@BlueOval juu oikeassa olet. Onhan siellä siis hyviä pelaajia. Kuten sanoin - en haluaisi hirveästi vielä lähteä mihinkään kauden jälkipyykkiin, mutta kuitenkin ehkä tällaisia ajatuksia voin jo nyt jakaa:
Kuusela ei korvannut viime kauden Haapalaa eikä Haapala pysty nykyisessä formussaan auttamaan Tapparaa kuten viime kaudella
Zaborsky ei pystynyt korvaamaan aukkoa, jonka Savinainen jätti taisteluun
Matti Järvinen ei pystynyt nousemaan aivan Lajusen tasolle
Niko Mikkola ei ole Blake Parlett ja Otso Rantakari ei joka vuosi pääse nousemaan ratkaisijaksi
On siellä poffeissa muutama tasonnostajakin, mutta kyllä tästä väistämättä jää vähän sellainen fiilis, että oltiin tavallaan pienoinen ilmapallo näissä playoffseissa. Tappara vaikuttaisi päässeen vähän liian helpolla TPS:ää vastaan ja tasoero tämän kauden kärkeen siis IFK:n ja Kärppiin on ihan tosiasia.
JR:n hihasta ei nyt ole löytynyt mitään uutta pelikorttia, kun on kuitenkin selvää, että tämä nykyinen jumputus ei finaaleissa toimi eikä riitä. Ameebaa kovasti ihasteltiin kauden mittaan, jopa aloittain surkeat esitykset laskettiin vain osaksi JR:n suunniteltua kasvutarinaa. Kolme peliä on nyt kuitenkin ollut suunnilleen toistensa kaltaisia, samoin puuttein (kulmiin jääminen ja johtavien pelaajien pimeneminen). Kolmannessa pelissä oli touhu yhden luistimenpotkun vähemmän perässä, mutta voitto silti oikeastaan aika kaukana. Se kasvutarina, joka on päävalmentajan homma, on jäänyt syntymättä.
Rautakorven täytyy ensi kaudella tehdä yksi asia toisella tavalla kuin hän teki tällä kaudella. Nimittäin panostaa enemmän runkosarjaan. Pelejä kannattaa voittaa mahdollisimman paljon siinäkin. Ykköstilan kannattaisi olla tavoite. Pelitapa opitaan paremmin ja pudotuspeleissä on arvokas kotietu loppuun asti, kun runkosarja pelataan tosissaan.
Tapparan Runkosarja meni liikaa pelillisiin kokeiluihin. Joukkue teki suunnilleen vain tarvittavan määrän töitä, että suora pudotuspelipaikka irtosi. Luotettiin liikaa siihen, että pleijareissa peli alkaa toimia “taikanappia” painamalla.
Mestaruus voi toki vieläkin tulla, mutta ei siihen kannata valita niin vaikeaa reittiä kuin tällä kaudella.
Nythän sitä kestävyyttä sitten tarvitaan. Vielä neljä matsia edessä
Mutta joo, omaankin silmään näkynyt että tuo kestävyyspainoitteinen treeni mennyt pari pykälää yli. Meidän nopeammat pelaajatkin tuntuvat välillä jäävän kuin paikalleen.
JR:n rauhallisia teesejä otteluiden jälkeen tähän mennessä:
finaali: “Oma peli oli vähän haussa. Vasta kolmannessa erässä saatiin sitä käyntiin.”
“Nyt sitten tulikin Kärpille toinen maali kohta sen meidän paikan jälkeen. Se ratkaisi tämän ottelun.”
finaali: ”Kaverilla oli yksi ainoa maalipaikka kolmannessa erässä”
finaali: “Me ollaan selvästi parannettu peli peliltä. Tänään lyötiin kaveri jo seinää vasten. Kaveri sai tämän pomppumaalin kolmanteen erään. Muuten me oltiin pelin päällä koko ajan.”
Kyllä Jukan täytyisi saada hyökkäyssapluunaa paranneltua ja aktivoittaa muutenkin peliä. Koko kaudella ei ole oikein toiminut kovin lennokkaasti. Runkosarja oli kyllä melkoinen tuskien taival hyvin pitkälti. Ei todennäköinen hopea huono ole, mutta parannettavaa jää paljon.
Taas joudun antamaan pressistä negaa. Kunnioita peliä ja vastustajaa.
Junttilan maali ei ollut mikään ”pomppumaali”. Hyvin pelattu hyökkäys, jonka päätteeksi pakki laittaa hallitun lätyn maalille ja Junttila lyö sen ilmasta alas.
Maalissa oli viisikkopeliä, pakin hieno ratkaisu ja Junttilan silmä-käsi koordinaatiota. Lisäksi meidän pakki ei sitonut tämän mailaa.
