Kuinka fanin suosikkijoukkue määräytyy?

Tämä oli sen verran mielenkiintoinen ketju ja aihe ja mennyt minulta täysin ohi, niin pakko jakaa omat kokemukseni.

Olen itse syntyjään itäisestä Helsingistä, mutta muuten elänyt elämäni Itä-Uudellamaalla. Varhaislapsuudessa Jokereista tuli itselleni luonnollisesti suosikkijoukkue ihan vain asuinpaikkani vuoksi, naapurustossa lapset aina väitteli ja nyrkein tappeli siitä, kumpi on parempi: HIFK vai Jokerit. Myöhemmin muutin stadilaisittain sanottuna “landelle” ja Jokerit organisaationa alkoi sitten tympiä tiettyjen syiden vuoksi, eikä oikein kiinnostanut Ilmalan joukkuetta enää kannattaa. Pelicans alkoi sitten kiinnostaa, isäni on lahtelainen ja Pelicansin miehiä, niin se sitten periytyi ikään kuin luonnollisesti. Itselläni ei siis loppujen lopuksi kannatus määräytynyt asuinpaikan vuoksi vaan polveutui vanhemmilta.

Keski- ja Itä-Uudenmaan alueilla (Tuusula, Kerava, Järvenpää, Sipoo, Porvoo, Loviisa…) yleensä kannatetaan HIFK:ta tai Jokereita, kun ei täällä ole Mestis-joukkuetta parempaa porukkaa ikinä ollut. Omalla paikkakunnallani olen aina ollut ainoa Pelicans-kannattaja pääosin helsinkiläisjoukkueiden fanien joukossa.

Lähipiirissä, taannoisina joukkuekavereina tai koulukavereina on tosin täälläkin päin ollut verilinjan kautta kivikovia Tapparan kannattajia, jopa neljännessä polvessa(!). Samoin Ilveksen ja KalPan kannattajia tullut vastaan täällä. Etenkin paikkakunnalla tai alueella, jossa ei ole omaa paikallista ammattilaisjoukkuetta, usein omat vanhemmat tai jopa isovanhemmat määrittää suosikkijoukkueen.

10 tykkäystä

Pienenä poikana lähdin setäni innoittamana katsomaan Tappara-Jokerit peliä. Ja koska olen molari intoilija ollut pienestä pitäen, Jokerit oli silloin suosikki tiimi, koska Sulander pelasi siellä ja oli 10 vuotiaan mielestä paras Molari ikinä. Tappara silloin voitti pelin ja jotenkin setäni sai minut onneksi aivopestyä Tapparaan. Sulanderin uralle edelleen iso hatun nosto. Mutta ei se pelkkä Molari tiimiä tee. Nyt Tapparafani henkeen ja vereen noin parikymmentä vuotta.

8 tykkäystä

Koskaan ei jääkiekko kiinnostanut sen suuremmin ennenkuin pk-seudulta muutin Tampereelle 2005. Tää kaupunki vaan huokuu sitä hokikulttuuria niin voimakkaasti että siihen jotenkin addiktoituu. Keltainen ja vihreä jo väriyhdistelmänä kammottava ja raivotautinen kissa logona, ei ois ollu edes vaihtoehto. Lisäks sen aikainen säätö oli ilvesfani henkeen ja vereen - samaa mieltä ei voi olla.
Tappara vaan oli joka osa-alueella kiinnostavampi ja parempi ja siitä se ajatus sitten lähti.

18 tykkäystä

Täällä lähti oma kannatus aivan pikkupojasta asti.
Isä ollut fanaattinen Tappara-fani aina ja senpä takia sain aivan pikku nassikkana kausikortin jo Tapparan peleihin ja isä vei minut Tapparan luistelukouluun. Tykästyin itse lajiin siinä vaiheessa tosissaan ja pelasinkin monta vuotta Tapparassa kiekkoa. Silloin pikkupoikana tuli lähinnä ihailtua itse peliä ja pelaajia, toki kannustin Tapparaa ja aina olin sen puolella.
Vuosia kun tuli mittariin niin alkoi enemmän ja enemmän elämään tunteella mukana peleissä ja huomasin olevani todella kova fani. Ala-asteella sai kuulla luokan melkein ainoana Tapparalaisena Ilvesläisten kettuilua, mutta pistin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silloin meni molemmilla huonosti onneksi, niin sai niillekin vähän väliä kettuilla :smiley:
Oikein kunnolla liekki roihahti 2012-2013 kaudella. Jotain muistikuvia 2003 finaaleista on, mutta tuo kevät oli ensimmäinen kevät kun muistan tarkalleen kaiken. Oli aika ikimuistoinen reissu Poriinkin, vaikka kuokkaanhan sieltä tuli.
Senpä jälkeen on tullut käytyä vieraspeleissäkin ja pyrkinyt olemaan jokaisessa kotipelissä paikalla :slight_smile:

