Se on just näin - nälkäisellä mailalla kun pelaa, niin lavan kärki saa osumaa. Ajan myötä siitä lähtee palasia irti tai pahimmassa tapauksessa laminoidut kerrokset lähtevät purkautumaan.
Saman suojan saa leikkaamalla muutaman sentin palasia jotka laittaa pitkittäin, eli lavan suuntaisesti, kärjen yli. Näin on mahdollista jättää lavan etu-alanurkkaan paljas laukaisualue, jos niin haluaa, kuitenkin niin että kärki on suojattu.
@Virvelia_kainaloon Käytät ilmeisesti mailaa rollaattorina jos pohja pettää ensimmäisenä
Lavan kärkeä minäkin tuolla pyrin suojaamaan. Ite teen niin, että ota pätkän erkkaa jonka sitten laitan lavan kannasta jatkumaan hieman myös lavan päälle. Sitten normaali erkkaus päälle ja saksilla siistin.
Erkan saa hyvin kiinni lapaan ja tasaiseksi, kun hankaa siihen suksiparafinia. Ja tuon homman tarkoitus on myös estää lumen tarttumista erkkaan. Voi olla että auttaa mutta tieteellistä todistetta ei ole.
Joo, nykyään lapaan on oma vahansakin ja omassa nuoruudessa on pöllitty kotoa kaikki Havit ja ensirakkauksien tuoksukynttilät tähän tarkoitukseen
Nykyisin en laita erkan lisäksi mitään muuta. Siksi, että erkan tehtävähän on lisätä kitkaa mailan ja kiekon välissä (ja nuukilla suojata mailaa ) , kun tähän väliin laittaa vahaa/ talia/ öljyä, tuo kitka pieneee - ei kyllä lumi/ jää/ sohjokaan tartu, mutta samalla se erkkaamisen ainoa pointti alkaa olla suojata mailaa. Jotkut samassa kopissa edelleen käyttää, mutta mieluummien jätän viltin villasukat sekä kynttilät kotiin käytettäviksi, niin säilyy rauha maassa
Itse olen noita erinäisiä vahoja myös testannut, ja oma päätelmä on että niistä ei jää muuta kuin hyvä tuoksu lapaan (tai ainakin yksi merkki oli missä oli tuoksua mukana). Lumijääsohjo sen sijaan kyllä tarttuu. Ehkä siinä pieni ero on kuinka nopeasti sohjo tarttuu, mutta mitään merkittävää eroa en ole onnistunut löytämään.
Varsinkaan ulkojäillä pakkasissa ei kyllä ole mitään mahdollisuutta estää jääsohjoa tarttumasta.
Itse tykkään nopeasti vetäistä kiekolla lavan läpi, jotta erkan liimat jämähtää vähän paremmin kiinni lapaan.
Jotkut käyttävät myös silitysrautaa, mutta tuota en itse ole testannut.
Vaha on varsin vanha keksintö ja alkuperäinen ajatus niissä tietääkseni oli erkan vesitiivistäminen, jotta liimaus ei kosteuden johdosta heikkene. Tämä ehkä myös vähentää sohjon kertymistä.
Itse pidän jääsohjolta suojaamista pitkälti markkinointipuheena. Kaapsissa on näemmä vieläkin Howies Prota, ja se ei kyllä tosiaan tuo lapaan oikein muuta kuin tuoksun.
Pelimies vaihtaa lapanauhan joka höntsän jälkeen.
1 1/2 kiekonleveyttä kärjestä kantaan päin. Toki teipataan keskilavasta kärkeen päin ja pyyhkästään pari kertaa kiekolla päälle.
Lavan suhteen itellä sellanen pinttynyt tapa, että erkkaan körjen aina ylitse litistäen erkan mailan ylimenevältä osalta itseään vasten. Erkkaamisen jälkeen ylimääräinen laikataan saksilla mailan muotoa myötäillen pois.
Varren suhteen olen pakkomielteinen siitä, että tavallisen varsierkan allalla oleva (rullaerkka ns. narumuodossa) grippinaru sormille, menee lähes identtisin välityksen (edellinen maila aina mallina).
Riittävän hyvä laukaus, niin ihan sama minkä väristä on lavassa.
Makuasiahan tuo pitkälti taitaa olla. Itse käytän valkoista, mutta tosiaan myös kiekolla hinkkaan erkkauksen jälkeen jolloin valkoinen muuttuu tummahkoksi.
Tässä on kyllä erikoinen ratkaisu. En ole varmaan ikinä tällaiseen törmännyt. Ymmärsinkö oikein, että tämä on nimenomaan alakädelle? Eikö tuo häiritse alakäden liikuttamista mailalla? Mikäli kyse tupista, niin sitten eri juttu.
E.
Tuppi on tuppi myös varrelle menevältä osuudeltaan.
Varsierkkaa edelleen jotkut käyttävät alakädelle.
Lapaerkka on lapaerkka.
) , kun tähän väliin laittaa vahaa/ talia/ öljyä, tuo kitka pieneee - ei kyllä lumi/ jää/ sohjokaan tartu, mutta samalla se erkkaamisen ainoa pointti alkaa olla suojata mailaa. Jotkut samassa kopissa edelleen käyttää, mutta mieluummien jätän viltin villasukat sekä kynttilät kotiin käytettäviksi, niin säilyy rauha maassa 