Meillä on ollut pressopannu päivittäisessä käytössä jo varmaan reilu kaksi vuotta, ja hienosti sillä saa tyydytettyä kahden ihmisen kahvintarpeen. Nopeat ja ok-kahvit sillä saa keitettyä ihan juhlamokallakin joka on pannujuhatuksella, mutta parhaan tuloksen tietenkin kun itse jauhaa pavut just ennen keittoa. Mokkamestareilta esim saa vähän kaiken makuista papua ostettua. Ainoa huono puoli tossa on tosiaan että jonkin verran enemmän tulee jätettä kuin normaalilla kahvinkeittimellä, mutta ei sitäkään ihan älyttömiä määriä tule enempää.
MInulla on myös kahvinjuonti vähentynyt todella paljon kun tupakointi on jäänyt vähemmälle.
Nykyään ei esimerkiksi töissä tule juotua kahvia ollenkaan. Normaalipäivinä 2 mukia aamulla ja siinä on päivän kahvit.
Lisään tähän vielä sellaisen tavan, että kun tykkään juoda kahvini maidolla, niin kannattaa lämmittää sitä maitoa. Ei tarvi vaahdottaa tai keitellä, mikrossakin lämmittämällä lopputulos on parempi kuin kylmään maitoon. Samalla täytyy ihmetellä, kun Suomalaisissa kahviloissa nimenomaan yritetään pitää sitä kahvimaitoa mahdollisimman kylmänä.
Ainakin minun maitotölkissäni lukee että säilytys +0 - +6 astetta ja valolta suojattuna.
Olisi kurjaa saada kahvin kanssa pilaantunutta maitoa.
Kahviloissa tosin saattaa sen kahvimaidon kierto olla sen verran nopeaa että ei ehdi pilaantua?
Ns. mummokahvilassa tarjolla ei edes ole kuumaa maitoa, eri asia sit espressokuppilassa. On myös erilaisia maitolaatuja, joista toiset säilyy hyvinkin lämpöisinä tai huoneeenlämmössä. Haalea kahvi on kauhistus ja muuttaa koko hetken liian nopeaksi hörimiseksi.
Olen aina ollut suuri kahvin ystävä. Pari vuotta sitten jouduin alkaneiden vatsavaivojen vuoksi jättämään kahvinjuonnin vähäksi aikaa kokonaan pois. Vatsa alkoi ärtyä liikaa. Onneksi kahvia taas pystyy juomaan mutta juon sitä vain päivällä 1-2 kupillista, enkä sitäkään ihan joka päivä. Aamuisin tyydytän kofeiinintarvettani useimmiten Valion Eila Latte -juomalla. Ostan sitä litran tölkeissä ja niitä menee pari viikossa.
Yksi suosikkikahveistani on Arvid Nordquistin Franskrost. (Jos haluaa kannattaa reilu kauppa -aatetta niin Nordquistin Reko on hyvää myös.) Kahvipaketti kestää nykyään minulla sen verran pitkään, että ostan usein 250 grammankin paketteja, enkä mieti ostaessani hintaa vaan makua.
Pitääpä tässä ketjussa nostaa ylös seikka, joka usein aiheuttaa hämmennystä.
Aika sitkeässä on usko, että vaaleapaahtoinen kahvi olisi vatsaystävällisempää, mutta totuus onkin toisenlainen - vaaleapaahtoinen on hapokkaampaa kuin tummemmaksi paahdettu:
Itsellä on Moccamaster ja Lidlin tarjouskopasta ostettu 5€ sähköinen kahvimylly. Vastajauhetulla papukahvilla tulee herkuteltua aina silloin tällöin.
Minäkin lämmitän maidon kahviin. Sen verran pitää korjata, että ei ole maitoa joka säilyy avattuna huoneenlämmössä. Kun UHT-maidon avaa, se on yhtä herkästi pilaantuvaa kuin perus maito. Säilyy siis huoneenlämmössä vain avaamattomana.
Ja kahviloiden täytyy siis säilyttää maito kylmässä, oli se mitä maioa vaan.
Joskus kyselin täällä perkolaattorin perään. Nyt sitten keittelen 2-6 kupin perkolla tummaa paahtoa ja tyytyväinen olen.
Kahvissa on kolme erillistä asiaa: tapa, maku ja vaikutus. Maku on ihmisten välillä vaihteleva mieltymyskysymys ja kahvissa siihen vaikuttaa yllättävän moni seikka. Tapa on oppimisen ja unohtamisen kysymys.
Vaikutus sen sijaan on suorassa suhteessa kofeiinipitoisuuteen. Ulkomailla saa herkästi vieroitusoireita (päänsärky, väsymys), koska tummapaahtoisissa on totuttua vähemmän kofeiinia.
