Jalkapallon MM-kisat 2018, Venäjä, 14.06.–15.07.2018


#354

Kyllä mua ottaa päähän filmaus jääkiekossa enemmän kuin jalkapallossa. Syynä yksinkertaisesti se, että jääkiekkoon se ei kuulu, jalkapallossa siihen on saanut tottua. Ilmeisesti siinä on joidenkin mielestä jopa jotain hienoa. Arvostavatkohan nuo ihmiset huijaamista ihan yleisestikin?

Jalkapallofanit ovat aina pitäneet itseään ja lajiaan vähän parempina, jääkiekosta muistutetaan aina marginaalilajina ja kannattajista yritetään vängätä juntteja. Seuraan urheilua hyvin laajasti, vaikka jääkiekko selkeä ykköslaji onkin. Jalkapallossa oikeasti hyviä otteluja MM-tasollakin on ehkä yksi viidestä, puolet peleistä toimii hyvänä unilääkkeenä. Siis minulle henkilökohtaisesti. Hyväksyn vastakkaisenkin näkökannan.


#355

Molemmat ovat hienoja lajeja omalla tavallaan. Se mainitsemasi filmaaminen ja rottailu korostuu juuri näissä etelän maissa. Etelä-Amerikan maat (erityisesti Brasilia ja Argentina) sekä euroopasta Portugali ja Italia ovat parhaita esimerkkejä. Onkin näiden 2018 kisojen riemuvoitto, että näistä maista 3/4 on jo ulkona. Italian putoaminen jatkokarsinnoissa kyllä teki hyvää näille arvokisoille. Vielä kun Brasilia lähtisi kotiin…

Jalkapallohuliganismi on myös sellainen asia mikä olisi syytä kitkeä pois. Tässä ovat Englantilaiset kunnostautuneet erityisesti. Mikäli Vancouverin 1994 ja 2011 Stanley cup finaalitappioiden mellakoita ei lasketa niin kiekkopiireissä on huliganismi äärimmäisen harvinaista tai ainakin harvinaisempaa kuin jalkapallossa.

Jos näihin kisoihin palataan niin 2018 Venäjän kisat ovat olleet yhdet parhaimmista MM-kisoista miesmuistiin. Peli on ollut hyökkäysvoittoista ja ajoittain ovat joukkueet pelanneet todella riskialtista peliä mikä on viihdyttävää katsella. Tylsiä 0-0 nyhjäämisiä on ollut vain yksi ainoa peli.

Isoimmilta filmailuilta ja rottailuilta on toistaiseksi vältytty (mitä nyt Neymar on heittänyt perinteisen kesäteatterinsa) sekä monet suurmaat ovat kontanneet pienempiensä edessä. Yllätyksiä on tullut niin tiuhaan tahtiin, että on mahdoton arvioida kuka vie mestaruuden.


#356

Kuuluu tai ei, niin kyllä sitä siellä on. On hiukan tai aika paljonkin lapsellista ajatella, että ammattilaisurheilussa jossa koitetaan tehdä tulosta ja voittaa peli olisi jotenkin täydellisen rehtiä. Ei se ole, eikä se tule olemaankaan.

Peli kannattaa erottaa myös ns. oikeasta elämästä. Viittaan tuohon huijaamiskysymykseesi.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #357

Tämä on aika subjektiivinen näkemys.

Tuo kendottelu ei eroa mitenkään potkupallottelusta, mitä jääkiekkofanit harrastavat. “Marginaalilaji” taas on fakta. Sitä voi käyttää vähättelyyn, sitä voi käyttää vain toteamuksena. Tosiasiallisesti Suomi kuitenkin kuuluu todella pieneen vähemmistöön maana, jossa jääkiekko on ykköslaji. Äkkiseltään keksin Suomen lisäksi vain Kanadan, jossa jääkiekko on ykköslaji. Saatan jättää jonkun huomiotta epähuomiossa.

