Mestarit lopettaa mestaruuteen.
Nii no eihän tuokaan huono ottelu ollut lopettaa. Jos ja kun paita nostetaan niin siinä on juhlallisuus.
Alkaa muuten tuntumaan samalta, kun Juventus-faneista kun Buffon lähti. Tai Barca kun Messi lähti.
Näin tämän kuuluukin loppua pokaaliin kotiluolassa
Huikea peluri, omalla kohdalla yksi isoimpia pelaajia kirvesrinnoissa
Muistan jo ensimmäiset kaudet, mieleen jäi pelaaja joka ei missään tilanteessa antanut periksi, ja jo silloin väläytteli pehmeitä käsiä raa’an duunin ohella
Huikea kapteeni, astui Niemisen saappaisiin median mukaan ”yllättäen” mutta täysin oikeutetusti.
Kun tarvitaan voitto/tasoitusmaalia, puolustetaan johtoa, pitää syödä kiekkoa alivoimalla, laittaa medialle jauhot suuhun tai puolustaa joukkuekaveria tiputtamalla hanskat, Peltolaan pystyi aina luottaa.
Tämä ja paljon muuta on Jukka Peltola
Pitkästi voisi viestiä jatkaa, mutta menisi pian koko yö
Kiitos Juki
Paita kattoon
O Captain! My Captain!! Unta en nyt saa mutta yksi suurimmista Tapparalaisista ikinä, ennen ja jälkeen.
Kiitos kaikesta Jugi!
Huh huh. Nöyräks vetää. Yksi kaikkien aikojen Tapparoista. Kapteeni, johtaja, esikuva, voittaja. Niinkuin kauden aikanakin kirjoittelin, niin paita kattoon. Ehdottomasti.
Mies jossa kiteytyy Tapparalaisuus. Ei se taitavin ja lahjakkain ikinä, vaan se, joka kovalla työllä teki älyttömän uran. Taisteli ja antoi aina aivan kaikkensa meille kaikkein tärkeimmälle, eli Kirveslogolle. Meidän seuralle. Enempää ei kukaan voi koskaan vaatia.
Arvostus on loputon.
Kiitos kaikesta Jukka Peltola
Tyyliä ei voi teeskennellä.
Tähän hetkeen ei löydy sopivia sanoja.
Äärettömän iso kiitos. Ja paita kattoon.
Paita kattoon. Kiitos #81.
Kiitos Juki kaikista niistä hetkistä mitä meille Tappara-muotoisen sydämen omaaville tarjosit, niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin. Ja teit sen vaikutuksen omaamalla itse sen suurimman kirvessydämen.
Se tyhjä katse Raksilasta 2015 keväältä ei unohdu koskaan. Tuon kauden jälkeen taistelitkin vielä 3 mestaruutta meidän seuran puolesta ja viimeisen jälkeen hokkarit naulaan. Voittajan elkein. Kiitos #81.
Upea pelaaja.
Ensikaudelle kahden ottelun sopimus; mestaruusviirikattoon ja paita kattoon
Kiitos Juki! Ei unohdu se tyhjä katse hävityn finaalin jälkeen, eikä myöhemmin voitetut mestaruusjuhlat. Eikä vähiten hienoinpana Pohjosen Vellulle antamasi halaukset. Mies on elänyt tunteella ja näyttänyt sen. Vielä kerran ISO KIITOS!
Huh, paha tähän on sanoa mitään. Omassa mielessä todellakin kapteenien kapteeni ja todellinen huippupelaaja sekä taistelun ruumiillistuma.
Muistoissa on paljon kuvia Peltolan otteista vuosien varrelta: maali 2013 finaaleissa Ässien verroon 5 sekuntia ennen loppua (ratatatataa!), tyhjä katse laitaan nojaavan kapteenin kasvoilla hävityn finaalien game 7:n jälkeen, kannu käsivarsilla vuonna 2016, kun se oli kai niin painava, ettei peltola edes liikkunut mihinkään… Ja sitten se viimeisin, eli Jukan reaktio loppusummerin soitettua viidennen finaalin päätteeksi. Siinä purkautui paljon.
