Alkuasetelma:
Tappara matkustaa Hämeenlinnaan pelaamaan ensimmäisen vierasottelunsa, yhteensä ottelu on kirvesrinnoille kauden toinen. HPK:lla on tilanne päinvastainen, se aloitti kautensa vieraissa, mutta pelaa nyt ensimmäisen kotiottelunsa.
HPK:
Antti Pennasen suojatit aloittivat kautensa häviämällä TPS:lle Turussa jatkoajalla lukemin 2-1. Kerhon ainoasta maalista ottelussa vastasi ex-Tappara Markus Nenonen ylivoimalla. Hämeenlinnalaiset eivät ole voittaneet Tapparaa kertaakaan yli kahteen kauteen, joten kotijoukkue uhkuu varmasti senkin puolesta revanssia.
Tappara:
Porkkanapöksyjen kausi alkoi ennakko-odotusten vastaisesti 1-2-tappiolla Ilvestä vastaan. Lauantaille siis jäi paljon parannettavaa. Jere Karjalaista eikä Tuukka Mäntylää ole odotettavissa kokoonpanoon, joten jo perjantaina pelanneiden on tehtävä se ryhtiliike.
Viime kauden kohtaamiset:
18.11.2017 Tappara-HPK 4-0
1.12.2017 HPK-Tappara 2-5
19.1.2018 HPK-Tappara 3-4
10.3.2018 Tappara-HPK 4-3
Tulosveikkaus: Tahmeaa on edelleenkin, mutta voitto tulee. 2-3 jatkoajan jälkeen.
67 Tomáš Záborský – 44 Jan-Mikael Järvinen – 71 Kristian Kuusela
74 Antti Erkinjuntti – 28 Jarkko Malinen – 20 Niko Ojamäki
42 Otto Rauhala – 61 Juhani Jasu – 76 Anton Levtchi
96 Sami Moilanen – 11 Matti Järvinen – 68 Joona Luoto
(27 Kristian Tanus)
Toivon että Levchi onnistuisi. Nyt paikkaa tarjotaan ja jos ei maistu ekaan 10 matsiin, niin voi olla että korvaajaa tulee. Eilen ei erottunut muuta kuin siinä, että hävisi kaksinkamppailut järjestäen.
Ei kai se kelpaa ennenkun Jakke on neloskentässä tai Lekissä. Mutta onhan nuo huomattavasti paremman näköiset kentälliset kuin eilen, ja onneksi Krisselle ei käyny pahemmin eilen.
Toivottavasti tänään saataisiin luotua selvästi enemmän maalipaikkoja kuin eilen. Yhdellä tehdyllä ei voiteta Hämeenlinnassakaan.
Eilen säästeltiin vetoja selvissäkin paikoissa.
Tapparan perisynti viimekausilla on ollut se, että ei ammuta. Peliä saatetaan hallita, mutta hallinta ei näy tulostaululla, kun ammutaan joka viidennessä hyökkäyksessä maalia kohti joku kaaliperhonen. Muut hyökkäykset vedetäänkin sitten sitä kulmarallia, niin kauan että menetetään. Tämä johtuu pitkälti siitä, että joukkueessa on niin paljon pelinrakentamiseen orientoituneita pelaajia.
Itse alan jo välillä kyllästyä näihin Tapparan aseistakieltäytyjiin (JMJ, EJ, välillä Kuuselakin…) paljon hyviä paikkoja ilman vetoa maalia kohti. Aina pitää päästä Urheiluruutuun sillä maalilla ja siirretään vielä tyhjän maalin ollessa edessä kaverille. Hyvät pojat tehkää tänään kuitenkin poikkeus ja ampukaa, kun tulee paikka!
Edellinen “paljon tykittämällä” voitettu mestaruus on Ässien vuonna 2013. Tämän jälkeiset mestarit ovat pyrkineet rakentamaan laadukkaita maalipaikkoja ja laukomaan vain niistä. Toki huonosti toteutettuna siitä voi seurata laukomattomuutta.
Illan pelistä sanon vain sen, että ihmettelen 1-2 ketjujen veivausta joka alkoi jo CHL-peleissä. Itse pitäisin Zabon ja Malisen nyt vain sitkeästi yhdessä ja toivoisin että sieltä alkaa löytymään.
Kärjistetysti noin, mutta enemmän mua häiritsee se, että hyökkäys päättyy kiekon menetykseen jonkun usvaisen syötön vuoksi kuin se, että se päättyy laukaukseen, joka menee maalia kohti, vaikka vähän huonommastakin sektorista.
Katsokaapa vaikka millaista ylivoimaa Kanadan maajoukkue pelaa. Kiekkoa siirretään hyökkäysalueella 2-4 kertaa ja sen jälkeen viimeistään palaa ruuti. Peli on ihanan suoraviivaista! Ja juuri suoraviivaisuutta kaipaan meidän hyökkääjiltä liian usein koitetaan neppailla joku avopaikka.