…ja tämä korostaa subjektiivisuuttasi. Ei suomalaisilla lätkäfoorumeillakaan keskitytä vain Suomen jalkapallon tasoon. Toki “vain potkupalloa” alentuvaan sävyyn todettuna on yleinen ilmenemismuoto. Mutta on sitä enemmänkin, paljon enemmänkin. Joko nillitetään maalin määrien kautta, fyysisyyden puutetta tai lässytetään jotain “maalin kuivumisen katselun suuremmasta mielekkyydestä”. Yleisin piikki jalkapallon suuntaan taitaa tosin edelleen tulla ns. “neitien laji” -twistillä. Koska jalkapallossa filmataan koko ajan, eikä pelaajilla ole minkäänlaista kipukynnystä. Jos et oikeasti ole tuota huomannut lätkäfanien piirissä, niin suosittelen avaamaan silmiä välillä…

Onko se oikeastaan huijaamista? Tavallaan, mutta tavallaan ei. Puhutaan fimaamisesta, mutta käytännössähän tuo on “rikkeiden korostamista”. Osa tekee sen tyylikkäämmin, osa vähemmän tyylikkäästi. Mutta olisiko jotenkin reilumpaa vain olla huomioimatta rikkeet? En oikein ymmärrä tuota näkemystä. Kentällä on tuomari, jonka tarkoitus on ottaa rikkeet pois. Lajista riippumatta se ei tahdo onnistua. Sen vuoksi lajista riippumatta pelaajat ovat alkaneet osoittaa sen rikkeen olemassaolon. Tehdään se sitten polvia notkauttamalla, kättä ravistamalla tai mailan tipautuksella.

Peli pelinä. Taito sekin on, että hankkii joukkueelleen sen, mikä sille oikeuden mukaan kuuluu.

Määrittele “äärimmäisen harvinaista”.

Käyttämässäsi termissä on kyse ns. urheiluhuliganismista. Urheiluhuliganismi tarkoittaa yleisön häiriökäyttäytymistä ja väkivaltaa. Suomessa Liigan parissa saa kausittain kuulla tapauksista, joissa faniryhmä on hakenut tappelua, tapellut tai esim. käynyt jonkun baarin laittamassa paskaksi. Ainakin lahtelais-vaasalaiset ryhmät ovat tässä viime vuosina kunnostautuneet. En tiedä tilastoja, paljonko noita kauden aikana on, mutta joka kausi nuo uutiskynnyksen ylittävät/nousevat esiin Jatkoajan kautta. Toki kyse on lieveilmiön lievemmistä ilmenemismuodoista, mutta kuitenkin. Onko toistuvasti, säännöllisesti kaudesta toiseen toistuva ilmiö “äärimmäisen harvinaista”? …ja tuossa esimerkkinä on vain Liiga. En tiedä, kuinka yleinen ilmiö on maailmalla muualla…

E. Ei näköjään oltukaan missään yleisketjussa, vaan turnausketjussa. @valvojat, ollaanko liian syvällä OT:n maailmassa jo tämän ketjun osalta lajien luonne -keskustelun kanssa?


#358

Huijaaminen on huijaamista. Ja jos sen hyväksyy urheilussa, ainakin kynnys hyväksyä se yleisemminkin laskee. Olisi mielenkiintoista verrata esim. Kolumbialaisten ja suomalaisten suhtautumista asiaan. Enempää mulla ei asiasta sanottavaa ole.


#359

Edellä hyvää keskustelua filmaamisesta ja lajin luonteesta (ja sen muuttumisesta?). Guardianin kolumnisti kiteyttää asian hyvin juuri näiden kisojen osalta. Pari nostoa:
“Play-acting has been commonplace at this World Cup. It’s become a cancer in the game, not just a stain on it, and Fifa needs to find a cure.” Kysyttäessä englantilaisten filmaamisesta Southgate vastasi: “Maybe we’re getting a bit smarter. Maybe we’re now playing by the rules the rest of the world are playing by.”
Lisäksi vielä erotuomarien kohtelun vertailu koulukiusaamiseen.


