Sen verran viilaan pilkkua että nimi on “Leijonakuningas Kalevi Nummisen tarina”.
Tuolla oli merkitystä kun kävin tekemässä kirjastoon varauksen. Kiitos vinkistä!
Sen verran viilaan pilkkua että nimi on “Leijonakuningas Kalevi Nummisen tarina”.
Tuolla oli merkitystä kun kävin tekemässä kirjastoon varauksen. Kiitos vinkistä!
Jees, kiitti korjauksesta On tosiaan Kallu saanut arvoisensa kirjan.
Samaa mieltä, ehdoton suositus vaikken ole vielä lukenut kuin parisataa sivua. Tykkään kyllä kun tälläsessä henkilö/kiekkohistoriikissa sivutaan vähän yleisempääkin ajankuvaa ja maailman meininkiä samalla.
Tulee myös suosikkilainauksekseni se, kun Kallun piti aikoinaan mennä liittymään Ilveksen kiekkoporukkaan, mutta valmentaja ei koskaan tullut paikalle. Seuraavana päivänä TBK:n valkku oli paikalla ja Kallun poluksi tuli se. Kirjasta:
TBK:n valmentaja oli jämptisti paikalla, Ilveksen ei. - Siinä se niiden seurojen välinen ero on. Siihen se tiivistyy, Kallu sanoo.
Heräs voimakas tarve lukea tämä kirja myös
Mitkähän ovat syyt, että Wacklin ei tosiaan haastatellut Nummista? Muutenkin kohtelu uran loppupuolella on vaikuttanut olevan aika kylmää Tapparan puolelta. Ja tuo Kulmalan avoin kirje, mitä ihmettä?
Kyllä noista jää jonkinlainen tahra Tapparan kilpeen. Henkilöstöjohtaminen ei ole selkeästikään ollut ihan priimaa tuohon aikaan.
edit. Ja tiedän, että Wacklin ei ole mikään Tapparan listoilla oleva työntekijä, vaan hän on itsenäisesti tehnyt päätökset.
Älkää nyt kaikkia juonipaljastuksia kertoko…
Nuo asiat olivat tuossa linkatussa artikkelissa. En tiedä kuinka asioita käsitellään kirjassa. Eli ei toivottavasti hirveän isoista spoilereista ole kyse.
No juu luin vaan sun kommentin, enkä oo selannu iltapäivälehtiä. Sorry!!
Numminenkin oli vuosikymmeniä Tapparassa. Ei se mikään ihme ole, jos jotain kaikki ei aina mennyt ihan ruusuilla tanssiessa. Ihme olisi ollut, jos olisi mennyt noin pitkällä ajalla.
Mennander haukkui Wacklinia kun ei haastatellut Nummista, mutta jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin Wacklin ei tainnut haastatella kirjaa varten oikein ketään. Eli hieman menee haukku hukkaan. Tämä tuore opus kyllä menee ostoslistalle tai tiedoksi pukille.
HS siteeraa ja esittelee melko laajasti Kalevi Nummisen elämäkertaa tänään, mukana peräti viisi kuvaakin:
Eihän näiden iltapäivälehtien juttuja oo toki pakko lukea, mut silti aivan typerää et koko kirja käydään läpi ennen kuin on edes julkaistu. Moniko jättää ostamatta, kun voi samat jutut lukea iltalehdestäkin? Mut tämä on kyllä pakko hankkia.
Aamulehdeltä osin kriittistäkin, ihan hyvää teosarvostelua kirjallisuuden päivänä:
Vaikuttaa kyllä varsin yleissivistävältä opukselta. Pakko kai tuo on jossain vaiheessa kahlata joka tapauksessa.
E. Kas, onkin näköjään sama juttu kuin aiemmin Hesarissa julkaistu ja ylempänä jo linkitetty.
Nyt on kirja luettuna. Oli nimenomaan yleissivistävä. Nummisen ura kattaa valtaosan suomalaista kiekkoilua ja mailateollisuutta. Lisäksi tulee “kaupan päälle” aimo annos Tampereen ja Suomen historiaa. Mielenkiintoinen kirja.
Kustannustoimittaja olisi kyllä saanut hoitaa hommansa paremmin, nyt kirja on täynnä toistoa. Samat asiat kerrotaan helposti kolmeenkin kertaan. Tuo koskee myös eri pääsarjavuosien ja arvokisojen tilastoja. Kuka oli joukkueessa, miten sijoituttiin, miten tuli pisteitä… Samat asiat tekstissä ja taulukoissa. Nykyään nuo tilastot löytyvät helposti muualtakin niitä kaipaaville.
Kirjasta olisi tullut paljon ohuempi ja luettavampi jos nuo toistot ja kuiva data olisivat pois tekstistä. Tilalle sitten vaikka vieläkin enemmän Kalevi Nummisen, läheisten ja aikalaisten muisteluja, Ne olivat sitä parasta antia.
Vältän “juonipaljastuksia” mutta hieno oli tajuta kuinka monessa Numminen on ollut mukana ja edelläkävijä. Sekä urheilun että bisneksen puolella. Ihan konkreettisesti sain tietää että oli tämän miehen lippukampanjan ansiota, kun joskus koulupoikana pääsin ekan kerran Hakametsään ja Tapparan peliin.
