Vau, todella hieno kirjoitus ja varmasti ihan siellä ytimessä. Sen verran kuitenkin moderoin, että tulkitsen tämän “koulutus ja opiskelu” -ketjun painottuvan enemmän kouluputken eri vaiheiden tarkasteluun ja opiskeluvaihtoehtoihin sekä omiin opiskelukokemuksiin.
https://tappara.co/t/opetus-ja-koulutuspolitiikka/16360/ on käyty läpi niitä Pisa-tuloksiakin, ja varmaan kännykkäkieltokin kuuluisi oikeasti sinne.
Lapset: Kasvatus/vanhemmat sopii kasvatuskeskustelulle.
Tuli tänään viestiä, että sain paikan TAMK:n Konetekniikan monimuotototeutukseen. Pitää nyt sit katsoa, miten saisi töiden kanssa onnistumaan.
Tässä nyt itse kolmatta vuotta opiskelen tekniikan alaa monimuotona ja kokemuksesta voin sanoa, että sulla ei ainakaan tekemisen puute pääse yllättämään. Onnistut varmasti hyvin työn ja koulun yhdistämisessä kunhan vain pidät vaimosta/tyttöystävästä hyvän huolen ja et unohda lapsiakaan vaikka päivät täyttyy työstä ja koulusta. Rankimmillaan rankkaa ja helpoimmillaan ei niin rankkaa, mutta ei tää mitään peruskoulua olekaan.
Kyllä täytyy välillä kehua, että jopas kuulkaa turhauttaa nämä Suomen systeemit.
Toki on hyvä hieman laittaa taustaksi tämmösiä lieventäviä asianhaaroja:
Huolimatta tästä kaikesta, tänään ottaa jotenkin aivan huolella päähän se, miten heikoissa kantimissa omalla alallani aikuisopiskelu on tänä päivänä. Kun ikää on sen yli 35v, niin silloin ei rehellisyyden nimissä perse kestäisi enää täyden opiskelun vuosia. Opinnot täytyisi tässä iässä saada tavalla tai toisella suoritettua sivutoimisesti eikä päätoimisesti.
Minulle työelämään arvokkain mahdollinen tutkinto nykyisen tutkinnon rinnalle olisi luokanopettajan pätevyys. Luokanopettajan pätevyydellä aineenopettajan rinnalla voisin päästä virkaan 3-4 vuoden kuluessa. Siis sellaiseen, joka on toistaiseksi voimassa. Lainsäädännön mukaan epäpätevää ei voi nimetä toistaiseksi voimassa olevaan virkaan, vaan virka on täytettävä määräaikaisena. Maakunnissa olisi tarjolla luokanopettajan pestejä jatkuvalla syötöllä, mutta epäpätevänä niihin paikkoihin pääsee vain määräajaksi kiinni.
Vielä ennen tätä lukuvuotta tätä kyseistä vuoden opinto-ohjelmaa tarjosivat monimuoto-opetuksena (sopii aikuisopiskelijalle ja mahdollistaa usein myös jonkinlaisen työn opiskelun ohella) Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto. Helsingin yliopistoon on todella vaikea päästä, koska sinne hakevat parhaat, joten usein sinne vaaditaan iso työ pääsykokeissa. Nyt ensi lukuvuonna ainoa yliopisto, joka tarjoaa enää monimuoto-opetusta on Helsingin yliopisto ja kaikki muut ovat paketoineet luokanopettajan monialaiset opinnot 1,5 vuoden lähiopetuspaketiksi.
Käytännössä lähiopetus tarkoittaa:
Luulisi, että jos on työvoimapulaa, niin jollakin tavalla näille aloille kannustettaisiin. Mutta tällä hetkellä tunne on se, että melko vaikeata on opiskella lisätutkinto opettajana, jos et halua täysin menettää kaikkia vuoden tulojasi.
Eikö se vuosi kannata uhrata ja tehdä sitten opintojen sivussa jotain hanttihommia?
Tätäkin olen pohtinut, mutta kyllä tuo ihan käytännön mahdottomuuteen tyssää. Tarkasti ottaen opinnot kestävät 1,5 vuotta ja muodostuvat melko raskaiksi, jos jokainen viikonloppu siihen päälle täytyy olla töissä. Tuolloinkaan palkka tuskin nousisi sellaiseksi ns. hanttihommissa, että sillä pystyisi elättämään itsensä. Käytännössä lähiopiskelu vaatii konkreettisesti paikkakunnalle muuton.
Tässä iässä täytyy kohdata realiteetit semmosina kuin ne ovat. Jos ei ole varaa investoida enää vuotta täysipäiväiseen opiskeluun, niin täytyy tehdä toisiksi paras kompromissi eli kohdistaa opiskelua sellaisiin juttuihin, jotka ovat aikuisopiskelijalle toteutettavissa. Minun kannaltani se tarkoittaa nyt tässä tapauksessa varmaan ennen kaikkea konkreettisesti valintaa joko kolmannen kielen loppuun opiskelun tai erityisopettajan tutkinnon väliltä.