#360

Väärä ketju väittelylle mutta jokainen tuntemani jääkiekkofani seuraa jalkapalloa lähestulkoon yhtä tiiviisti kuin jääkiekkoa ja omaavat suosikkijoukkueet valioliigasta sekä maajoukkueista. Olet oikeassa, että tulkintani tästä on subjektiivinen, sillä se perustuu omiin kokemuksiini. Onko subjektiivisuudessa jotain väärää?

Toki jääkiekkofaneissakin on näitä, jotka jalkapalloa vähättelee ja häiriköi. On täysin mahdotonta, että näin isosta ryhmästä kaikki käyttäytyisi etiketin mukaan mutta huliganismi ja mellakointi vain sattuu olemaan jalkapallopiireissä yleisempää. Katso ympärillesi.

Jääkiekko on marginaalilaji Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa mutta Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa iso laji.

Tästä aiheesta voidaan jauhaa jossain muussa ketjussa. Keskitytään jatkossa käynnissä olevaan turnaukseen, jookos?


#361

Ehkä suurin naapuriapu saksalaiselta tuomarilta, ei ihme, että Serbia valittaa FIFA:lle. Tämä antoi vielä vaparin Sveitsille. Toivottavasti ei yhtään tuomarihommia kansainvälisille kentille.

Ei käyttänyt VARia, vaikka mahkut oli, tahallista tai sokea. Jokatapauksessa häpeällistä tuomarointia.


#362

Joo tuossa pelissä oli tosi hämäriä tuomioita ihan oikeasti. Tää meni oikein. Kiitti muuten, en tiennyt että Marcalla on enkku sivut!


#363

Pakko mainita sen verran tohon lätkä vs futis. Eikö voi vaan antaa kaikkien kukkien kukkia ja antaa muiden nauttia siitä mistä ne nauttii nälvimättä? Mitä se on multa pois jos joku tykkää esim koriksesta (mitä mä en itse voi sietää), no ei niin mitään ja annan niiden seurata kyseistä lajia ihan rauhassa siihen itse puuttumatta.


#364

Välipäivinä tulee muisteltua mm historiaa. Kyllä viimekisojen välierä Brasilia-Saksa 1-7 aika lähelle kärkipaikkaa menee monella tapaa kisamuistoissa, jotka omalta osaltani alkavat vuodesta 1982 eteenpäin Italiasta ja Paulo Rossista. Myös Ghana-Uruguay puolivälierä 2010 kisoista on jäänyt mieleen niinkuin tietysti monet loppuottelut ja herra Maradonan ihmeteot.

Ajattelen, että tässä vaiheessa ja kisojen edettyä näitä latuja, Brasilian teurastustappio on kääntynyt jo voimaksi: vaikea on joukkuetta enää näissä kisoissa voittaa. Itse pitäisin eräällä tavalla ihannefinaalina Brasilia-Englanti-paria, joka on pelannut mm-kisoissa vain harvoin vastakkain ja ne edustavat tietyllä tavalla kahta eri ääripäätä klassisessa jalkapallossa. Symppaan toki itse vähäsen myös kooltaan pieniä mutta jalkapalloilullisesti suuria maita noin periaatteesta, tässä tapauksessa Uruguayta.


#365

Et sattunut livenä katsomaan vuoden 86 Enkut vs Argentina kun Maradona paukautti sen kuuluisimman maalinsa? …itse en moista nähnyt enkä varmaan muistaisikaan, mutta yksi legendaarisimpia maaleja. Vähän sama kun niitä missä olit kun 95.


#366

Joo. Kyllä tietysti. Luultavasti katsoin silloin kaiken livenä alusta loppuun, minkä Yle näytti vaikka varmaksi en kuitenkaan väitä.


