Kaukajärvellä tuli tänään tämmöinen “laivue” vastaan. Vielä menevät aika tiukasti emonsa huomassa… Rupesin nyt äkkiä pohtimaan, että montako noista on tyttöjä ja mitkä on poikia. Mulle ei aukea.
Ei noista poikasista pysty ulkonäön perusteella määrittämään sukupuolta. Linnuilla yleensä kaikki poikaset saman näköisiä. Ja ensimmäisen sulkasadon jälkeen tulee vasta väri erot esiin. Monilla linnuilla myös poikasten/nuorten lintujen väritys on samantapainen kuin naarailla.
187 lajia kasassa tälle vuodelle. Viime vuonna havaitsin 183 yhteensä. Eli hyvä vuosi käynnissä. Haaveena olisi saada se 200 lajia kasaan. Pahimpia puutteita tällä hetkellä on Metso ja Mehiläishaukka. Kuvaksi laitan tälläkertaa Kivitasku koiraan. Yleisempi lintu mitä monet luulee. Esimerkiksi Niemenrannan alueella pesii tänä kesänä ainakin 3 Kivitasku paria.
Edit tuo 200 lajia olisi siis yhden vuoden ennätys minulle. Kautta aikain olen havainnut noin 250 lajia.
Aika hurjia määriä. Laskin tässä joku aika sitten, että olen ehkä nähnyt JA tunnistanut n. 87 lintua. Siis Suomessa ja vapaana. Enemmän varmasti olen nähnyt, mutta on jäänyt tunnistamatta. Sorsat on mulle aika pitkälti vaan jotain sorsia (heinäsorsa ja telkkä on tuttuja) samoin haukat ja monet pikkulinnut jää tunnistamatta. Pöllöjä olen nähnyt tosi vähän. Varislinnut, rastaat, tiaiset, tikat ja lokit tunnistan melko hyvin. Mutta aika haaste olisi, että tunnistaisin vaikkapa 50 lintua lisää. Mutta sitä kohti - jokaisen näkemäni linnun yritän tunnistaa. Ja myös äänet. Pari viikkoa sitten kuulin viirupöllö äänen. Pöllöjen ääninäytteet löytyy netistä, joten oli helppo verrata ja tunnistaa. Kiurun äänen kuulee, mutta ikinä en ole nähnyt ja tunnistanut. Suosikkini on korppi. Aikaisemmin oli harvinainen, mutta nyt niitä näkee monessa paikassa.
Tuttavan kesäasunnolla olen bongannut härkälinnun. En ole harrastaja, enkä lintuja tunne mutta tämä pitää niin erikoista ääntä, että oli pakko selvittää mikä lintu oli kyseessä. Kuulostaa vähän sian vinkunalta.
Juu aika hyvänä pidän noita määrilläni. Varsinkin kun niistä suurin osa on havaittu Pirkanmaalla. Kahtena päivänä olen käynyt rannikolla merilintuja katsomassa. Ja lisäksi kun huomioi harrastus tapani. En ole siis lintubongari sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli bongaushan tarkoittaa sitä että menee katsomaan jonkin muun löytämää lintua. Sitä teen harvemmin yleensä kiertelen itse lintupaikkoja ja sitten nään mitä nään. Esimerkiksi perjantaina en rynnännyt Tarasteenjärven kaatopaikalle vaikka sielä oli Pikkukultarinta. En sitä ikinä havainnut.
Sinulle ja muille linnuista kiinnostuneille voisin antaa pari kännykkäsovellus vinkkiä joista voi olla apua lintujen tunnistamiseen.
Merlin nimisellä sovelluksella voi määrittää lintuja kuvan perusteella. Sovellus tunnistaa kohtalaisen hyvin lajit huonommastakin kuvasta. Sovellukseen ei kannata kaikkia maailman lintuja vaan pohjoismaat riittää. Amerikan matkalla totesin tämän sovelluksen hyväksi. Koska kaikki linnut sielä olivat minulle uusia ja outoja.
Toinen hyvä sovellus on Birdnet. Sillä voi nauhoittaa linnunlaulua ja ohjelma tunnistaa lajit mitä nauhoitteella kuuluu. Osuma prosentti tälläkin ohjelmalla on aika hyvä. Toki joskus ei oikein osu kohdilleen jos näytteeseen tulee monen linnunlaulua sekaisin.
