Niin siis tapparan pelihän näytti playoffeissa nopeammalta juuri siksi että peliä pysäytettiin maalin taakse enemmän kuin missään kohtaa runkosarjan aikana. Tämä johti siihen että kiekollinen peli tyssäsi harvemmin vastustajan trappiin. Kyllä loppukaudesta pikemminkin palattiin vanhaan kuin “löydettiin jotain uutta”. Harmi kun tätä ei tajuttu tehdä aiemmin. Se saattoi maksaa mestaruuden.
Ensikaudella tosiaan nähdään mihin ollaan menossa. Tällä kaudella ei nähty. Mitään pelitavallista johdonmukaisuutta ei ollut. Paitsi tietysti se että johdonmukaisesti pyrittiin olemaan epäjohdonmukaisia.
Minä en valitettavasti Rautakorpea nimenomaan tällaisen muutosprojektin maaliinviejäksi. Ensinnäkin siksi, että nuo nopeat lähdöt vaatisivat aivan huippuunsa viritettyä hyökkäyspelirakennetta, jotta hyökkäyspeli ei puuroutuisi. Hyökkäyspelin organisointi ei ole koskaan ollut Rautakorven vahvuuksia. Toisekseen ylipäätään pelitapa A:n muuttaminen pelitapa B:ksi vaatii sen että sitä peluutetaan tuloksesta piittaamatta. Rautakorpi on aina (ja niin tälläkin kaudella) tiukan paikan tullen palannut siihen omaan vanhaan juttuunsa eli tiiviiseen trap ja aluepuolustamiseen sekä pystysuunnan puskemiseen.
Jos ensikaudella ei ala tapahtua niin on parempi kiittää hienoista palveluksista seuran hyväksi ja sanoa hei hei.
Joskus on uudistuttava, ettei ala ummehtuun. Kaikkein paras hetki siihen on silloin, kun organisaatio on voimissaan, niin pelillisesti kuin toimiston puolella.
Kärpät aloitti Suikkasella ja nyt Manner jatkoi sitä. Eikä muutos nyt niin suuri ollut, koska ainahan Kärpät on ollut vikkelä ja nopea joukkue, mutta tietty pelipaikattomuus oli ehkä näkyvimpiä muutoksia.
Rautakorpi aloitti jotain. Se kategorinen pystyyn puskeminen oli selkeä muutos, mutta vaikea sanoa saatiinko siitä paljonkaan eväitä. Tehoja se ainakin söi kärkimiehiltä. Jukka itse sanoi, ettei finaaliin oltaisi päästy ilman tuota muutosta ja luotan kyllä hänen ekspertiisiinsä.
Niinkuin moni muukin tällä palstalla, minäkin odotan vesi kielellä tulevaa kautta, jolloin muutosta on ehditty ajaa sisään yksi kausi ja kesäharjoittelu jakso. On mielenkiintoista nähdä, mikä on Jukan näkemys ”uudenlaisesta” pelistä, koska varmaa on, ettei Tappara tule luopumaan tiukasta puolustuksestaan. Se on osa seuran identiteettiä.
Nuoret pelaajat pelaavat jo NHL tyylisesti tuolla maajoukkueissa ja sitäkautta koko suomen pelityyli tulee väistämättä muuttumaan. Ja sitähän on kansakuntana haluttu/toivottu. Sieltä se muutos myös luonnollisimmin tulee, eli nuorista, jotka opetetaan pienestä asti pelaamaan hieman erilailla.
Eli Jukan täytyy elää tilanteessa, jossa joukkueen pelitapa sopii nuoremmille tulokkaille, mutta tukee myös vanhanliiton pelaajien vahvuuksia, koska liiga-joukkue ei voi koostua pelkistä junnuista. Luoda sopiva miksaus vanhaa ja tulevaa.
Minä en tiedä, mitä playoffseja sinä olet katsonut, mutta päättyneessä finaalisarjassa pelillinen vaatimustaso oli 2010-luvun kovin, mitä minä olen paikan päällä todistanut.