9 tykkäystä

Isäni on kannustanut joskus ihan pienenä Tapparaa, kunnes Kiekkoreipas vei hänen sydämmen, koska hän on Lahdesta. Oli kausi 2004-2005(?). Katsoin jotain peliä pikkupoikana telkasta. Tapparan pelaaja vietiin paareilla pois kentältä. Kysesitä pelaajaa en muista, mutta sinä hetkellä sanoin isälleni, että kannatan Tapparaa. Aloin mielenkiinnosta kaivaa dataa, että koska kävin ensimmäisessä Tapparan pelissä. Muistin vain lopputuloksen ja sen, että Blues voitti 0-2. Kyseinen peli on pelattu 2002 jolloin olen ollut paria viikkoa vajaa neljä vuotta. Tuli kyllä ihan puskista, että olen ollut vielä sen verran nuori.

Ekat kunnon muistot alkavat olemaan playoff pelistä Kärpät-Tappara 6-2, jolloin Kärpät passitti Tapparan lomille kaudella 04-05. Muistan kun katsoin peliä telkkarista ja harmittelin isälle kun Tappara häivisi. Seuraava muisto on seuraavalta kaudelta kun Tappara hävisi Ilvekselle rankkareilla 5-6.

Erityisesti on jäänyt mieleen ensimmäinen Tapparan voitettu peli jota olin todistamasssa. Tappara voitti Ässät 5-0 kaudella 05-06. Tällöin minulle oli kehkeytynyt elämäni ensimmäinen suosikki jääkiekon pelaaja. Kyseinen herra oli Petri Kontiola #27. Samaiseen vuoteen mahtui myös hauska muisto, joka on jäänyt verkkokalvoilleni. Minulla todettiin astma 06 keväänä ja olin astmalääkärissä Tappara pipo päällä. Tappara-Ässät sarja oli 2-2 tuolloin kunnes lääkäri yhtäkkiä kesken keskusteluiden kysyi minulta: “Noh meinaakos Tappara mennä jatkoon Ässistä”. Vastasin: “Tottakai ja ratkaisun tekee Kontiola”. Lääkäri tokaisi heti perään: “Kyllä se niin taitaa olla, että Kivenmäki ratkaisee sarjan Ässille” ja nauroi. Ei siinä mukava lääkäri kyllä oli vaikka Porilainen oli. Keskustelimme loppuun vielä jääkiekosta.

Paljon on jättänyt Tappara muistoja, joita voisin muistella tässä vaikka aamuun asti. Jätetään tuoreimmat muistelut vaikka seuraavalle vuosikymmelle jolloin voi muistella kuinka Aaltonen ratkaisi G7 Kärpille ja itkin saunassa, koska olin lähes varma Tapparan voitosta tai mestaruus IFK:sta Hakametsässä.

9 tykkäystä

Mielestäni on hyvä elvyttää myös tämä keskustelu tuon uusimman keskustelun rinnalle

Todennäköisesti jonkin verran tulee ristikkäisiä pohdintoja.

Tapparan faneilla on poikkeuksellinen etuoikeus, että “lajin ulkopuolella” voimme osoittaa varsin suurta faniutta eri suuntiin. Tappara kun on jääurheiluseura niin jää vielä paljon lajeja, joiden suhteen jakaudemme jälleen moneen kuppikuntaan.

Itse olen kokonaisvaltaisen kiekkoruokainen - mutta tunneside puuttuu lähes kaikkiin muihin. Jokerit on vedonnut minuun aina - en tiedä miksi. Jo silloin, kun pelasivat Liigaa. KHL:ssä minulle on varsin selkeää, mitä joukkuetta kannatan. Ja yritän aina tilaisuuden tullen jonkun pelin hallissakin katsoa.

