Olen Sihvosen kanssa halleilla tavannut jutella aikoina, kun olimme molemmat toimihenkilöinä ja pelattiin vastakkain.
Yhdessä pelissä yksi meidän jengin isistä antoi katsomosta (tai ei varsinaisesta katsomosta vaan siitä Hakion hallin “sillalta”) palautetta omalle pojalleen ja Sihvonen antoi sitten palautetta tälle isälle.
Sihvonen oikein bloggasi tästä silloiseen PAF-blogiinsa, mutta postaukseen ei saa enää suoraa linkkiä, kun löytyy enää ainoastaan erilaisista archiveista niin pistän sen vaan lainauksena tähän.
Kimpaannuin eilen eräässä juniorijääkiekko-ottelussa. Toimin kyseisen matsin toisen joukkueen valmentajana. Jos vain saisin käsiini sen miehen yhteystiedot, jolle suivaannuin ja annoin suusanallisen haipakan, voisin pyytää häneltä anteeksi. On väärin, että purkauduin juuri hänelle, sillä kyse oli puoleltani laajemmasta asiasta, joka on alkanut enemmän ja enemmän vaivata mieltäni.
Oli kyse tiukasta pudotuspelistä, kun siitä aivan pelaajapenkkimme yläpuolelta ja takaa kuuluu vastustajiemme kannattajien joukosta pelikatkolla huuto: Wille (nimi on keksitty, ei huudettu nimi), laukauksia enemmän!
Sama mies huusi jäälle myös muutaman muun peliohjeen.
Minulla kiehahti, ja huusin katsomoon, että mikäs valmentaja sinä olet, että teillähän kumma joukkue on, kun katsomoon olette valmentajan sijoittaneet!
Sanoin lisäksi, että lopeta ohjeiden huutaminen, jos et ole valmentaja. Pöllämystynyt mies ihmetteli, miksei hän voi ohjeita huutaa.
Sanoin, että mistä ihmeestä sinä voit tietää, jos oikea valmentaja onkin antanut kyseiselle pelaajalle aivan erilaiset ohjeet, mitä nyt sieltä huusit.
Arvelen, että huutaja oli isä, joka katsomosta ohjeisti jäälle poikaansa.
Poikaparat menevät vain sekaisin noista katsomoista meuhkaavista ”isävalmentajista”.
Vai että olisi pitänyt pojan laukoa enemmän? No, entä jos oikea valmentaja onkin pyytänyt vaikkapa ylettömän laukomisen sijaan aloittamaan pitkän kulmapelin?
Isien, äitien, sukulaisten ja ystävien tehtävä on vain ja ainoastaan kannustaa pelaajia ja joukkueita katsomosta.
Esimerkiksi nämä seuraavaksi mainitsemani huudot eivät kuulu katsomoväelle: Kiinni! Syötä! Luistele! Lauo! Päälle! Enemmän syöttöjä! Ylöspäin! Pura!
Ja kun koutsaan tai liikun juniorilätkämatsien katsomoissa, mitä siltä kuuluu? Sieltä kuuluu juurikin: Kiinni! Syötä! Luistele! Lauo! Päälle! Enemmän syöttöjä! Ylöspäin! Pura! Ja niin edelleen.
Kuvitellaan nuorten bändille rock-keikka. Siinä lavan edessä on kuulijoiden keskuudessa kova meno päällä, yleisö eläytyy ja tanssii musiikin tahdissa. Yhtäkkiä aivan lavan eteen tunkeutuu isä, joka huutaa pojalleen: Soita soolo!
Soita soolo! -ohje musisoivan bändin jollekin soittajalle yleisön seasta on yhtä tyhmä ohje kuin Lauo enemmän! -ohje jääkiekkoa pelaavalle juniorille katsomosta.
Luojan kiitos pelaajat eivät edes kuule suurinta osaa ”isävalmentajien” ohjeista jäälle pelin tiimellyksessä, mutta sitäkin älyttömämpää se peliohjeiden huutelu on.