Tämä lienee totta. Omat herrantertut tekevät nimenomaan hanttihommia opiskelujen ohessa ja ilmeisesti pärjäävät, kun ainoastaan kerran on syksyn aikana pyydetty rahaa “lainaan”.
Mutta kyllä tuohon täytyy paljon töitäkin tehdä. Käytännössä kaikki illat ja viikonloput eli elämä on koulu, sali ja duuni. Ja baari, kuten oparin kuuluu tehdä.
Nuoruudessa tähän oli itselläkin vielä mielenkiintoa sekä rahaa. Mutta nyt on jo sen verran elämässä muutakin, ettei yksinkertaisesti ole enää staminaakaan lähteä iltaisin tai viikonloppuisin töihin. Käytännössä kyseeseen tulisivat lähinnä suorittavat työt, mutta opintojen ohella en enää siihen pystyisi.
Mutta tavallaan yksi ratkaisu on hyväksyä realiteetit kuten ne tulevat eteen. Se realiteetti on se, että halutessani säilyttää nykyisen elintasoni ja jonkinlaisen mahdollisuus tehdä muutakin kuin ainoastaan opiskella, niin silloin täytyy valita se opiskeltava sen mukaan, mihin rahkeet riittää.
Eli eiköhän se ratkaisu nyt haeta sieltä, mitä voi aikuisena opiskella töiden ohella ja mennään sillä. Epärealistiset haaveet saavat jäädä haaveiksi. Joku viisaampi miettiköön, miten niitä opettajia koulutetaan.
Täällä toinen aikuisopiskelija, joka puolestaan teki sen valinnan, että lähden päätoimiseksi opiskelijaksi. Yksi pieni asia olisi vain ollut todella järkevää: en olisi aikanaan saanut käyttää viimeistä opintotukikuukauttani. Miksikö? Kahdesta syystä.
Näin ollen meikämeetvursti makselee opintolainaansa takaisin ja käy illat töissä opintojen ohessa, tätä on kohta 4 vuotta paahdettu. Syyllisiä on yksi, ja se mulkoilee peilistä – itsepä päätin vaihtaa uraa. Olisinpa vain ymmärtänyt jättää sen yhden perhanan tukikuukauden käyttämättä.
Ps. jos joku osaa sanoa jonkun kivan lakiteknisen perusteen, jolla opintolainan maksun voi laittaa tauolle opintojen ajaksi, otan kiljuen vastaan.
Eikös Kokkolassa kuitenkin edelleen järjestetä luokanopettajan aikuiskoulutusohjelmaa? Sukulainen tuon joskus kävi samanlaisella motivaatiolla kuin sinä eli kuten yliopistossa tavattiin sanoa opparinsa kanssa tuskaileville: paska pakettiin ja rusetti päälle.
Pahoittelut, jos ymmärsin opiskelutarpeesi väärin.
Kokkolan opintolinja ei ole aivan kysynnän ja tarjonnan kanssa tasapainossa. Koska olen jo aineenopettaja pohjakoulutukseltani, en tarvitse tuplamaisteria mihinkään, koska sillä ei ole vaikutusta palkkaani. Kokkolan linja on tarkoitettu luokanopettajaksi haluaville aikuisopiskelijoille, joilla ei ole opettajan tutkintoa.
Tutkin tuota aikani ja Kokkolassa pääsisin suoraan maisterin ohjelmaan pohjakoulutukseni vuoksi. Kokkolassa tuohon liittyisi myös kasvatustieteiden maisterin syventävät opinnot, jotka ovat urani kannalta turhia opintopisteitä. Saisin toki tuoltakin samaisen tuplapätevyyden, mutta samalla pitäisi opiskella 80 opintopistettä kasvatustieteitä monialaisten opintojen lisäksi. Valmiille aineenopettajalle tuplamaisteri on täysin hyödytön, koska pelkästään luokanopettajan sivuaine (=monialaiset opinnot) pedagogisten opintojen päälle riittäisivät.
Toki Kokkolan opintoneuvontaan kannattaa olla minun yhteydessä ja testata, missä määrin he lopulta lukisivat hyväkseni sen, mitä olen aikaisemmin suorittanut. Tuolla on tosiaan 1 viikko kuukaudessa paikan päällä ja loput sitten ilta- ja viikonloppuopiskelua. Se mahdollistaisi nykyisellä paikkakunnalla pysymisen sekä työn tekemisen opettajana.
