 17 vuotta

Toivottavasti nämä auttavat ensi hätään ja ovat vain pintaraapaisu mitä kaikkea netistä voi löytää…

Edit. Lisätään vielä kokonainen matsi eli Tapparan vuoden 1978 3. Finaali Ässiä vastaan (hävisi 4-8…)


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #3

Helvetin iso käsi Sinulle iceman, kiitos tuhannesti.

Ps. pisti hymyilyttämään tuo Janne Ojanen -kaikki maalit (7 tuntia) kyllä Janne on jumala!


(【ツ】) #4

Ei mitään :blush: Kaivelin vain vähän tuota old.tappara.infon video-ketjua ja siellä myös lisää hienoja linkkejä.

Kiitos vielä hienosta muistelusta alussa ja hyvä ketjun avaus. Historiaa pitäisi tuoda laajemminkin esille, kun on tärkeä osa Tapparalaisuutta ja Tapparaa.


(Ghost) #5

Aivan loistava kirjoitus, @bacamons, tätä oli ilo lukea!
Ihan tässä alkaa itselläkin nostalgia nostaa päätään, ei tosin historia ulotu ihan yhtä pitkälle.
Ensimmäiset 20 vuotta elämästäni olen asunut Varsinais-Suomalaisessa pikkukaupungissa, jossa kannatettiin joko TPS:aa tai Jokereita. Vain hyvin pieni marginaali mitään muuta.
Isosiskoni, reilusti itseäni vanhempi, muutti Tampereelle opiskelemaan ja yhä muistan kun pääsin pikkupoikana 80 -luvun alussa ensimmäistä kertaa yksin junalla Turussa vaihtaen hänen luokseen kyläilemään.
Sisko asui tuolloin Sammonkadulla, eikä kovinkaan pitkän matkan päässä Tapparan toimistolta. Olikohan se toimiston osoite Sammonkatu 50 tai 52? Kuitenkin muistan että itselleni maamerkkinä oli Wurthin valomainos samaisen talon seinässä.
Muistan kun menin ensimmäistä kertaa uteliaisuuttani käymään toimiston fanikaupassa ja siellä oli tuotteita myymässä itse Löki Laksola. Oli pienelle pojalle aivan maaginen tilanne. Siinä kohtaa jäin lopullisesti koukkuun.
Sittemmin olen tehnyt opinnäytetyönäni Tapparalle asiakastyytyväisyystutkimuksen (kiitettävä arvosana tietysti :laughing:) josta sain silloiselta Tapparan markkinointipäälliköltä Ronald Grönlundilta palkaksi kultaisen Tappara -riipuksen, joka edelleen roikkuu kaulassani. Vuoden 2003 mestaruuden kunniaksi otin Tappara-tatuoinnin laajennusvaralla. Eipä ole toistaiseksi tullut aihetta tuolle laajennukselle. Palolan Olli oli kerran hyvin lähellä.
Luen itseni Bacamonsin tapaan lähes Tappara-fanaatikoksi.
Niin myötä- kuin vastamäessä tässä on mukana kuljettu.


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #6

Noita maalikoosteita katsellessani juolahti mieleen asia joka on ennenkin minua ihmetyttänyt. Käsittääkseni? Juha ja Teemu Nurmi eivät ole sukua keskenään, mutta kun heidän pelaamistaan ja habituksiaan katsoo ovat kyllä niin samasta puusta veistettyjä kuin olla vain voi!


#7

Mä muistan hyvin jonkun pelin Jokereita vastaan noin 10 v sitten kun johdettiin ylivoimaista johtajasuosiikkia Jokereita vastaan parillakin maalilla ja vietiin peliä miten tahdottiin…yleisössä ennennäkemätön meininki ja aalto kiersi toistakymmentä kertaa jaTapparan pelaajat ihmettelivät itsekkin hurjana käyvää yleisöä ja munivat pelin 2 maalin johdosta…btw. Janne Ojanen on paras!!peppu oli viälä siniviivalla kun iski lähietäisyydeltä maalin kuitenkin…hidas mutta nopea!