Tappara antoi yhden kotipelin pois, mutta se pelasi kohtalaisen täydellistä kiekkoa kahdessa seuraavassa kotipelissä. Viimeisessä pelissä en katso, että Tappara oli huonompi taktisesti tai strategisesti kuin vastustaja, mutta koko kauden osalta maalintekotehokkuus on ollut surkeaa ja siihen lopulta kaaduttiin. Maalinteko on yksi asia, jonka valmentaminen on täyttä yksilövalmennusta ja pelaajien täytyisi voittaa omat demoninsa maalipaikassa ihan itse. Valmennus ei voi auttaa sitä enempää, mitä finaalissa nähtiin.
Esimerkiksi game 6:ssa Kärppiä vastaan valmennus antoi kaikki taktiset aseet Kärppien lyömiseen, jotka joukkue voi saada käyttöönsä. Lopulta ainoastaan tehottomuus esti sarjan venymisen ja vanumisen, tosiasiat kuitenkin pysyy: Tappara jäi kolmessa ekassa pelissä sarjassa kauaksi tasostaan ja tältä osin mestaruus meni oikeaan paikkaan.
Palattiin vanhaan? Ei todellakaan palattu. Tapparalla löytyi variaatiota ja keinoja esim. kohtalaisen yksinkertaista tolppatrappia vastaan, jota Kärpät pyrki viljelemään. Tapolan pelitavassa ei ollut mitään vaihtoehtoisia kuvioita tähän ja Ilves sai Tapparan ahdinkoon viime kaudella perin yksinkertaisella tavalla. Tappara vastasi tällä kaudella oikein, koska pelaajilla oli enemmän mentaalimalleja käytössään. Se, missä olet oikeassa on se, että alkukaudesta Tapparan masterplan ns. suli kauden edetessä. Kesken kauden muutoksen tekeminen ei ole kovin helppoa. Ehkäpä tuokin olisi toiminut, jos olisi ollut helpompi kausi pelaajatasolla.
On ihan selvää, että jokaisella kaudella ei kaikki voi onnistua ja Tapparan kohdalla tultiin melkoisesti alas parhaista joukkueista. Jos aikaisemmilla kausilla ollaan aina saatu joukkueeseen korvaajia ja uusia huippukausia on poikinut kuin tyhjästä niin tällä kaudella ei saatu kirittyä sitä koloa, joka joukkueeseen jäi Haapalan & Savinaisen lähdön jälkeen. Sekin oli luonnollista, koska hyvien joukkueiden kokoaminen ei ole mitään helppoa.
Ei ole mitään “hyökkäyspeliä” tai “puolustuspeliä” - ei Kärpilläkään ollut. Peli on jatkumo. Kärpät ei voittanut Tapparaa paremmalla hyökkäyspelikirjalla vaan paremmilla hyökkäyspelin jatkumoilla. Kärpät ohitti Tapparan karvauksen keskialueella koko sarjan aivan naurettavan helposti ja tähän ei Rautakorven kirjasta ollut keinoja. Toisaalta joku olisi voinut kysyä, olisiko pitänyt kokeilla Tapolan yltiöpassiivista pelaamista ja tiputtaa trap vieläkin alemmas. Oma vastaukseni on, että ei olisi pitänyt.
Rautakorvella oli tällä kaudella ongelmia, mutta minä nostan edelleen suurimmaksi ongelmaksi kaksi eri pelikirjaa joukkueen selkärangassa. Koko kauden Tapparan suurin yksittäinen ongelma oli se, että pelaajat eivät hyökkäysalueella tehneet sovittuja juttuja yhdessä. On aivan sama, pelaatko passiivista trappia vai kolmen hyökkääjän karvausta päätylankkiin, mutta KAIKKIEN pitää tehdä samaa. Tapparan ongelma erityisesti Kärppiä vastaan sarjan alkupuolella oli se, että yksi hyökkääjä lähtee karvaamaan, kaksi jää siniviivan ja p-pisteiden yläkaarille ja pakit on melkein omalla sinisellä. Tapparan viisikko levähti ja pakit selvästi lähtivät pelaamaan paljon passiivisempaa peliä kuin hyökkääjät. Kärpät kiihdytti game 2:ssa aivan naurettavan nopeasti Tapparan keskialueen ylitse ja siellä oli oikein ilmataskuja, joista saatiin isot vauhtierot.