Edit: ei mennyt kuitenkaan oikeaan ketjuun :smiley:

2 tykkäystä

Kyllä se tais oman isän kautta myös tulla, hän ei mikään hurja kiekkomies edes ollut, mut jostain syystä Tapparan tekemisiä seurasi. Ja Etelä-Karjalassa nuoruuteni vietin, ekat reilut 20 vuotta. Ois sieltä joku muukin lempijengi voinut tarttua mukaan. Ja paljon SaiPan pelejä tuli käytyä kattomassa, mut joku fiilis siitä puuttui, Tappara oli se joka kiinnosti aina ylivoimaisesti eniten. Vaikkei sillon heidän pelejä oikein mistään pystynyt katsomaankaan. Isäukolta kysyin aina pikkupoikana ensimmäisenä aamulla, et kuin Tapparalla oli pelissä käynyt. Sanomalehdestä ne tulokset silloin oikeestaan luettiin. Ja jos voitto oli tullut, niin kyllä siitä helkkarin hyvä fiilis tuli.

Tällä tiellä on pysytty, Tappara on ykkönen, nyt ja aina. Nykyisin tulee asuttua vähän lähempänä, niin pääsee pelejä katselee aika paljon useammin.

4 tykkäystä

Kaveri sanoi kannattavansa Tapparaa ärsyttääkseen ilvesläisiä😀

5 tykkäystä

Asuin tenavana pk-seudulla, ja tuttavapiiri kannatti tietysti Jokereita tai HIFKiä. Vastarannan kiiskinä piti tietysti valita joku toinen jengi :smile:

Muistaakseni aloin kaudella 93-94 liputtamaan Tapparan puolesta. Aluksi puoliksi tosissani, mutta Ässiä vastaan käydyn puolivälieräsarjan myötä seurasta tuli ihan aidosti sydämen joukkue. Muistan vieläkin elämäni ensimmäisen kunnon lätkähuuman, kun vahtasin tätä Isomäellä pelattua vitosottelua jossa Ässät meni alussa johtoon, mutta tokassa erässä noustiin ensin tasoihin ja sitten erän loppuhetkillä johtoon, ja mentiin lopulta 7.sijalta välieriin :star_struck:

Parasta oli, että maalissa pelasi suosikkini Halme jota KAIKKI kaverit haukkui koko kauden :grin:

Loput 90-luvusta olikin menestyksen suhteen vähän nihkeämpää, mutta paljon upeita pelaajia jäänyt sydämeen tuolta ajalta. Fan Club postia tuli kotiin, ja muistona on kaapissa fanipaita numerolla 8. Mieleenpainuvia hetkiä olivat tietysti Fleuryn visiitti, Nemon tulemus, ja Kauhasen nollaputki. Joku voi ehkä nimimerkistäni päätellä, kuka myös teki vaikutuksen :wink: (vaikka toki nimimerkillä on myös muita merkityksiä)

Ja olihan se nyt 2010-luvun koettuna vähän kuin olisi laittanut rahaa pankkiin, kun tuolloin alkoi kannattamaan Tapparaa :moneybag:

Vuosituhannen alussa alkoi muut asiat kiinnostamaan ja koko liigan seuraaminen jäi pitkäksi aikaa, eikä kiekkoakaan tullut katsottua kuin korkeintaan MM:n tai vastaavien aikaan. Paluu tapahtui, kuinkas ollakaan jälleen Ässät-sarjan myötä finaaleissa 12-13. Omat muksut alkoivat tuolloin myös kiinnostua lajista, ja sen jälkeen liigaa ja Tapparaa onkin tullut seurattua erittäin tiiviisti.

19 tykkäystä

Taitaapi olla aika yleinen reitti, eli isäni vei pienestä pitäen Tapparan peleihin ja jäähän se vereen.

2 tykkäystä

Rehdisti voin sanoa, että olen 80-luvun gloryhunteri. Asuin Pohjanmaalla, mutta ei napannut Kärpät, saatikka Jyppi missään vaiheessa. Tapparan kelkassa menty sekä ala- että ylämäet.

2 tykkäystä

Kyllä se kotoa lähti. Isä ja veli ohjasi oikeaan suuntaan. Paras kaverini (vaippaiästä saakka) on ehdoton Ilveksen mies ja varsinkin hänen isänsä. Eivät päässeet vaikuttamaan seuravalintaan, mutta toisaalta ei vaikuttanut seuravalinta myöskään ystävyyteen.