Tätä ei onneksi tarvitse tänä iltana päättää, vaan tässä on koko kevät aikaa miettiä omia suunnitelmia kuntoon. Voi olla, että lopulta kuitenkin lukitsen ne vaihtoehdot, jotka ovat kaikkein helpoimpia toteuttaa ja juuri nyt luokanopettajan lisäpätevyys näyttää kaikin puolin hankalta saatavalta.
Kelan sivuilta löytyi tämmöinen teksti
———————————————————————-
Pankki ja opiskelija sopivat takaisinmaksun aikataulusta, maksuerän suuruudesta ja mahdollisista lyhennysvapaista. Kela ei sovi näistä opiskelijan kanssa, joten pankkien ei pidä ohjata asiakasta pyytämään takaisinmaksusta päätöstä Kelasta.
————————————————————————
Supliikkimiehenä ponnistat pankkiin kertomaan tilanteen. Sovit lyhennysvapaista ja otat lisälainaa henkilökohtaisella takauksella (jos tarvis). Näin ainakin itse tekisin tuossa tilanteessa.
Täyspäiselle kaverille, kuten Tapparan kannattajalle, tuon pitäisi onnistua hyvinkin.
Tämä muuten unohtui mainita viimeksi, kun asiasta neuvoteltiin.
Mutta noin muuten: tätä keskustelua käytiin jossain kohtaa, mutta lopulta aika suoraan minulle kerrottiin molemmilta luukuilta, että sori vaan. Pankit ovat myös nihkeitä katkaisemaan jo alkanutta takaisinmaksua.
Kuitenkin motivoituneena tuosta omasta viestistäni tein vastoin parempaa ymmärrystäni opintotukihakemuksen – katsotaan, miten siihen vastataan.
Kriisi on mahdollisuus. Noin viikko sitten turhauduin pelkästään ajatukseen siitä, kuinka vaikeaa olisi toteuttaa luokanopettajan opinnot aikuisiällä. Turhautuminen muuttui viikon aikana energiaksi, jonka käytin aktiivisesti vaihtoehtojen tutkimiseen.
Luokanopettajaksi opiskelu aikuisopiskelijana on vaikeaa, mutta erityisopettajaksi ei olekaan niin vaikeaa. Koska minua kiinnostaa lähtökohtaisesti kumpikin, päätin sitten tutkia, millaista tarjontaa erityisopettajaksi valmistumiseen tarjotaan. Ei mennyt kauaa kun huomasin, että tarjontaa on todella runsaasti ja opiskelut on räätälöity siten, että valmis opettaja pystyy opiskelemaan.
Lopputuloksena päätin hakea Turkuun ensi vuodeksi erityisopettajan laaja-alaiseen 60 opintopisteen koulutukseen. Siitäpä syntyisi 1,5 vuodessa tutkinto, jolla voisin työllistyä vaikkapa Pirkanmaaltakin ihan virkaan, mutta ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaalla, jossa olen viihtynyt, voisin jatkaa ja melkoisen varmasti virka olisi valmiina jopa siellä, missä nyt vaikutan. Heillä on myös intressi järjestää asiat siten, että yhteistyö jatkuu.
Ei mennyt tämäkään hajoaminen hukkaan 
Kolme ekaa tenttiä ekalla läpi. Kuka sano et yliopisto on vaikeeta.
Ei kai kukaan? Vaikeinta on päästä sisään.
Voi siellä jatkossa tulla joku kurssi, jossa kannattaa käydä luennoilla ja joutuu vähän muutenkin tekemään töitä 
Millaisilla arvosanoilla. Äkkiseltään en muista koskaan reputtaneeni mitään tenttiä. Mutta se arvosana on toinen juttu. En kuitenkaan ole ikinä lähtenyt korottelemaan ensimmästäkään arvosanaa. Ei muuta kuin eteenpäin! 
Onnittelut kuitenkin! Saavutuksia ei tule väheksyä. Suoritus on aina askel eteenpäin.
Noh, kakkosia ja kolmosia on ropissut. Hyvä, että täältä tultiin laittamaan pojalle jalat maahan. Ei saa luulla itestään liikoja.
Täällä reagoidaan välillä nopeasti ja päättäväisesti. Näköjään itsekin. Joskus tekee mieli sanoa itsekin jotain, kun asia tuntuu edes jotenkin tutulta. Siis edes hiukan vielä tutulta.
Alumni ry:n hallituksessa pyörin edelleen ja on kyllä paljon tapahtunut vuosien saatossa. Omaan opiskeluaikaan taisi olla 4 kiltaa, nyt 17. On siinä pikkuisen ihmettelemistä ja opettelemistakin.
Sen tietysti olisin voinut vielä lisätä, että enpä ole koskaan lähtenyt ihan vaan kokeilemaan, että jos pääsiskin suunnilleen lukematta läpi. Sen takia sitten ei niitä “hylsyjä” päässyt juurikaan tulemaan. Olikohan rohkeuden puutetta…