Ja melkein voisin väittää, että herra on kattonut vaan tuloksen pelistä, jonka jälkeen osaa jo kertoa kuinka limasta trappia on pelattu.
Vesa Rantanen kirjoittaa Tapparasta vain tuosta näkökulmasta. Rantanen toimii ihan omin periaattein ja jokainen joka vähänkään ymmärtää tajuaa jättää miehen ihan täysin omaan arvoonsa. IFK on Vesan jengi - mutta kun ne ei voita. IFK:n kohdalla kritisoidaan aina taloutta, ei peliä. Sekin on jännä.
Tapparaa kritisoidaan kaikesta. Linjassa.
Psykologiassa puhutaan joskus vaimeista merkeistä, joita pitää osata tulkita. Rantanen vihaa Tapparaa niin järjestelmällisesti, että asia on hyvä tiedostaa. Viha naamioidaan vaan pelin taakse.
Ja ihan faktana se on nimenomaan KalPa, joka on pelannut tällä kaudella vähämaalisia pelejä. Vain SaiPan peleissä nähtiin vähemmän maaleja. Mutta kyllä se tietysti on Tapparan syy, vastustaja ei vaikuta pelin mitenkään.
Vesa Rantanen on kertonut olevansa alunperin KooVeen miehiä. Mutta KooVeen pudottua divariin Tampereella piti valita joko Tappara tai Ilves (ettei tule heti turpiin), niin Rantanen valitsi Ilveksen ja on ehkä hieman enemmän Ilves.
Itse otin niukan voiton ihan kehuna, sitä en sinänsä kritisoinut. Lähinnä toin esiin hänen ihan itsensä nostaman seikan, että Tappara-kannattajat provosoituvat helpoimmin esimerkiksi hänen somessa julkaistuihin provokatiivisiin juttuihin. Tuo 1-0-voitto ei ollut sellainen. Pidän Rantasta ihan viihdyttävänä toimittajana, kuten esim. @Dynastia mainitsi.
Mutta sitten löytyy näitä pilkkaavia, vähätteleviä ja muita kiusaamisen tunnusmerkkejä omaavia viestejä vuosien saatossa. Kun näitä vertaa muiden seurojen saamaan kritiikkiin niin aiheet ja sävyerot ovat selviä. Kyse ei aina ole mistään hyväntahtoisesta naljailusta.
Juu, Veskun isähän on KooVee-ikoni. Jos muistini ei temppuile.
Voi ollakin. Siitä minulla ei ole tietoa. Taisipa Vesa Rantanen vielä sanoa, että valitsi Ilveksen siksi, koska KooVeen pelaajia siirtyi Ilvekseen KooVeen pudottua divariin.
Toivottavasti tämä on niistä KooVee-rantasista se oikea etten totaalisesti munaa tämän asian suhteen enempää itseäni.
Veskun vihaajille reaaliaikainen tweetti:
Vesku on aina rakastanut Peltolaa, aina ylistää ja kehuu.
Kun lukee Aamulehden jutut Tapparan ja Ilveksen peleistä huomaa kenen puolella sympatia on, ainakin omasta mielestä. Juttujen sävy on yleensä nekatiivinen Tapparan osalta.
- Jos Tappara pelaa puolustusvoittoisesti, se on kamalaa ja jääkiekon tuho.
- Jos Jukka Jalosen Leijonat pelaa puolustusvoittoisesti, se on järkevää materiaalin sanelemaa taktiikkaa.
Mietin ihan tätä samaa. Rautakorven Tapparassa ja Jalosen Suomessa on todella paljon samaa.
Kieltämättä itseänikin hieman Leijonien ja Jalosen sädekehä huvitti turnauksen aikana. Varsinkin ottelut Saksaa vastaan oli kuin Tappara-Kärpät potenssiin kaksi.
Nyt tämä Leijonien pelitapa ei saanut soraääniä mistään. Rantasen Veskulle voisi sanoa että Kanada pelasti jääkiekon.
Niin, sillä puolustavalla pelitavalla Suomi loi selvästi enemmän laatupaikkoja finaalissa mitä Kanada. Joku laski 14-6 Suomelle.
Jatkoaika oli sitten kolikonheitto.
Tästähän ei ole kysymys. Kyse ei ole siitä luodaanko maalipaikkoja vai voitetaanko sillä pelejä.
Se on tylsää, ei kehitä pelaajia ja katsojat haukottevat katsomossa sekä pelaakatkaan ei tykkää pelata. Tuolla kiekolla jää kehityksestä jälkeen. Näin minä tämän Rantasen Vesan paasauksen “tälläisestä” jääkiekosta ymmärtänyt.
Jotenkin noin Rantanen tuntuu ajattelevan. Nuo mielikuvat on vaan hauskoja “puolustavista” ja “hyökkäävistä” joukkueista.
Sihvonen sijoittaa rautakorpelaisen kahvakiekon historian Jyväskylään. Hän mainitsee ensimmäiseksi suomalaiseksi kahvakiekon valmentajaksi Hannu Aravirran
Noista kulmakiekoista ja irtokiekkojen voittamisesta:
Taustalla lienee Westerlundin Vierumäellä tekemä tutkimus, jonka mukaan parhaat maalintekopaikat syntyvät nimenomaan riistoista. Eli voitetaan kiekko kamppailusta ja rakennetaan paikka siitä, jolloin vastustajan puolustusvalmius on huonompi ja tilanne yllättävämpi kuin kiekollisesti hyökkäystä rakentamalla.
Tällä löydöksellä oli iso vaikutus Suomi-kiekkoon, erityisesti Summanen-Westerlundin menestystarinassa maajoukkuetta myöten.
Hyvä artikkeli menee siinä sihvoslaisesti vähän pieleen että kannujen vähyys perustellaan hyökkäyspelin valmentamisella. Hän sivuuttaa jälleen pelaajamateriaalin vaikutuksen kokonaan. Minun papereissa vain Ässät-finaali oli sellainen joka olisi pitänyt voittaa, mutta siinä tuli joukko vastoinkäymisiä ja toisaalta vastustajan poikkeuksellisia onnistumisia.
Jep. Itse muistan ensimmäiset “kahvakiekko”-puheet kaudelta 88-89, kun Aravirta tuli JyP HT:n valmentajaksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun oman aikansa “rotan” Tero Lehikoisen johdolla ajoivat Ilveksen hermoromahduksen partaalle playoffeissa ja pudottivat nämä. Oikeasti joukkue oli todella luisteluvoimainen ja Ara toi Ruotsista paljon taktisia juttuja, esim. aktiivista kiekotonta pelaamista. Nämä yhdessä sitten herättivät katkeruutta.
Sanotaanko, että JR oli kuitenkin samoilla jalanjäljillä, vaikka ensimmäisen Tappara-vierailun aikana kiekoton pelaaminen oli jopa joukkueen heikkous. Kahvasyytökset ja JR kohtasivat vasta 2000-luvun taitteessa.