4 tykkäystä

Kyllähän se tuli kotoa ja koulusta… Ala-asteella kaikki kaverit kannatti myös Tapparaa, 86-88 menestysputkella varmaan siihen suurimmalla osalla oli iso vaikutus. Pikkupojan silmään myös Tapparan markkinointi oli muihin verrattuna kovalla tasolla. Pelaajat kävi koulussa vierailulla, oli se upea kausijulkaisu, fanituote lehti yms. Näin ainakin eräässä Pirkanmaan pienemmässä kunnassa oli…

3 tykkäystä

Vuodesta 74 Tapparan kannattaja ja sitä ennen Ipan. Tapparalla oli komeampi takki ja logo. ( valkohihainen ). Tytöt tykkäs😍

1 tykkäys

Olikohan vuonna 76 ku sain valkoisen takin nahkahihoilla ni olihan se hieno ja siitä se lähti. Iso Tapparalogo oli vielä selässä. Sittemmin liigan huollossa vajaa 10 vuotta vain vankisti käsitystä Tampereen ykkösseurasta.

3 tykkäystä

Itsellä polku on ehkä hieman erikoisempi.

Olen Porin naapurikunnasta kotoisin, elin siellä siis elämäni ensimmäiset 18 vuotta. Lapsuuden yksiä maagisimpia muistoja ovat ne kerrat, kun isä kävi ostamassa paikalliselta Essolta (lieni maan tapa myydä lippuja noin 90-luvulla) liput Porin Ässien peliin, ja erätauolla käytiin ostamassa pihalta grillimakkarat. Yhden lapsuuden vuoden joululahjatoiveenikin oli Porin Ässien fanilippu (siis pelissä heiluteltava variantti, ei lippu peliin) ja tuohan tosiaan jopa toteutui. Otteluiden seuraaminen radiosta oli toisteista ajanvietettä ja pakkohan se on sanoa, että tuo Ässien 90-luvun toiminta on omassa päässä edelleen esimerkiksi nimien kautta muisteltuna kunnioitusta herättävää;

  • Ässien 90-luvun valmentajaosastolta löytyy Vasili Tihonovin valmennuskausi: tilastonikkareilta kysyisin että moniko valmentaja ylipäätään on siirtynyt SM-Liigasta NHL:ään valmentamaan, kansalaisuudesta viis? Alpo Suhonen tulee mieleen. Lisäksi Veli-Pekka Ketola ja melkolailla tähtensä ollessa korkeimmillaan Juhani Tamminen.
  • Pelaajapuolelta Kari Takko, Jari Korpisalo, Arto Javanainen, Petri Varis, Jari Levonen, Ilveksen mies Karri Kivi joka lopulta pelasi urallaan useampia kausia Ässissä kuin Ilveksessä (tai missään muussakaan seurassa) ja monta muuta. Surullisella sektorilla yhtenä elämäni sykähdyttävimpänä urheiluhetkenä tulee mieleen Jaroslav Otevrelin halvaantuminen Isomäen hallissa. Muita mieleenpainuvia juttuja oli Vladimir Vujtekin dominoiva visiitti Ässissä ja hänen lapansa erikoinen kärkikärjistys (ei kaareva, vaan terävä kulma) jota “aika moni” paikallinen juniori noina vuosina omissa pelivälineissään imitoi.

Tuossa ohessa sitten toki tuli harrastettua itse peliä juniorina, ensin Porin Ässissä n. johonkin seiskaluokan paikkeille, jonka jälkeen taso ei enää riittänyt ja kakkosjoukkue lopetettiin pois alta, jonka jälkeen siirryin vielä joksikin aikaa West Coast Titans -nimiseen pikkuseuraan. Ässien juniorivuosina toki taskussa oli seisomakatsomon kausikortti ja peleissä tuli todella käytyä ja paljon. Kaapista löytyy edelleen ainakin yksi oma vanha pelipaita patalogolla, pelinumerolla 16 ja omalla sukunimellä.