Aamuihin kuuluu juoda kofeiini-rikasta (arabica) esim. indonesialaista (’caffeine kick’ coffee), ainakin talvisaikaan; tätä saa nykyisin mm. Pauligin tuotteena K-Kaupoista. Kunnon tuplakofeiini tekee aamuista virkeitä ja tehokkaita.
Purukahvia menee kotona.
Lämpimässä säilyvista maidoista tuli mieleen erinäisillä työmailla käytettävä maitojauhe purnukoissa hieman paakkuisena, kun kosteus on tiivistynyt.
Tulee kyllä silloin juotua kahvi mustana
Lisätään vielä haju. Kahvin tuoksu on voimakas ja se herättää mielessä monenlaisia assosiaatioita. Yleensä suomalaiset yhdistävät kahvin tuoksun hyviin hetkiin. Kun kahvi alkaa tuoksua, on juhlan aika.
Minulla on ollut mahdollisuus osallistua etiopialaisiin kahviseremonioihin. Kahvi tulee alun perin Etiopiasta ja seremoniassa kahvipavut paahdetaan pannulla, sen jälkeen papupannua kierrätetään ympäri huonetta että tuoksu leviää joka puolelle. Sen jälkeen pavut jauhetaan ja keitetään kahviksi. Kahvin kanssa tarjotaan aina jotain suolaista.
Kahvin maku on karvas ja se jakaa ihmisten mielipiteet (kuten esim. oluessakin). Osa ihmisistä ei karvautta maista ollenkaan, toiset ovat sille yliherkkiä. Suola vahvistaa karvasta makua, kuten muitakin makuja, sokeri puolestaan “pehmentää”. Kannattaa kokeilla siis joskus hyvin pienen suolamäärän lisäämistä kahviin.
Minullakin takana pitkiä pätkiä Italiassa. Tulee aina jotenkin hymähdettyä kun puhutaan meidän kahvikulttuurista. Meillähän sitä mitataan lähinnä määrällä ei laadulla. Kahvia juodaan tosiaan muki tolkulla kun Luigi ottaa sen pienen pienen espresson vaikka vähän useammin. Eikä kahvia näe missään seisomassa pannussa valmiina vaan ihan huoltoasemallakin se tehdään kuppi kerrallaan.
Eri maissa eri tavalla. Erilaista kulttuuria siis.
No juu, ilmaisin ehkä huonosti. Kyllä meilläkin kotona ihan moccamasterilla presidenttiä valutellaan ja yksittäiset kupit Boschin tassimolla. En siis ruvennut Luigiksi vaikka se tapa mielestäni cooli onkin
Sanotaanko näin, että oman kokemukseni mukaan juon liikaa kahvia ja en osaa nauttia kahvista. Minun kohdallani kahvi on tapa, mutta toisin kuin tupakointia lopettaessa, olen pariin kertaan yrittänyt myös luopua kahvista ja fyysiset vieroitusoireet ovat kyllä melkoiset. Jos on aamun ilman kahvia niin viimeistään puolelta päivin on täysin sietämätön päänsärky. En ole vielä koskaan kokeillut, kuinka pitkää tuosta pitäisi kärsiä, jotta elimistö lopettaisi kahvin vonkumisen. Toisaalta kahvin juominen ei ole koskaan ollut sellainen asia, josta haluaisin oikeasti luopua.
Joo kulttuurit on kyllä varsin erilaiset. Moni Luigihan käy vaan ostamassa yhden espresson ja hörppää sen nopeasti pystiksessä ja matka jatkuu. Saattaa ehkä vaihtaa nopeat kuulumiset jos/kun on tuttu paikka. Täällä taas kahvilassa istutaan monasti jopa muutama tunti.
Jos fiilistely jätetään sikseen, niin pieni määrä espressoa ei ainakaan itseäni nuuduta samalla tavalla kun monta kuppia saludoa päivässä. Suosittelen kyllä opettelemaan pienen espresson hörppämistä aamulla ja ehkä päivällä, jos tavanomainen kahvi aiheuttaa ongelmia.
Mun vanha isoisäni laittoi kahvikuppiin suolaa. Ja ryysti kahvin sitten tassilta. Oli siinä pikkupojalla ihmettelemistä. Moni on epäillyt tuota suolan lisäämistä, mutta näin se vaan oli.
Muistan että mummoni laittoi myös. Ja ryysti kans sokeripalan läpi asetilta. Jostain muistan lukeneeni että rannikolla asuneet ihmiset lisäsivät suolaa kahviin muutettuaan sisämaahan. Tosin mummoni ei koskaan asunut rannikolla.