Kyllä sitä kirjan luettua taas astetta nöyrempänä kulkee Tammelassa, Sorsapuistossa, Koulukadulla, Hakametsässä ja Kikkomuseossa kun miettii Kalevi Nummisen uraa ja työmäärää sen takana.
Onkohan Kalevi Numminen tamperelaisen jääkiekon historian tärkein henkilö ja myös aika liki koko suomalaisen?
Toki tässä kyljessä myös Mikko J. Westerberg.
Ainakin ihan kärkipäässä.
Täytyy listaan lisätä myös naapurin Aarne “Dynamo” Honkavaara! Hän on kuitenkin mm. yksi kiakkotilastoinnin isähamoista.
Honkavaara joo tietysti, mutta Numminen ja Westerberg toivat ammattilaisuutta suomalaiseen jääkiekkoon. Nostivat toiminnan ja lajin aivan uudelle tasolle Suomessa.
Numminen on jonkinlainen suomalaisten valmentajien isähahmo.
Ari Mennanderin Kalevi Numminen -elämäkerrasta saa kuvan, että Westerbergin roolia Tapparassa on hieman liioiteltu. Numminen oli toimitusjohtajana toiminnan ehdoton pääarkkitehti, mutta vaatimattomana miehenä hän ei nostanut itseään sillä tavalla esiin. Westerberg taas ekstroverttina ei jättänyt niin sanotusti kynttilää vakan alle. Kun kirjaa lukee, niin selviää, että se on juuri Numminen, joka on keksinyt monet uudet toimintatavat.
Ainakin voidaan sanoa, että Westerberg ei ollut tamperelaisen jääkiekon merkittävin tai edes ihan niitä merkittävimpiä top5-henkilöitä. Tapparassa Westerbergin merkitys kiistämättä toki suuri.
Toki voidaan miettiä, nostaako Mennander Nummista liikaakin, mutta itse ajattelen, että ei nosta.
Kun sinulta kysytään, kuka on Mr. Tappara, mitä vastaat?
Ei ole kuin yksi vastaus: Kalevi Numminen. Hän oli merkittävä pelaaja, tienraivaaja valmentajana ja toimitusjohtajana vei Tapparan ammattimaisuuden aivan uudelle tasolle. Tätä kokonaisuutta ei ehkä ole nostettu arvoiselleen tasolle, vaikka Numminen superarvostettu on ollut jo tätä ennenkin, mutta Mennanderin kirja avaa tämän asian hieman uudella tavalla. Kukaan muu ei ole tehnyt vastaavaa kolmoisroolia Kirvesrinnoissa.
Toistan: Kalevi Numminen on Mr. Tappara. Kukaan ei ole tehnyt seuran eteen yhtä paljon kuin hän.
Numminen & Westerberg olivat varmaan tosiaan täydentävä pari. Mutta tosiaan ilman Kallun aloitteellisuutta ja pohjalla olleita ideoita tuo ei olisi varmaan koskaan edes lähtenyt liikkeelle. Toki Mikolla oli paljon ideoita yms. niin ottelutapahtuman kehittämiseen kuin ihan sarjajärjestelmänkin uudistamiseen, ylipäänsä kiekon ammattimaistumisesta. Westerberg taisi HIFK:n Göran Stubbin kanssa voimakkaimmin ajaa esimerkiksi ”SM-Liigan” perustamista. Kummola oli 70-luvun alkuvaiheissa tuossa kehityksessä vielä ihan statisti.
Nummisen vaikutusten eri roolien kautta ja tasoilla pitäisi kyllä olla melko kiistattomat ja tunnustetut. Vaikka elämäkerturien korostusratkaisuihin yksityiskohtineen toki aina voi suhtautua myös sopivin varauksin jne.
Westerbergin ansioita ja vaikutuksia taas oli kaiketi erityisesti myös julkisuus-, tempaus- ja imagonrakennuspuolilla – eivät vähän merkittäviä ja kulttuurisesti uraauurtavia nekään. Tapparassa oli tunnetusti jo 70-luvulla vahvaa valtakunnallisen ilmiön vikaa, samantapaista (mutta tietysti klassisempaa ja groovaavampaa) kuin eri seuramerkeissä edelleen vieläkin modernimmilla vuosikymmenillä.
Westerberg(e)illehän voisi joku ehtivä ja tietävä perustaa vaikka oman ketjunkin, sellaista ei taida vielä olla.
Nummisen ketjun otsikko on hauska, mutta voisikohan titteli olla joku muukin? No, ehkä ei.
Tarinoinnit ja muistelut ovat aina olleet hienoa kuunneltavaa. Erinäisiä uusia ja vanhempia löytyy helposti kertailtaviksikin – tuohon parit, joita ei tainnut vielä edellä olla:
(Kustantajan julkaisuhaastattelu, Numminen ja Mennander.)
(Tällaisia ohjelmasarjoja voisi esittävä kanava jossain otollisissa taitteissa ehkä toimittaa katsottaviksi taas uusintoinakin…)