#8

Eräs Hockey Night muisto tuli mieleen. Hääräsin jotain tärkeetä kesken pelin ja kuuntelin samalla selostusta, kun Saukkonen selostaa “Tapparan peli tahdo käynnistyä. Barkov hakee keskialueelta Hassista”… Repesin silloin totaalisesti…


(【ツ】) #9

Arto “Apa” Kulmalaa haastateltu Tapparan kotisivuilla :blush: Mukana myös maalikoostetta ja hienoin tuuletus ikinä :smile:

60 VUOTTA KIRVESRINTOJA: ARTO KULMALA


(Miettimässä.) #10

1981 olin katsomassa finaaleja ensimmäistä kertaa ja ratkaisevaa sellaista. Tappara meni jo 2-0 johtoon Sevonin johdolla mutta sitten tuli Kärpät takaa Mikko Leinosen johdolla ja oululaiset nostelivat kannua. Hyvin muistuu myös mieleen, kun juuri silloin joskus 80-luvun alussa summeri soi kesken pelin ja kaikki pihalle pommiuhan takia. Taisi olla semifinaalisarja Tepsiä vastaan, kun sitten seistä toljotettiin siinä parkkipaikalla lippukioskien luona ennenkuin peli jatkuu. Suosikkipelaaja oli ja on edelleen Ekku Lehtonen. Ekusta jäi päällimmäisenä mieleen 88 finaalin 4-0-osuma Myllyksen taakse alivoimalla. Kliininen viimeistely tolpan viereen ja kilahdus vain kuului. Ekku tuuletti vain nostamalla toisen käden ylös ja näin tein tuon jälkeen aina itsekin junnumatseissa😁.


(Pronssi on mitali.) #11

Apa Kulmalahan oli huikeassa iskussa '94 playoffeissa, varsinkin Ässiä vastaan. Maaleja tuli liukuhihnalta joka sinänsä kova suoritus, kun Apa oli edellisellä kaudella dumpattu tylysti kakkosdivarin Hermekseen. Nosti vielä “vanhoilla” päivillään 90-luvun loppupuolella penkkipunnerrusennätyksen 85 kiloon. Katastrofikauden 94-95 tärkeimmässä pelissä Ilvestä vastaan isketyt kaksi maalia takatolpalta ei unohdu.


(Pronssi on mitali.) #12

Yleisömäärästä oli puhetta Ilves-Sport-pelin tiimoilta

Tappara on jäänyt tuon luvun alle kolmasti 1990-2016 välisenä aikana. Surkein yleisömäärä tv-spektaakkelissa KalPaa vastaan 24.10.1992, jolloin paikalla ihmetteli Tapparan suonenvetoa 7-2 päättyneessä ottelussa 3099 katsojaa. Kasarilla jäätiin useastikin parin tuhannen yleisömääriin.


#13

Playout-spektaakkeli, jossa pelattiin elämästä ja kuolemasta, Tappara-Ässät 9.3.2009 veti paikalle 2 842 katsojaa. Päättyi muuten myöskin 7-2. Lisäksi muistetaan kevään 2004 säälipleijarit Bluesia vastaan: ekassa kohtaamisessa oli paikalla 2669 katsojaa plus minä.


(Pronssi on mitali.) #14

Jep. Itse otin mukaan vain runkosarjapelit.


#15

Niin päättelinkin, kunhan mainitsin. Eivät ole kovin vertailukelpoisia nuo playoff-ottelut nimittäin. Runkosarjassa pelastavat kausikortit aina sen verran, että hirveästi noista Ipan luvuista ei pääse alemmas.


(Ghost) #16

Vuonna 1994 Tappara oli hyvää vauhtia matkalla ensimmäiseen Tampere-Cupin mestaruuteen, kun se johti finaalia HIFK:ta vastaan kahden erän jälkeen 3-0.
Kuinka ollakaan, vastustaja teki kolmanteen erään ensin pari maalia, ja tasoitti ottelun viimeisellä sekunnilla!
Tapparan pelaajien mielestä tasoitus ei ehtinyt, ja koko joukkue odotteli siniviivalle ryhmittyneenä voittajien julistusta ja palkintojen jakamista.
No, todella pitkän arpomisen jälkeen osuma hyväksyttiin ja seurasi jatkoaika. No eihän tuollaisen jälkeen ole vaikea arvata kuinka siinä käy; HIFK teki vielä yhden jatkoajalla ja voitti turnauksen ensimmäisenä suomalaisjoukkueena. Yhä elävästi muistan sen epäuskon siellä paikan päällä.