Loppukaneettini on vieläkin se, että pelaajat näyttivät tällä kaudella usein pelivalinnoilla toiseen suuntaan kuin se, mikä olisi ollut joukkueelle edullista. Esimerkiksi Kuusela johtavana pelaajana aivan liian usein valitsi karvauksen tilalle passiivisemman pelin, josta seurasi usein Zaborskyn jääminen yksin hyökkäyspäätyyn ja tilanteiden ulkopuolelle. Massi Järvinen korjaili tätä minkä pystyi, muttei tämä kausi siihen riittänyt.
Naurettavaa mun mielestä alkaa sanomaan finaaleihin päättynyttä kautta flopiksi ja vielä alkaa Jukkaa siittä syyttämään. Jos haluaa ennen kauden alkua olleita hehkutuksia uskoa niin voi itsellensä uskotella että Tapparalla oli ylivertainen rosteri muihin verrattuna, mutta ei se niin ylivertainen sitten ollut loppujenlopuksi. Jos Henkka, Kuusela ja Zabo olisivat olleet huippukausiensa tasolla niin sitten ehkä, mutta menneisyyteen on turha alkaa peilaamaan. Ens kaudella minäkin odotan vasta että Jukan lupaama nopeampi pelitapa alkaa tulemaan enemmän esille, jos ei tule niin sitten olen hiukan pettynyt. Rohkeasti träppikiekko pois vaiheittain sanon minä, vaikka sitten menestyksestä hetkellisesti tinkimättä. Mutta jos ollaan perinteisesti finaaleissa perinteisellä Tappara-kiekolla enpä silloinkaan voi sanoa olevani pettynyt.
Mun mielestä tällaiset “saattoi maksaa mestaruuden” -jossittelut on vähän turhia. Tämä on ensinnäkin kysymys, johon ei tulla koskaan saamaan vastausta.
Ihan samalla tavalla kaudet voidaan laittaa tiettyyn “aikajärjestykseen” ja “aikasidokseen” ja miettiä, jos muutosta ei oltaisi alettu ajaa tällä kaudella niin olisiko se tuottanut esim. yhden mestaruuden lisää JUST tällä kaudella?
Ja jos olisi tuottanut yhden mestaruuden lisää just tällä kaudella niin olisiko se maksanut ensi kauden tai sitä seuraavan mahdollisuuden mestaruuteen?
Isossa kuvassa jääkiekossa pelataan tasan yhdestä asiasta: mahdollisuudesta voittaa mestaruus. Jokaisella kaudella on playoffseissa lopulta mukana kahdeksan joukkuetta ja he pelaavat mahdollisuudesta. Tappara pelasi kohtalaisen huonon kauden - sitä ei käy kieltäminen. Se kuitenkin jälleen kerran pelasi itselleen mahdollisuuden puolustaa mestaruutta finaaleissa ja mahdollisuuden voittaa mestaruus.
En tiedä, voidaanko organisaatiolta pyytää paljoa enempää. Tai Rautakorvelta. Tulos on aina pettymys, kun jäät hopealle, mutta minun hopeani takaa pilkistelee aurinko ja kesä. Toivon, että meillä on vielä ensi kaudellakin mahdollisuus.
Kyllä jos vie joukkueen kuudennen kerran peräkkäin finaaliin, niin se on kova juttu. Vielä kaksi mestaruutta alla. Siinä on niin paljon sitäkin, että miten saa joukkueen henkisesti siihen tilaan, että taas vedetään jänne tiukalle playoffeissa ja miten pelaajat motivoidaan. Lässähdyksen riski on suuri. Edes materiaali ei auta jos maha on edes lähellä täynnä isossa osalla pelaajista. Tässä Rautakorpi ja joukkue onnistui hyvin.
Vastauksesi on kuin suoraan punavihreän populismin oppikirjasta.