Hassua, että tämäkin tarina on nyt ohi. Paljon sitä olisi vielä jaksanut katsoa, mutta kotimestaruus on sellainen sauma lopettaa, että ei parempaa löydy. Ja niin - paita kattoon!
Hieno pelaaja, mahtava persoona ja hienolla tavalla lopetti uransa…Mestaruuteen kotiseurassa, näin sen pitääkin päättyä. Yksi ovi elämässä laitetaan kiinni, mutta toinen aukeaa. Kaikkea hyvää Jugille tulevaisuuteen, Kiitos niin hyvistä kuin joskus vähemmän hyvistä hetkistä jääkiekon parissa Jukka Peltola!!!
Kun maailma tarvitsee esikuvia, on vain yksi Jukka Peltola! Kiitos Juki!
Mahtava pelaaja, mahtava persoona. Rima paidan nostamiseen on tässä seurassa korkealla, mutta mielestäni Peltola 81 kuuluu kattoon. En vain pysty katsomaan ketään muuta tuo numero paidan selässä viilettänässä oransseissa housuissa. On sitten mahtava seuran näköinen mies. Koko tuo urapolku alakentistä kovalla työllä kapteeniksi, kolmeen mestaruuteen ja eläkkeelle hakee vertaistaan.
Kadut eivät koskaan unohda moonwalk-tuuletusta, alivoimamaaleja Jokereita vastaan, tyhjää katsetta raksilassa 2015, ja yhdellä silmällä nostettua kannua 2016. Jäädytetään pelinumeroa koskaan tai ei, kiitos Jukka Peltola. Kiitos!
Edit. Typot pois
Toiset vetää tyylillä loppuun asti
Kevään -15 finaalipettymyksen jälkeen Raksilan pihassa bussiin noustessaan jaksoi vielä kääntyä meihin faneihin päin ja lausui: “meidän aika tulee vielä”. Tuntui sillä hetkellä kaukaiselta, mutta niinhän se tuli, nopeammin kuin itse sillä hetkellä uskalsin toivoa tai uskoa. Ja meidän aika on jatkunut tähän päivään, vaikkei tietenkään joka vuosi kirkkaimmalla ollakaan oltu.
Kansainväliset urat erilaiset, mutta kirvespaidassa mulle molempien fanipaitaa kantaneena 81 ja 8 ovat yhtä suuria. Perustus, tukipilari, kokoava voima, ankkuri. Kiitos kaikesta Juki
Tämä oli se hetki kun Jukka Peltolasta tuli Tappara legenda. Tämä kuva kiteyttää hyvin meidän koko Tappara henkisten ihmisten fiilikset. Paita kattoon, ei kukaan ole tässä seurassa (tai varmaan missään) pelannut vastaavalla sydämellä.
Kyllä Peltolan Jukissa vaan on sitä jotain. Aivan karmea karisma ja särmä. Alivoimamaalit. Nousu nelosketjusta ultimaattiseksi luottosoturiksi. Kapteenius. Solmulle luu kurkkuun. 2017 ratkaisevassa välierässä pari maalia minuutin välein HIFK verkkoon ja koko joukkue reppuselkään. Se kolmen hopean putki oli jotain niin raastavaa ja sitten katkaista mokoma kahteen peräkkäiseen mestaruuteen. Vähemmästäkin on legendoja syntynyt. Kuinka nopeasti on aika mennyt?
Kiekko ja sen ympärillä pyörivä bisnes on muuttunut todella paljon viime vuosituhannesta. Jukka Peltolan saavutukset alkavat olla kyllä sillä tasolla, että voiko nykypäivänä jäädytykseltä enempää vaatia? Kriteerit ovat kovat, mutta siinäpä pohdittavaa.
Loppukaneetiksi Harri Säterin kommentit Säterivisio-videolta:
“C’mon Juki. Toi äijä on meiän joukkueen timantti.Toi äijä, toi se osaa tehdä mitä vaan.”
Menee hiukan offtopicikiksi, mutta tässä on meille jokaiselle opittavaa. Ens kerralla ollaan vahvempia!
Ei yksikään kuva voi puhua enempää.
Edit: Ja tarkoitan nyt tuota tunnetta, en mitään muuta