Itselleni Zabo on ollut yksi kauden ilmentäjistä. Halua piti ja varmaan onkin voittaa se mestaruus. Mutta eipä ole Rautakorpi saanut ilmeisesti kohtuullisen kalliista pelaajasta paljoa irti. Runkosarjassa pidin alle 20 maalia pettymyksenä, eikä pleijarit ole kuvaa paljoa kirkastaneet. Zabo kuten moni muukin nimimies ovat pelanneet alle kapasiteettinsa.
Joukkue on pärjännyt, yksilöt ei. Kuulostaa aika hyvältä, mutta… Jotta joukkue olisi ollut vahvempi, olisi yksilöistä pitänyt yksilöinäkin saada irti enemmän. Kone jauhaa sitä tillilihaa, mutta kun se ei näytä pelkästään riittävän. Mitäs sitten tehdään, jos naapuri ei katkokaan hampaitaan tillilihaan.
Nuo haastattelut ovat itse asiassa alkaneet kuulostaa Marjamäeltä. Ollaan kehitytty ja on paljon hyvää, yksi tilanne toisin päin, niin oltaisiin voitettu.
Onko JR tosiaan noin kylmähermoinen kaveri minkä kuvan hän tänäänkin itsestään antoi?
Kuinka moni muu valmentaja olisi ottanut aikalisän viimeistään 4-4 tilanteessa?
Jukka ei pitänyt sitä minään ja luotti Tapparan tekemiseen?
Edelleen ihmetyttää, miksi paketti sekoaa toistuvasti selvässä johtoasemassa. Mikä JR:n pelikirjassa saa tällaisen tapahtumaan niin usein ja miten ei pystytä hallitsemaan edes 4-0-tilannetta. Miksi mitään reagointia ei tunnu tapahtuvan - onko aikalisän välttäminen joku Rautakorven henkilökohtainen fiksaatio?
Rautakorven kommenteista kuulee, ettei hän pidä yksittäisiä pelejä yhtään minään, vaan fokus on jossain vuoden tai useamman pituudella. Eleetön suolapatsas ei välttämättä ole paras valmentajatyyppi siinä tilanteessa, kun selvä johto alkaa maali kerrallaan sulaa.
Tapparaa on jo pitkään kannatellut se, että joukkue uskoo loppuun asti, vaikka kentällä tapahtuisi mitä. Tänäänkin riitti vielä se yksi paikka, joka tuli ja josta Juki naulasi. Se on varmasti osin myös sitä JR:n voittamisen kulttuuria.
Toivoisin kuitenkin pitkät mietinnät ja puheet torstaille ja lauantaille, miten se paketti pysyy kasassa 60 min. Herpaantuminen ja sitä seuraavat heikot tapahtumaketjut voivat alkaa hyvin pienistä ja yleensä turhista asioista tai teoista. Tänään se oli Massin poikkarilääppäisy kulmaruuhkassa.
Jos neljän maalin johto sulaa vielä finaalipelissäkin, saa valmennusjohto ottaa paljon piikkiinsä, vaikkakin pelaajien passivoituminen ja pelirohkeuden puute sen usein aiheuttaakin. Tänään tuli hieno voitto, mutta jotain hyvää tuosta Kärppien kannalta hienosta noususta jäi heidänkin puseroonsa.
Mutta se mikä voi tapahtua syksyllä Raumalla ei saisi tapahtua enää huhtikuussa Oulussa. Mutta onneksi vain voitolla oli merkitystä.
Nyt pelattavat play-offit ovat kirkastaneet hiukan kuvaa Rautakorvesta valmentajana. Entistä selkeämmäksi käy, että Jukka on huippu ja korvaamaton seurakulttuurin ja -identiteetin rakentaja. Sellainen, joka tekee korvaamatonta työtä edellytysten luomiseksi, joukkueen rakentamiseksi ja pelitapojen osalta.
Yksittäisten pelien ja lyhyiden projektien valmentajana hän ei liene samanlainen. Jukan aikana palataan yksittäisissä peleissä hiukan altavastaaja-asetelmiin ja peli notkahtelee nopeasti otteluiden sisällä sinne tänne. Tämä ilmenee mm melko voimakkaana reagoinnin ja pelkoherkkyyden vaihdoksina joukkueessa ottelujen sisällä. Välillä notkahdellaan nopeasti, välillä jauhetaan muuttumattomasti pitkiä pätkiä vastustajasta piittaamatta.
Eli kannattaa tarkastella asiaa taustatekijöiden ja edellytysten valmentamisen ja otteluvalmentamisen näkökulmasta erikseen. Jukka on selvästi Tapolaa selkeämmin rakentaja, Tapola Jukkaa selkeämmin otteluvalmentaja.
Jukka on kyllä jännä valmentaja. Jääkiekkoilullisesti mies vaikuttaa välillä nerolta mutta toisaalta sosiaalisesti usein aika epätavalliselta tyypiltä. Ristiriitoja hänessä piisaa kerrakseen.