Argumentaation vaiheet:
Irrota tekstinpätkiä kontekstista
Ymmärrä väärin
Kommentoi opportunistisesti itsellesi edullisella tavalla
Saatan nyt astua trollin miinaan, mutta yritän nyt kuitenkin kommentoida pala palalta.
Minä en puhunut mitään playoffien tasosta (ja btw olen eri mieltä väitteestäsi sen tasosta). Puhuin siitä mitä tappara teki saadessaan kiekon omalla alueella. Alkukaudella suuremmaksi osaksi puskettiin ylös, playoffeissa ja laajemminkin kauden edetessä enemmän viivelähtöjä.
Se strategia millä pelattiin TPS ja Kärppiä vastaan ei ollut merkittävästi huonompi. Tapparalta puuttui pelitavallisen veivailun ja hulahula pyörityksen takia riittävä toisteisuus ja kokemuspankki tältä kaudelta.
Tuo maalinteon tehokkuus on peliteoreettista populismia. Helppo ratkaisu laajaan ongelmaan. Kaikki joukkueet saavat peliä kohden kyllä riittävät maalipaikat, jos teet jokaisesta paikasta maalin. Koska maalipaikkojen hyödyntäminen ei ole millään joukkueella ikinä ollut 100% aina voidaan sanoa että jos se olisi ollut 100% oltaisiin voitettu. Siitä en ole eri mieltä etteikö se olisi ollut luvattoman huonoa koko kauden, mutta mestaruutta ei hävitty siksi että paraatipaikoista pelaajat eivät saaneet sisään. Pelin virtausta ei saatu käännettyä siten että se olisi luonut riittävästi laatupaikkoja.
Jos uudistamisessa on pyritty nopeisiin lähtöihin viivelähtöjen sijaan, niin siltäkin osin palattiin siihen vanhaan eli viivelähtöihin niinkuin itsekkin tuossa kirjoitat. Se että Rautakorpi löysi Tapolaa paremmin juuri tämän variaation pelintavallisen vaihtoehdon sisältä on ihan toinen keskustelun aihe, enkä ole siitä ollenkaan eri mieltä. Otit nyt vaan tekstistäni pätkän ja laitoit sen itsellesi mieleiseen kontekstiin muuttaen sen merkityksen kokonaan.
Tämä nyt on ihan puhtaasti näsäviisastelua, mutta voidaan sitten puhua nyt vaikka pelin sijaan sitten siitä jatkumosta. Se rakenne millä tappara saa riistettyä omalla alueella kiekon ja pelattua siten että jatkumona päästäisiin hyvin rytmitettyyn hyökkäykseen, joka luo maalipaikkoja, se oli koko kauden ongelmallista. Siihen ei ollut riittävän hyviä rakenteita. Mitä tulee Tapolan passiiviseen trappiin niin uskon että se olisi voinut hyvinkin tukahduttaa tuon kärppien hyökkäyksiin lähdöt. Kun en omista kristallipalloa niin en voi tietää.
Minun mielestäni suurin ongelma oli se, että pelitapaa veivattiin liikaa. Ensin pelattiin jatkuvalla prässillä, sitten trapilla. Välillä viivelähdöt olivat pannassa, välillä eivät. Mielestäni nopeista lähdöistä tehtiin liikaa itseisarvo. Se johti liikaa alivoimaisena puskemiseen. Pähkinänkuoressa liigassa muutosvalmentamisen tielle lähteminen harvoin johtaa kannun nosteluun.
Tämän nyt ei luulisi olevan kovin vaikea asia korjata, jos se pelikirja, johon pyritään on selkeä. Mutta kuten sanoin, liikaa veivaamista.
Tämä nyt ei sitten pidä paikkaansa ollenkaan. Minua on kyllä monesta vuosien varrella syytetty, mutta trolliksi nyt ei sentään. Olen vaan ihan rehellisen puhtaasti eri mieltä kanssasi ja olen nähnyt asian eri tavalla kuin sinä. Ja näen siis edelleen.
Tapolan pelissä oli leimallista, että peli pysäytettiin oman maalin taakse, kun lähdettiin viiveellä. Tällaista pelin pysäyttämistä Tappara ei harrastanut juurikaan playoffseissa.
