Alkukauden pelejä ei voi verrata nykyhetkeen, koska vastustajien peli on myös kehittynyt jopa suhteessa enemmän kuin Tapparan. Hyökkäys pelaaminen on kovaa pakottamista eli ratkaisut ei tule selkäytimestä vaan yritetään väkisin tehdä jotain. Luoto on vielä kova kuitenkin ja loppuotteluissa ollaan.
Näkyy onnistuvan monelta kollegalta semmonen taktiikan muutos kesken pelin, joka ei Rautakorvelta onnistu, josta jälleen palataan alkuperäiseen aiheeseen eli jossakin hävitään jotakin.
Kerrotko esimerkkejä tästä? Spekuloidaan sitten lisää. Ehkä eri ketju?
Edit. ja tästä pelistä en sulkaa Pennaselle laskisi, vaikka esimerkillisesti katastrofialusta huolimatta voitto Rautakorven ja Tapparan.
Voiko olla muita mahdollisuuksia kuin voittaa aina ja kaikki muut, tai olla ajastaan jäänyt?
Mm. huomioissa ja kritiikeissä pelien lopuista varmaan ihan osuviakin aineksia. Kaikilla on maneerinsa ja heikkoutensa / kritiikin aiheita tarjoavat kohtansa myös.
Kyllä Rautakorpi on vaikuttanut tekevän pelillisiä muutoksia otteluiden kuluessakin, myös ja suoraan taktis-pelillisiä, ei vain kokoonpanon tiivistämisiä.
Alkaa oleen ilpa,kookoo ja Lukko kohtuu lähellä. Tarttis varmaa tehrä jottai. Onneks ei tarvi itse olla Jukan tilalla. Vaikka kritisoin Rautakorpee ja Tapolaakin, niin en kyllä pystyisi itse edes valitsemaan parempaa vapaata(realistista)koutsia. Ehkä Juujärvi tai Tuokkola… muuutta nehän on jo meillä.
Kyllä se on minun mielestä niin, että tämänkaltaisilla rostereilla lasketaan vain mestaruudet. Ja niitä ei 12 kauteen montaa mahdu.
Totta. Tosin tänään ei kai sitä ollut mahdollista voittaa, mikäli oikein ymmärsin.
Eli mitaleita on tullut Jukasta huolimatta.
Ei ollu eikä ollu 10 muullakaan kaudella.
Jos finaalin seiskapeli ei ole mahdollisuus voittaa mestaruus, en minä ymmärrä jääkiekosta mitään. No, joka päivä oppii uutta. Paska valkku, uutta putkeen. Onneksi Rautakorven jälkeen pelkkää nousukiitoa näillä rostereilla.
Jotta ei totuus unohdu, on Kärpillä, IFK:lla ja yleensä Tepsillä ollut Tapparaa paremmat ja enemmät pelimerkit. Kyllä Jukan tulos on siis hyvä ollut lähtökohdat huomioiden kaikki Tapparan kaudet mukaanlukien ja ei se ainakaan heikoin näistä huippuseuroista ole ollut, koskaan. Ei tässä mitään ultimaattista testiä vielä ole nähty eikä mikään myöskään takaa, että Tapola on edellä ensi kaudella.
No juuri näin. Lisäksi vienyt HPK:n finaaleihin. Rautakorven finaaliprosentti on todella kova ja on syytä muistaa, että finaaliin täytyy päästä, jotta mestaruuden voi voittaa. Vastaavasti mestaruusprosentti finaalikausilla todella pieni. Tuntuu silti, että Rautakorpea kritisoitaisiin vähemmän, jos isompi osa kausista olisi päätynyt viime kauden tyyliin välieriin tai jopa puolivälieriin.
Kyllä Jukka Rautakorpi on hyvä valmentaja ja tulokset puhuu puolestaan. Hiukan onnea ja moni ois voinut päättyä toisin. Arvostan. Ehkä voisi jotain modernisoida pelikirjassa.
Tappara on hävinnyt yhden, kyllä YHDEN, pelin Kärppiä enemmän. Tappara on tehnyt Liigassa kolmanneksi eniten maaleja. Kumpi näistä tilastoista nyt kertoo miten epäonnistunut valmentaja meillä on? KooKoo ja Ilves saavat ylistystä joka tuutista, samoin Lukko ja Hifk, Kärpistä puhumattakaan. Kuitenkin vain yksi näistä on edellä Rautakorven Tapparaa. Ja sekin pääosin koska Tapparalla on tasureita, hiton Jukka, liikaa…
Paas ny Jukka katsoen nauhalta pelin viimeinen 5 min. Älä katso Tapparan peliä vaan Kerhon. Tuollainkin voi pelata maalin johdossa. Hyökätään. Viedään kiekkoa vastustajan päätyyn. Yritetään maalia. Voitetaan.
2017-2018 rosterilla monen mukaan oltaisiin mestareita jos Jukkaa ei olisi ollut ja oltais vaikka oltu ilman valmentajaa.
Näkökulma: systeemivalmentamisen myytti.