#367

Maradonan maaleja ihasteli ja ihmetteli. Mutta Brasilia-Saksa ottelua muistan katselleeni suu auki paljoakaan puhumatta. Ei ollut mitään sanottavaa. Brasilialaiset olivat täysin halvaantuneita. AInoa kerta kun olen nähnyt jonkun futisjoukkueen, saati Brasilian, kuolevan niin totaalisesti arvokisoissa vaikka murskanumeroita mätettiin etenkin 80-luvulla toisinaan. Huonosti Brasilia on toki pelannut monesti, mm. -94 peli oli nihkeää 0-0 (Italiamaista defensiivistä taaksepäinpelaamista) vaikka tulos ei Jenkkien kisoissa ollutkaan niin surkea.


#368

Tuli nähtyä muttei kuultua vihellystä koska tuomarin pillin herne oli kostunut liiasta kuolaamisesta? :upside_down_face:


#369

94 on kans jääny mieleen hyvin se miten Romario yritti aina ite, syöttää ei voinu vahingossakaan. Erityisesti Ruotsia vastaan josta sitten menivät finaaliin kun saivat sen yhden väkisin.


#370

Aiheen ja aihepiirien uhallakin vielä lajiaiheesta:

Jalkapallohan on - jälleen kuuluisasti - “Elämän vertauskuva”, joten kaipa sitä silloin kuitenkin mietitään, mitä se kulloinkin kertoo siitä oikeasta elämästä, jota esim. filmaten ja teeskennellyn suurisieluisuuden (tai kohteliaisuuden, tyylikkyyden jne.) kautta kuvaa?

Tämä “marginaalilaji”-löpinä on kyllä jonkinlainen urheilukeskustelun köyhtymisen ja hengettömyyden huipentuma. Tuntuu ilmentävän jonkinlaista äärimmäistä kulttuurin alennustilaa. Pitäisikö kaikkien maiden ja kansojen urheilukulttuurien olla samanlaisia, jotta ne olisivat arvokkaita, vai mihin tässä oikeastaan pyritään? Paskan sisällöllisillä laatuominaisuuksilla ei ole merkitystä, vaan kärpästen määrä on tärkeä? Erittäin fiksua kaikkineen…

Huliganismin suhteen jos halutaan jalkapalloa ja jääkiekkoa vertailla toisiinsa, niin aika paljon saa saivarrella, jotta jalkapallon massiiviset ongelmat tällä kohtaa suhteellistuvat. Sama taitaa koskea korruptiota ym. taloudellisia epärehellisyyksiä ja epäkohtia. Eri lajien ja kulttuurien pinnallinen vertailu ylipäätään on kuitenkin melko turhaa, eikä vie yhtään minnekään. Tai ehkä on kehitytty uudelle tasolle, kun urheilussa kannustusjoukkojen välisen kisailun on korvannut lajiyhteisöjen välinen nälviminen?

Menneiden vuosikymmenten jalkapallon MM-kisojen seuraamisesta muistan ainakin sen, että nykyistä typerää lajivertailupuhetta ei ollut olemassa. Jotenkin koko urheilun seuraaminen oli ehkä tunnelmallisempaa ja autenttisempaa.

Edit: Vastaus meni @rinne kommenttiisi, vaikka piti vain lainata sitä, kommentoida aiheita muuten yleisesti.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #371

Mielestäni riippuu olennaisesti, että miten tuota termiä käyttää. Ei, kaikkien maiden urheilukulttuurien ei pidä olla samanlaisia. Päinvastoin. Erilaisuus on tässäkin rikkaus. Pienemmässä mittakaavassa tämän näkee esimerkiksi nyt pelattavassa turnauksessa. Eivät nuo joukkueet lähesty peliä samalla tavalla. Siellä on erilaisia tapoja pelata, erilainen filosofinen suhtautuminen peliin. Joillekin puolustus on kaikki kaikessa, toisille hyökkäys on paras puolustus ja kolmannet vain haluavat pitää palloa. Eroja on jopa futiskulttuurin sisällä. Sama pätee urheilukulttuuriin, niin sen pitää ollakin.

