Muistan kuinka olin itsekin nuori ja naiivi. Elin tietämättömän elämää. Söin laskiaspullani, kuten minulle oli opetettu. Pihan isotkin pojat puhuivat vain hillosta ja kermavaahdosta. Kuuntelin heitä. Mantelimassa oli nössöille. “Ruotsalaisille”. Huudettiin pihoilla vaan “ei maisteta, ei maisteta!”
Vuodet vaihtuu, laskiaspullat maistuu. Tapaan ihmisen. Herkkujen asiantuntijan. Hän opettaa minut hybridin saloihin, vaikka alkuun karsastankin ajatusta mantelimassasta. En kuitenkaan voi sanoa ei, vaikka lapsuuden opit jyskyttävät takaraivossa.
Mieli laajenee, mantelimassa on jumaltason töhnää. 10 vuotta mantelimassaa takana.
Tulkitsen järkyttävää äänestystulosta ja yo. keskustelua niin, että jengi ei yksinkertaisesti ole maistanut laadukkaita laskiaispullia. Useimmat kauppojen ja leipomojen valmiit pullat ovat kelvottomia - manteliversio antaa ehkä vähemmän anteeksi, kun taas ylenpalttisen makea hillo peittää muut maut virheineen.
Amurin Helmi osaa leipoa aika hyvän pullan molemmilla täytteillä (ei hybridiä, sori). Jengin on syytä mennä sinne ja tilata yksi kutakin. Palataan sitten asiaan.
Tämä on totta. Useimmat rasiapullat ovat tarkkaan ajateltuna ihan käsittämättömän huonoja. Sen huomaa vasta kun saa jonkun konditorian tai yksityisen kansalaisen huolella valmistaman tuoreen l-pullan. Ja ajattelee, miksi pilata hieno pulla ääriarkisella hillolla.
Hilloperinne juontanee myös kansamme vähääntyytyväisyyteen ja köyhyyteen. Hillopurkki löytyi jokaiselta kellarista huononakin vuotena.
Tämä on totta. Pullat tehtiin hillosta, sillä mantelimassa oli aikoinaan kallista ja lisäksi vaikeasti saatavaa (mantelipuut kasvavat Välimeren ilmastossa).
Persiasta tarkemmin. Nykyään saattaa kasvaa välimeren alueellakin, mutta monet pähkinät tulevat kaksoisvirtain maasta tai Intiasta. Cashew Intiasta, saksanpähkinä, pistaasi ja manteli ainakin tulevat Persiasta. Siellä on hedelmällistä maata ja esim. pistaasit ovat ihan erilaisia, isompia ja maukkaampia. Karvasmantelihan on villimanteli, mutta osa kasvatetuista manteleistakin ovat karvasmanteleita. Ja ne ovat myrkyllisiä. En sitten tiedä miten ne aikaisemmin eroteltiin, ruotsalaiset varmaan käytti suomalaisia koekaniineina.
Niin sitä joutuu kumoamaan sen, mitä on vuosi sitten sanonut. Tänään maistoin laskiaispullaa mantelimassalla.
Tein pikaiset ostokset matkalla kotiin, ja silmäni huomasi Fazerin “leipurin laskiaispullat” - ei siis ne halpispullat, vaan sellaiset kotikutoiset, krouvimmat, jotka maksoivatkin yli neljä euroa / 2-pack. Ja sitten, perkele, väsyneenä unohdin, että edes on olemassa muita kuin hillopullia, nakkasin pullat koriin, suoritin ostokset loppuun ja tulin kotiin. Söin päivällisen ja jälkkäriksi oli vuorossa pulla.
Ensimmäinen iso haukkaisu tartutti nenänpäähän kermavaahtoa (kuten kuuluu), mutta samalla herätti epäilykseni: kallis pulla ja hillossa on kitsasteltu näin rajusti? Pettymys. Jatkoin toiseen haukkaisuun vielä toiveikkaana ja autuaan tietämättömänä, kunnes kuin Tom Wilson kuolleesta kulmasta kyynärpäällä leukaan, mantelimassa tavoitti kieleni makunystyrät.
Ensimmäinen reaktio? Järkytys. Kauppareissu vilisi filminauhana silmieni edessä. Katsoinko ikinä, että olihan nämä varmasti hillolla? En katsonut. Suussa oli paha ja katkera marsipaanin maku, jota edes runsas kermavaahto ei pelastanut. Keräsin hetken ajatuksiani kasaan, ja muistin tulleeni täällä joskus ojennetuksi kapeakatseisuudestani. Päätin olla suuri ihminen, enkä jättänyt hommaa kesken. Söin pullan kokonaan, jotta väärinajattelijat eivät voi alkaa jälkiviisastelemaan, että olisi pitänyt syödä koko pulla, jotta voi tuomita.
Pahaahan se oli, ja itse asiassa vielä pahempaa kuin olin pelännyt. Hybridi on vielä kokeilematta, mutta niin se saa myös jäädä. Minä en tule ikinä ottamaan laskiaispullaani tarkoituksella mantelimassalla.
Olen tällä viikolla syönyt Amurin Helmessä hillolla ja mantelimassalla. Molemmat hyviä, mutta hilloversio liian ällömakea. Mutta tuo on ehdottomasti paikka jossa asiaa kannattaa arvioida.
Mutta kumpikaan ei ole oikea. Hämärä muistikuva että olen virallisen reseptin tässä ketjussa jo kertonut, joten en toista.
Tukholmalaisessa kahvilassa kaksi viikkoa sitten nautin veitsellä ja haarukalla sikäläisen (eli tietenkin m-massalla) laskiaispullan, joskin ei kuuman maidon seassa. Oli kyllä mauttomin ikinä, ei edes Suomen rekkalogistiikassa kulkevat rasiapullat ole yhtä mitättömiä. Mutta ehkä se oli huono kahvila.
Tänään mennään viimeistä päivää. Tosin sesonki on tainnut olla käynnissä kuukauden verran. Sinänsä hassua, että laskiaispullat tulee kauppoihin melkein seuraavana päivänä runebergintorttujen jälkeen ja tortut katoaa silloin hyllyiltä kuin kirveellä lyöden. Sama käy myös laskiaispullille, joita ei enää hyllystä laskiaistiistain jälkeen löydä. No ehkä vielä keskiviikkona alehintaan. Mitä me seuraavaksi syödään? Mämmiä?
Ja luetaan taas iltalehdestä kuinka monta rovetta Juha Mieto ehtii syömään.
Pitääpä äkkiä hakea jostain laskiaispullaa, on mennyt koko touhu ihan ohi tänä vuonna. Hernariakin tuli tehtyä ihan sattumalta. Ja se pulla ehdottomasti hillolla.