Mutta joo, tuota kaikkea varjosti se että elämäni oli aika sekavaa aikaa tuolla päin Suomea. Ongelmia oli niin kotona kuin koulussa ja koulun ulkopuolellakin. Avataan nyt sen verran että olin ns. vakavasti koulukiusattu ainakin luokkien 7. - 9. ajan, ja meininki oli ihan sen tyyppistä että jos näytin naamaani viikonloppuilloissa “kylillä” niin riski joutua jonkinlaisen väkivallanteon kohteeksi oli luokkaa 25%. Ylipäätään tilanne oli se, että minulla oli jo hyvin nuorena tehty päätös että koska päätä riittää, siirrän elämäni noista kuvioista pois ja lähden heti kun mahdollista Tampereelle opiskelemaan ja jään sinne rakentamaan elämääni. Ja näinhän siinä kävi. Mitään ennalta tehtyä suunnitelmaa ei jääkiekkojoukkueiden fanitukseen liittynyt, mutta muuton tehtyä kyllä sitä tuli haluttua jättää kaikki Porin seudun elämään kuulunut taakse ja tähän liittyi myös se, että rupesin käymään Tapparan peleissä. Hitaasti tuo Tapparan peleissä käyminen muuttui fanittamisen kaltaiseksi puolestajännittämiseksi ja myös pelien kuunteluksi radiosta.

Yhden työpaikankin (myynti- ja asennustöihin) uskon saaneeni opiskeluaikoina sillä, että työhaastattelussa minua oli haastattelemassa kaksi n. 50-vuotiasta miestä, jotka sitten kysyivät kysymyksen “Ilves vai Tappara”. Tähän minä sitten, aivan kaikkea järkeä vastaan, menin vastaamaan kylmän viileästi: “No itseasiassa Ässät, mutta jos noista kahdesta pitää valita niin Tappara, koska se pelaa mielestäni miehekkäämpää jääkiekkoa kuin Ilves”. En saanut ko. herroilta mitään reaktiota tuossa haastattelutilanteessa, mutta myöhemmin sain tietää että töitä tuli. No, jälkikäteen selvisi että minua olivat haastattelemassa yrityksen omistaja ja yhden myymälän myymäläpäällikkö… näistä herroista omistaja oli vahva Tapparan mies ja myymäläpäällikkö teki kakkosduunian Ilvekselle jonkinlaisia kabinettihostauksia tms. otteluiden aikana. Voin kuvitella, että tuon vastaukseni jälkeen omistaja on vaan halunnut saada hyvät naurut ja kyykyttää myymäläpäällikköään ja sanoa että “palkkaa tuo kaveri”. :smiley:

Lopulta sitten vuoden 2012-2013 Ässät - Tappara -finaalisarja oli se, joka minulle ratkoi että mitä kannatan ja mitä en. Pakko oli päättää, ja tiesin, että vastaus oli Tappara. Kannatin Tapparaa avoimesti koko finaalisarjan ja otin finaalien päätyttyä suoralla selällä ja neutraalilla naamalla vastaan kaikki ■■■■■■■■■ entisistä ympyröistäni mitkä sieltä vaan oli mahdollista irrottaa. Tiesin, että nyt olen Tapparan mies.

Nykyään kaapista löytyy oman Ässien pelipaidan vierestä myös Winnipeg Jetsin ja Tapparan fanipaidat.

24 tykkäystä

Kirjoitetaan ja lausutaan Kuusaalla! Terveisiä Kettumäentieltä 1970 luvulta. Josta asti muuten kannattanut tätä joukkuetta, miksi, no sitä en tiedä, mutta pari arvausta voisin heittää.

  1. Apu-lehti
  2. Ensimmäinen ohjelma jonka telkkarista näin (omasta) oli joku Izvestia turnauksen peli ja tais olla Marjamäki kentällä, teki vaikutuksen.
  3. Muita joukkueen kannattajia ei tietääkseni ollut lähimaillakaan, piti olla edes jollain lailla erilainen.
    4.??? Ihan mysteeri! :+1:
2 tykkäystä

Isoisäni pelasi aikoinaan Tapparassa, ja sitä kautta isästäni luonnollisesti tuli Tapparan kannattaja, ja samassa veneessä olen minäkin :slight_smile:

9 tykkäystä

Siuntiossa 1980-luvun alussa ei pahemmin jääkiekko näkynyt tai kuulunut. Itselleni valikoitui Tappara “omaksi” joukkueeksini Buster-lehden ja Hannu Kamppurin kautta.

4 tykkäystä

Olen jo aiemmin kertonut tässä foorumissa suuntautumiseni. Mutta yks anekdootti: ihan eka livenä nähty liigapeli oli kuuluisassa Kupittaan peltihallisa TPS-Ilves. Eli mun kaikkien aikojen inhokkijoukkueet…

4 tykkäystä