Itselleni tuossa “marginaalilaji” -termin käytössä ei ole kyse vähättelystä. Se on vain ytimekkäin tapa kuvata eroa esim. juuri jalkapallon ja jääkiekon välillä. Tällä palstalla jääkiekko on luontainen vertauskohta kaikelle, puhutaan sitten vaikka lieveilmiöistä kuten filmaaminen tai huliganismi. Mutta se on ongelmallinen vertauskohta. Ongelma on juuri siinä, että jääkiekko verrattuna keskustelun aiheena olevaan jalkapalloon on marginaalilaji. Jopa Suomessa, missä jääkiekko on selvä ykkönen, on jalkapallo harrastajamäärissä edellä. Jopa merkittävällä erolla. Muualla maailmassa ero jalkapallon hyväksi on myös katsojamäärissä. Jääkiekko on verrattain vähän seurattu laji (“marginaalilaji”). Ei erityisen seurattu, ei erityisen harrastettu.

Itse pidän ajattelussa lähtökohtana perusoletusta: enemmän ihmisiä --> enemmän häiriökäytöstä. Tämän vuoksi määristä puhuminen vertauksissa jääkiekko vs. jalkapallo (tai muut suuret palloilulajit) on hedelmätöntä. Tietenkin niitä vatipäitäkin on ko. lajien parissa enemmän, kun ihmisiä muutenkin on enemmän. Jonkinlainen suhdeluku olisi hedelmällisempi. Mutta sen laskemiseen ei taida mahdollisuuksia olla.

Pidän todennäköisenä, että jalkapallon parissa huliganismi on yleisempää. Johtuen pitkälti kulttuurieroista. Jalkapallo on suositumpi laji “kuumaverisemmillä” alueilla. Jalkapallo on valtava laji mm. latinalaisen Amerikan machokulttuureissa. Maissa, joissa jalkapallo on elämä. Jääkiekko on lähinnä vain teollistuneen länsimaailman juttuja. Mutta uskoisin, että ero jääkiekon ja jalkapallon parissa valittavan urheiluhuliganismin välillä ei ole lähellekään niin suurta, kuin tälläkin palstalla joku aiemmin antoi ymmärtää. Jos suhteutetaan häiriötilanteita seuraajamääriin, niin ero kapenee. Ei urheiluhuliganismi ole jääkiekonkaan parissa “äärimmäisen harvinaista”. Itse asiassa Vancouverin mellakat ja siinä yhteydessä aiheutetut tuhot ovat merkittävät mittaluokaltaan ihan urheiluhuliganismissa ylipäänsä. Ei tuon kokoluokan tuhoja liian usein tehdä. Jalkapallo ym. -huliganismikin on pääasiassa “vain” muutaman vatipääporukan tappelua, jossa ohessa saatetaan jotain rikkoa. Tapahtuu säännöllisesti mm. Liigan kannattajapiirien parissa…

Ei, jos subjektiivista kokemusta käyttää oikein. Subjektiivinen kokemus ei ole yleistettävissä faktaksi. Se on “vain” mielipide. Ei enempää, ei vähempää. Havaintosi on varmasti oikea. Sinun “kuplassasi” ehkä jalkapallofanit ovat nuivemmin jääkiekkoon suhtautuvia kuin jääkiekkofanit jalkapalloon. Mutta ei se kerro mitään Suomen jalkapallo- tai jääkiekkofaneista, tai faneista ylipäänsä. Subjektiivisen kokemuksen ongelma on, että otanta on aina auttamatta liian pieni yleistyksiin. Yleensä vielä varsin vinoutunutkin, kun “kuplaan” kuuluu samanhenkisiä ihmisiä.

Niin. Osa jääkiekkofaneista vähättelee ja häiriköi. Osa jalkapallofaneista vähättelee ja häiriköi. Missä maininnan arvoinen ero?

Kuten ylemmäs kirjoitin. Tietenkin jalkapallon parissa on enemmän häiriökäytöstilanteita. Puhtaasti suurempi fanien massa takaa sen. Mutta onko keskiverto suomalainen jalkapallofani todennäköisemmin a) hulinoimassa, tai b) vähättelemässä muita lajeja kuin jääkiekkofani? Ehkä on, ehkä ei. Aiheesta ei ole faktaa tarjolla. Mutulla voi toki todeta, että näin on. Mutta onko siinä oikeastaan mitään mieltä? Pitääkö välttämättä päästä toista nälvimään/tökkimään? Mielestäni ei moiseen tarvetta olisi, mutta kukin tavallaan.