Varmasti puuttui riittävä toisteisuus ja pelitavalliset kokeilut veivät ison osan runkosarjasta. Se, kuinka paljon se palveli tavoitetta on aika triviaali kysymys ja juuri siksi katsonkin erityisesti valmennuksen suhteen sitä, mitä he oppivat tästä kaudesta.
Ja tässähän me olemme, Rautakorven ketjussa. Laatupaikkoja oli Tapparalla playoffseissa aivan riittävästi voittamiseen asti, mutta monen pelaajan henkilökohtainen vaikeahko kausi näkyi tässä. Mitä valmennus voi ihan aikuisten oikeasti tehdä sen edessä, kun pelaajat laittaa tyhjästä maalista rimaan tai ohitse? Monta maalia olisi syntynyt, jos oltaisiin saatu edes tyhjään maaliin vähän useammin.
Ei ollut ei. Paljon kuitenkin kurottiin kauden edetessä umpeen sitä eroa, joka esim. runkosarjassa vielä oli. Tapparan puskeminen oli todella mielenkiintoinen asia, josta ei taida oikeaa vastausta ollakaan. Puskemistahan se oli koko syksyn ja se on tosiasia, mutta kevään edetessä se jäi enemmän pois. Kärpät kuitenkin voitti tuon lähinnä nopeudella ja muut sarjan voitettiin. Pelaajien jalkanopeus on taas asia, jota täytyy miettiä jo ensi kauttakin silmällä pitäen, että millaiset treenit tukisivat tätä.
Minun on vaikea vieläkin niellä tätä “liikaa veivaamista” -argumenttia. Tavallaan vaadit (ainakin minä sen niin luen), että valmennus olisi koko kauden lyönyt päätä seinään sen tähden, ettei nyt vaan veivata sitä, mitä on aloitettu. Olisi paljon huonompi juttu se, että valmennus ei pyri korjaamaan tehtyjä virheitä. Jos syksyn pelaaminen meni vihkoon niin ainakin keväällä saatiin monta asiaa oijottua.
Vaikka tässä nyt jauhetaan Rautakorvesta ja pelitavasta, niin Tappara teki nolla ylivoimamaalia finaaleissa. Ylivoimapeli jos joku on vahvasti pelaajista ja yksilöiden ratkaisuista kiinni. Kuudennessa pelissä yksi ylivoimamaali niin…
No se on jossittelua, mutta Tappara hukkasi finaalit niihin kahteen ensimmäiseen peliin. Niistä olisi toisesta pitänyt kaivaa voitto. Kolmannesta pelistä eteenpäin Tappara oli hyvin mukana.
Tämä on totta. Massi on hyvä pelaaja mutta ei millään tavalla Lajusen tapainen, Zabolla oli rikkonainen kausi ja olkapääleikkaus takana niin vähän outoa jos joku odotti häneltä heti tykkikautta, Ojamäestä odotin itsekkin enemmän mutta loppukaudesta alkoi peli kulkemaan ens kaudella sitten lähtee. Siihen päälle saatiin viime kauden Haapalan tilalle Haapala joka oli silmiinnähden puolikuntoinen. En lähtis siis puhumaan että Tapparalla oli ylivoimainen materiaali muihin joukkueisiin verrattuna niinkun jotkut tuntuu tekevän.
Eipä se Kärppien ylivoimakaa loistokasta ollut jos tilastoja katsoo. Viidennessä pelissä parit roikot sisää kun Tapparalla oli isot satsit housuissa joka jätkällä.
Ylivoimaanki turha takertua kun useampana vuonna finaaleissa puolin ja toisin onnistuttu tappaan pois. Siellä joka jätkä pelaa kauden parhaita pelejään niin ei pitäisikää soida enään niin herkästi.
Kyllähän tuossa IS:n haastattelussa tulee taas esiin ne Rautakorven sokeat pisteet joiden takia lyödään hopeaa kaulaan.
