Urheilu on kokonaisuutena mysteeri. Tai ei, ei se mysteeri ole. Ihmisten suhtautuminen urheiluun on mysteeri. Puhutaan urheilukulttuurista. Puhutaan urheilusta osana kulttuuria. Mutta usein kulttuurin ja urheilun välille pyritään vetämään rajaviiva. Tätä näkee tämänkin palstan kirjoittajien mielipiteissä. Tämä rajaviiva johtuu yleensä yrityksestä vähätellä. Hieman tilanteesta riippuen sillä pyritään vähättelemään urheilua jonain vähäpätöisempänä. Tai vaihtoehtona on tällä palstalla tavattava vähättelyn muoto, jossa urheilu pyritään eriyttämään “halveksittavasta, lisäarvoa tuottamattomasta korkeakulttuurista”. Itselleni on hieman mysteeri, miksi suhtautumiset vaihtelevat noin paljon. Mielestäni urheilu on selkeästi erottamaton osa kulttuuria. Itsestäänselvyys.
Mutta ihmiset vertailevat kaikkea. Erilaisia harrasteita vertaillaan. Toisia pidetään korkeampiarvoisina, toisia vähempiarvoisina. Syystä tai toisesta ihmiset tahtovat arvottaa käytännössä kaiken. Tämä näkyy myös urheilulajeissa. Ihmiset pitävät urheilussa eri asioista. Toisille suorituksen kauneus (taitoluistelu, akrobatia) on tärkeintä, toisille esimerkiksi fyysisyys (kamppailulajit, jääkiekko). Erilaiset katsojat hakevat urheilusta suuresti vaihtelevia asioita. Jääkiekko kuuluu luonnollisessa viitekehyksessään joukkueena pelattaviin palloilulajeihin. Jopa luonnollisesti jääkiekkoa siis verrataan muihin palloilulajeihin.
Marginaalinen viittaa sanana yleensä vähäpätöiseen. Ymmärrän, että sitä taustaa vasten marginaalilaji on hieman vähättelevä. Mutta globaalissa palloilulajien kontekstissa se pätee jääkiekkoon. Jääkiekko on varsin marginaalinen laji niin harrastaja- kuin katsojamäärilläkin mitattuna. Lajin parissa pyörivä rahakin on lähinnä nappikauppaa, marginaalista, verrattuna näihin oikeasti isoihin lajeihin.
Pidän tätä eri lajien lajiniilojen välistä nälväilyä järjettömänä. On sitten kyse kendottelusta tai potkupallottelusta. Tämä palsta on hieman huono otanta, koska tämä on täysin jääkiekon suuntaan. Mutta en aidosti käsitä, miksi niinkin moni jaksaa jatkuvasti vinkua jostain “jatkuvasta filmaamisesta”, “tylsä laji, en katso” tjsp. Yleensä noihin keskusteluissa liitetään se oikein älykäs “neidittely”, mitä näidenkin kisojen aikana on somessa näkynyt. Täälläkin nälvitty vähintään “olemattoman kipukynnyksen” kautta. Tähän peilaten marginaalilaji on itseasiassa jopa semi-älykäs tökkäisy. Nuo muut huutelut ovat pääosin subjektiivisia, marginaalilaji on palloilulajien kontekstissa fakta. Jossain määrin pitää paikkansa urheilussa ylipäänsä. Ei jääkiekko ole iso laji. …ja se asema itse asiassa horjuu lisää. NHL on Pohjois-Amerikassa ollut pitkään itseoikeutetusti yksi “neljästä suuresta”. Sen aseman selkeys horjuu, kun MLS on nousemassa tai jo noussut kantaan hätyyttelemään…
Tietenkin marginaalilaji on futisniiloille myös oman egon pönkitystä. Ei suomalainen jalkapallo Hyypiän ja Litmasen ulkopuolella ole liikaa ilonaiheita tarjonnut. Hradecky taitaa olla ainoa valopilkku tällä hetkellä. Eikä siinä, ymmärrettävää se on. Suomi on pieni maa. Resursseja on rajallisesti. Ympäristöllisistä syistä johtuen on luonnollista, että jääkiekkoon panostetaan. Suomen menestyminen jääkiekossa on merkittävästi todennäköisempää kuin jalkapallossa. Se tiedostetaan, ja se varmasti joitakin jalkapallon suurempia ystäviä harmittaa. Mutta semmoista se on.
Eiköhän tämä turha pippelinmittailu lajien välillä jatku loputtomiin. Sitähän urheilun fanitus kuitenkin pääosin on. Koko ajan ollaan vertaamassa jonnekin. Spekuloimassa. Luomassa voimasuhteita. Väittelemässä naapurin kanssa. Semmosta se on.
Historia on tässä kohtaa selvä. Se on myös hyvä tiedostaa. Mutta jos puhutaan huliganismista ongelmana viitekehyksessä “vuonna 2018”, niin en pidä taustaa erityisen merkittävänä. Englantilainen futishuliganismi on toki edelleen käsite. Englantilaiset eivät viattomia tässä ole vieläkään. Mutta Englanti on tässä tippunut kehityksen kelkasta. Pari vuotta takaperin venäläiset hulinoivat organisoidusti EM-kisoissa. Latinalaisessa Amerikassa hulinoinnin “huippuna” on viime vuosina ollut tuomarien tai pelaajien tapot… Ei se sielläkään yleistä ole, mutta sitä on useamman kerran tapahtunut. Joku parin vatipään päähänlyöntikilpailu on mielestäni vähäpätöinen ongelma siihen verrattuna, että toisaalla pelin lopputuloksen vuoksi saatetaan tuomari tai pelaaja tappaa…