Mutta ei minulla oikeastaan asiaan sen vahvempaa kantaa ole. Turha kuitenkaan vähätellä jääkiekon parissa tapahtuvaa huligointiakaan liikaa. Ainakaan oman käsitykseni mukaan suht. säännöllinen, kaudesta toiseen toistuva ilmiö ei ole “äärimmäisen harvinainen”. Vatipäitä on kaikkialla, kaikkien lajien parissa. Kun ihmisiä lajin parissa on paljon, lisääntyy vatipäiden määräkin, vaikka vatipäiden suhde kokonaismassasta säilyisi samana…


#372

“Marginaalilaji”-termiä voi tietysti käyttää monin tavoin, mutta jo käsitteenä se on oikeastaan täysin kulttuuriton ja epäkonkreettinen, ja etenkin suosituissa nykykäytöissään melko keinotekoisen viisasteleva näkymä urheiluun “ei-mistään”. (Lue: Millä tavoin ja kenen toimesta saavutetusta näkökulmasta ‘marginaalinen’? Suhteessa mihin todelliseen yhteisöön ja jaettuun kokemukseen ‘marginaalinen’? Ja mihin ‘valtavirtaiseen’ nähden ‘marginaalinen’?) Urheilijat eivät yleensä urheile eivätkä yleisöt välittömästi koe ja kommentoi urheilutapahtumia tällaisen puheen edustamasta (melko pinnallisen, näennäisen) “universaalista” ja “vertailevasta” näkökulmasta. Mm. näistä syistä koko termi on mielestäni jokseenkin ajatukseton ja mauton, mikä edelleen korostuu sen sujuvan automaattisen toistelun myötä.

Jos tarkastelua jatkaa, niin voisi tietysti tulla kysymykseen siitä, olisiko erityisesti innokkaiden jalkapallonystävien suosiman iskusanakäytön taustoissa kyse näille tahoille ominaisesta omien viitekehysten suuruuden todistelusta - jolla taas voidaan pyrkiä esim. kompensoimaan omaa kulttuurista tilannetta, jonka luonne on jotain muuta kuin suurenmoinen ja ylpeyttä herättävä. Tai ilmaista vastareaktiota koetuille vähättelyille ja loukkaantumisille, jne.


Kun jalkapallohuliganismin historiaa katsotaan, niin pitäisi olla ainakin aika vastaansanomattoman selvää, minkä lajin ympärillä se häiriökäyttäytyminen on ollut massiivisin ongelma ja tragedia… Tähän ja muihin epäkohtiin vaikuttavat epäilemättä massojen koot, mutta tosiaan myös muunlaiset (laji-)kulttuurilliset tekijät - lähtien vaikka teollisen aikakauden massalajin perusluonteesta ja -ympäristöistä yms. Latinokulttuureihin jalkapallohuliganismi ei liene rajautunut, eikä ole niissä syntynyt, vaan kaiketi ihan siellä missä itse lajikin, eli Englannissa. Tietysti ympäröivillä yhteisöllisillä oloilla on omat vaikutuksensa ilmiöön myös eri puolilla.


Suomessa (kuten muissakin suurenmoisissa jääkiekkomaissa) taitaa kyllä olla niin, että iso osa jääkiekon seuraajista seuraa myös jalkapalloa, ja kääntäen. Nälvivät siinä välissä sitten ilmeisesti itseään minkä ehtivät. :stuck_out_tongue_winking_eye:


#373

Ranska-Englanti finaali olisi minun suosikki. Kaksi naapuria. Arkkiviholliset, joille kumpikaan ei missään nimessä tahtoisi hävitä. Toki Englannille se isoin vihollinen olisi Saksa mutta eiköhän Ranska olisi hyvä korvike.