Peli kehittyy muka kovasti, mutta kuinka kovasti se sitten kehittyy jos ei ole sitä selkänojaa jonka turvin päästäisiin heti finaalisarjaan sisään? Tai mikä siinä on kehittynyt jos ei olla valmiina kauden H-hetkellä… Tapparan peli näytti mainiolta KalPa-sarjassa ja hyvältä vielä TPS:ääkin vastaan, mutta kun peli koveni, Tappara sakkasi. Tämä on valmentajan vastuulla ja siellä pitäisi olla kyky reagoida nopeastikin jos jokin ei toimi.
Toinen juttu on tuo “me ei kritisoida vaan vaaditaan”. Kuulostaa hieman erikoiselta, koska hyvin osoitettu kritiikki voi olla valtava voimavara ja parannuksen perusta. Kyllä aikuiset miehet ja ammattiurheilijat kestävät ja ymmärtävät kritiikkiä. Täysin kritiikitön ympäristö on pumpulia, jossa ihmisen terävyys katoaa. Lisäksi, mitä hyötyä on vaatia lisää jos siellä taustalla ei ole kritiikkiä paljastamassa mitä pitäisi vaatia lisää?
Vaikka voittivat runkosarjan. Täällä ois ristiinnaulittu Rautakorpi (ihan niinkuin ei nyt jo olisi) kun joku KooKoo ois pudottanut puolivälierissä Tapparan.
En pidä kovin asiallisena sellaista toimintatapaa että tekstinpätkiä otetaan kontekstista ja vastataan niihin kuin olisin puhunut jostain ihan muusta. Jos puhun vaikka sienien ryöppäämisestä et voi lainata tekstinpätkiä ja puhua sen jälkeen Pohjois-Korean ydinasekriisistä. Ja kun tästä huomautan vastaat että “ollaan vaan eri mieltä”. Jos tuo ei ole trollausta niin mikä sitten on?
Harrasti kyllä jonkun verran, mutta ei yhtä pitkiä aikoja eikä yhtä paljon. Silti huomattavasti enemmän kuin alkukaudella. Eli alun jälkeen otettiin askelia kohti vanhaa.
Näitä tilanteita oli todella vähän. Ongelma oli siinä että pelaamisen rakenne oli sen verran pielessä että liian usein heitettiin päätykiekkoja ja sieltä pakkien kautta maalille tai vaihtoehtoisesti toivotaantoivotaan syöttö maalinedusruuhkaan. Nekin ovat hyviä ratkaisuja joskus, mutta en pidä sellaisia minään laatupaikkoina.
Veivaaminen on pelitavan vaihtamista kesken kauden ja korjaaminen on valitun pelitavan hienosäätöä. Tällä kaudella veivattiin liikaa ja korjattiin liian vähän. Tai oikeastaan aika loppui korjaamisen suhteen. Vaadin että ensikauteen lähdetään selkeästi ajamaan tiettyä pelisapluunaa sisään ja hienosäädetään jos ja kun se on tarpeen.
6 tykkäystä
Kettukuittaa
(Jos ei jaksa niin koittakaa vaan jaksaa)
2037
Sarkasmia saa olla mukana.
Sen verran pitkä oli kausi kun siihen laskee Tampere Cupin, CHL:n ja runkosarjan sekä PlayOffs niin alkaa olla perspektiiviä peliesityksiin, yhtään peliä en jättänyt katsomassa, suurin osa peleistä paikanpäällä joten jokunen pettymyksen hetki oli kauden aikaan tarjolla ja niitä kuuluu ollakin. Tammikuun perseilypeli oli sellaista jonka vuoksi olisi melkein voinut vaatia rahojaan takaisin, ei tunnetta ei yritystä. Maaliskuusta eteenpäin peli alkoi näyttää jo joltain.
Jukan kommenttien jälkeen ei voi olla miettimättä sitä tosiasiaa että vaikka mestaruus jäi saamatta niin voiko asioihin suhtautua noin, finaalipaikka ei ole mikään selvyys, ei ole ollut menneisyydessä eikä tule olemaan tulevaisuudessa. Kilpailu kovenee koko ajan.
Uskon edelleen Rautakorven kykyihin ja taitoon mutta ensi kausi määrittää että kuinka paljon.