Jukka Rautakorpi on kokonaisuutena aivan eliittitason valmentaja tähän sarjaan ja kritiikistä huolimatta aika harvassa on seurat, jotka eivät herraa penkin taakse kelpuuttaisi.
Jos analysoi Jukan nykyistä retoriikkaa suhteessa aiempaan, puheessa toistuvat mielestäni korostetusti joukkueen sijaan nimenomaan yksilöt - yksilövalmennus, pelaajien yksilöllinen kehittäminen ja kasvu, 1vs1 tai jopa 1vs2 tilanteiden voittaminen tai pelaajien reagointi ja tilanteiden tunnistaminen. ”Pelaaja on meiltä lähtiessään parempi kuin meille tullessaan” tiivistää hyvin JR:n nykyfilosofian.
Mitä tarkemmin miettii JR:n ameeba-näkökulmaa, sen perustana ei itse asiassa ole saumaton joukkuepeli, vaan nimenomaan yksilöt - yksilöiden taito ja kyky tehdä oikeita valintoja ja tunnistaa tilanteet.
Miten tämä sitten liittyy mihinkään? Rautakorpea syytetään - tai vaihtoehtoisesti ylistetään (vähän riippuen onko päällä voitto- vai tappioputki) - systeemivalmentajaksi, mutta mielestäni tämä ei päde enää vuonna 2020. Rautakorpi on tiedemiehenä muuttanut näkökulmaa ja dieselmäisen joukkueen nimeen vannovan lähestymistavan on korvannut vahva yksilökeskeisyys.
Tässä vaiheessa tullaankin lähemmäs dilemmaa: kun esimerkiksi hyökkäyspeli perustuu lähinnä yksilöiden valintoihin, ei markkinoiden moderneimpaan ja parhaimpaan systeemiin, ilman pelaajien vahvaa itseluottamusta ja flow-tilaa peli menee helposti puskemiseksi ja pelaajien ratkaisut eivät enää tulekaan selkäytimestä. Systeemilätkässä olennaista on se että jokainen pelaaja systeemin tukemana pystyy pelaamaan kenen tahansa kanssa, mutta ameebalätkä vaatisi toimiakseen vahvoja yksilöihin perustuvia kombinaatioita ja pelistä samalla tavalla ajattelevia pelaajia. Muuten tulee vaikeaa.
Ongelma onkin siinä, että tiukasta systeemistä on selvästi luovuttu, mutta yksilövalmennuksen fokuksesta huolimatta JR ei edelleenkään tunnu olevan parhaimmillaan virittämään pelaajiaan henkisesti maksimitasolle. Toinen dilemma on myös se että ameebassa pelaajilta odotetaan tilanteiden tunnistamista ja reagointia - eikö saman lähestymistavan pitäisi tällöin koskea myös valmennusta?
Loppuun lainaus Jussi Tapolalta erinomaisesta harjoittelusta kertovasta jutusta:
”Tapolan mukaan harjoittelu Ruotsissa on mennyt siihen, että pelaajat eivät välttämättä saa parastaan irti peleissä. Tämä sitten voi vaikuttaa pelaajan itseluottamukseen ja pelisuoritukseen myös pidemmässä juoksussa.”
Väitän että tämä sekä muutaman avainpelaajan loukkaantumiset selittävät ainakin osittain sen miksi joukkue oli alkukaudesta aivan järjettömässä lennossa mutta sen jälkeen homma on kääntynyt eikä tilannetta saa uudelleen käännettyä päälaelleen nappia painamalla.
Kaikki menestyksen avaimet on edelleen omissa käsissä mutta nyt vaaditaan Jukan tiimiltä loppuun ryhtiliikettä. JR jos joku ansaitsisi poistua Tapparan päävalmentajan pallilta mestarina.
Juurikin näin. Tosin täytyy mainita 2010-luvulta yksi rosteri (koska en muista 2000-luvun alun jääkiekosta mitään), jolta olisi ollut aivan kohtuutonta vaatia mestaruutta. Se rosteri oli vuoden 2012-2013 joukkue, jolta syksyllä 2012 kukaan ei odottanut mitään. Ironisesti se oli paperilla huonoin, mutta pelillisesti paras joukkue mitä JR:n alaisuudessa on Tapparalla ollut jalkeilla. 2013 mestaruus kariutui ainoastaan pariin loukkaantumiseen ja yhden toisen joukkueen hurmokselliseen suonenvetoon. 2014, 2018, 2019 ovat päättyneet siihen, että toisen joukkueen valmentajalla on ollut parempi pelikirja, kuin Rautakorvella.
En ymmärrä miksi JR ei tätä 2012-13 kiekkoa halua peluuttaa. Johtuuko se ymmärtämättömyydestä, jääräpäisyydestä, ylimielisyydestä vai jostain muusta? En tiedä.
Veikkaanpa ettei nousukiitoa tule. Jupe voi olla napsun parempi vaihtoehto Jukalle, mutta se ihmisjohtaminen ei tätä päivää.
Toisaalta Juki hoitaa kyllä sen johtamisen, eli mestaruuslippikset painoon.
Ei tietenkään mene niin, että vain mestaruudet lasketaan. Tai että niitä alkaa tulla automaatilla, kun saadaan joku hahmo pois.