(Miettimässä.) #17

Muistuipa myös mieleen tuo Recoilin kertoma tapahtuma, kun sen mainitsi. Vellu Kautonen oli siirtynyt juuri Tapparasta takaisin Hifk:hon. Kun tasoitusmaali hyväksyttiin, oli hän käsimerkkeineen kohtuullisen provosoivasti ohjaamassa entisiä joukkuekavereitaan viivalta takaisin vaihtoaitioon. Tampere-cupit olivat väliin aika tunteikkaitakin…

Joskus niinikään Tampere-cupissa Tappara pelasi Tepsiä vastaan. Peter Ahola oli juuri siirtynyt sinne ja oli jostain syystä parin kannattajamme silmätikkuna. Jossakin vaiheessa peliä oli mielenkiintoinen tilanne, kun Ahola kääntyi vaihtopenkiltä oikein silmäilemään kohti A-katsomoa, kuka siellä oikein häntä " kannustaa". Kyse ei ollut mistään vilkaisusta vaan oikein katseella hakemisesta.


#18

Kyllähän niitä kaikenlaisia muistoja on jäänyt takaraivoon vuosien varrella. Esimerkiksi muistan elävästi kaudelta 92-93 Tappara-Lukko -pelin, jossa Jari Torkki kukitettiin alkuseremonioissa jonkun ottelumäärän täyttymisen kunniaksi ja taisi vielä tehdä kaksi maaliakin. Ainakin sen kirvelevän tasoituksen loppuminuuteilla.

Seuraavana kautena taisi olla se Halmeen paluu divarista Sindelin flopattua ja Palo-Pena oli aina alkulämmöissä siellä maalituomarin kopin vieressä heiluttelemassa keskisormea Hilpan selkäpuolelle.

Ja noista maalituomarin kopeista tuli mieleen, että silloin oranssien penkkien aikaan jää tuli yli kaukalon kulmien ja aika monen alimman rivin katsojan näin vetävän lipat kun yritti oikoreittiä käyttää.

Sitten vielä edellisen aasinsillan kautta muistuu vielä, että kun Löki Laksola palasi Tapparaan Keski-Euroopasta (en muista kautta), niin kannattajakatsomossa oli ruskeaan pahviin mustalla värillä kirjoitettu “Löki is back”. Löki kun sitten hyppäsi ensimmäisen vaihtonsa askiin, niin kansa taputti, Laksola otti pari potkua, terä lipesi alta ja Pekka kaatui rähmälleen jäähän.


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #19

Burke Henry ja railo.

Varmaan jokuset muistavat vielä kauden 2006-07 jolloin Henry tuli paikkaamaan Grönvallia (loukkaantui ja joutui leikkaukseen, kai pari kertaa). Mieheen oltiin tyytyväisiä ja sai jatkaa koko kauden. Pisteillä ei herkutellut, mutta muutoin paikkansa täyttävä pakki.

Erityisen hyvin muistan kun Burke otti yhteen Ässien pelaajan kanssa ja loppujen lopuksi tiputti kaverin kanveesiin. En ole sata varma, mutta muistaisin että kyseessä oli Ässäleirissä kovasti hehkutettu “kovanaama” nimeltä Crombeen. Voi sitä itkun ja selityksen määrä mikä Ässä-kannattajien keskuudessa nousi kun Burke pojan pudotti jäihin. Railo! Railo oli kuulemma syynä, että Crombeen putosi!

Tässä video


#20

En ole mikään tappeluintoilija, mutta kummasti tällainen kovempi kahakka jää mieleen.

Burke Henry on luultavasti kovin Tapparassa pelannut pelaaja, mitä nyrkkihommiin tulee. Olen antanut itseni ymmärtää, että Henry oli varsin kelvollinen “keskiraskaansarjan ottelija” jopa NHL-tasolla. Työnäyte YouTubessa. Olisi halunnut mitellä voimiaan Nielikäisenkin kanssa, mutta Pasi jätti vastaamatta kun puhelin soi.

Mutta siinä missä Henryn tie vei Tapparasta kohti vähemmän tasokkaita liigoja, B.J. Crombeen on tehnyt vahvan NHL-uran nyrkit edellä. 445 ottelua ja 850 jäähyminuuttia. Nykyinen työnantaja Arizona Coyotes.