Perinteeksi tullut muutamien tiettyjen härkälintujen seuranta. Satavarma en identiteetistä ole, mutta ainakin sama pienehkö vesialue. Tänään tuli sitten nähtyä pari pikkuistakin. Ja pari munaa olis vielä työn alla. Jospa nyt saatais useampikin tulokas ja ne vielä säästyisivät pedoilta. Tarkoittanee lähinnä lokkeja.
Kaakkuri ei sit kuitenkaan pesinyt tekemälläni lautalla. Ehkä ensi keväänä. Ei ilmeisesti löytäny kumppania…
Mutta taloyhtiön pihassa oon nyt nähny kesäkuussa useampaan kerran Tiklin. Wau. Siinä se on eksoottisen näköinen värikäs pikkulintu. Ja saa mennä aika lähellekin, eikä pelkää. Niillä taitaa olla pesä tiheissä havupuissa tässä rivarien välissä jossain. Työpaikan pihassa oon myös sellasia aina joskus nähny, mut en ikinä omassa pihassa.
Tänään kävin iltsella pyörälenkillä ja valokuvaamassa samalla. Kilometrejä 40. Uusi laji tälle vuodelle tuli Kultarinnasta. Tässä kuva Iidesjärveltä Kalatiirasta.
Ehdit. @juujuujep toiveesta vähän tietoja kuvasta. Kamera Sony Rx10 iv. Kuvan speksit: 600mm, f/4.0, aika 1/2000, iso 1600. Jälkikäsittely lightroomissa. Hiukan rajattu, valotusta säädetty ja hiukan terävöitetty. Kuva otettu illalla noin 21.00. lintuun osui vielä kohtuu voimakas valo mutta taustan metsä oli jo varjossa.
Valtavan hyvälle tuulelle tulin, kun telkkä oli kelpaattanut mökkirantaan asetetun pöntön. Pari vuotta tuo pönttö on ollut tyhjillään, mutta olisiko pöntön harmaantuminen ja siten parempi maastoon sulautuminen tehnyt kodista houkuttelevamman vaihtoehdon. Telkistä järvellä ei varsinaisesti pulaa ole ollut.
Tästä havainnosta on nyt pari viikkoa aikaa. Viikonloppuna täytyy pitää silmät auki sotkalaivueiden varalta.
Tyylikäs violettimainen värikajastuskin tullut mukaan… nokassa kun näkee vielä oranssia, niin tuohan alkaa olla aika passeli.
Edit. Hyvä esimerkki siitä, että tavallisempiakin lajeja kannattaa kuvata. Voi löytyä hienoja näkemyksiä. Tässäkin siivet sanoo V niinkuin Voitto eli Victory !!
Juu ei sen linnun tarvitse harvinaisuus olla että saa hienoja kuvia kun kaikki tuuri käy kohdilleen. Kuvailenkin monesti ihan perus lajeja. tilanteet ja olosuhteet kun tuolla luonnossa aina vaihtelee. Haluan kehittyä kuvaajana jotta saisin mahdollisimman hyvän kuvan sitten aina välillä kun sattuu harvinaisempi lintu kohdalle.
Hienoja kuvia! Jos sais pyytää, niin kuvan speksejä vois pistää mukaan, linssi, shutter speed, paikka, onko jälkikäsitelty jne. Vois tulla hyviä vinkkejä kaikille.
Osaako joku antaa vinkkejä mikä lintu (tai oikeammin n. kymmenen linnun parvi) suhahti äsken ennen puolta yötä maaseudulla pihasaunan ja ladon ylitse. Oltiin vilvoittelemassa saunan terassilla. Parvi meni suht matalalla ja kovaa. Siivistä kuului sellainen suhina, että melkein säikähti. Linnut oli ehkä vähän naakkaa pienempiä ja lensivät siivet melko jäykkinä. Ja vauhti oli kova. Paikka on peltoalueen reunassa Kanta-Hämeessä. Järveä ei ole aivan vieressä.
Minun valistunut arvaus olisi Tervapääsky. Lentelevät juuri tuollain porukoissa ja älyttömän lujaa. Joskus huutavat lentäessään mutteivät aina.
Voi hyvinkin olla tervapääsky. Sen oloisia olivat. En ole ennen tuollaista muodostelmaa nähnyt. Kovaa menivät ja maaston muotoja vähän mukaillen eli muodossa kurvaillen.
Mehiläishaukka oli ennen täällä meilläpäin tuttu näky, nykyään (viimeiseen 15 vuoteen kotipaikkakunnallani) en ole kyllä nähnyt.
Itselle sykähdyttäviä lintuja on kyllä haukat.
Hiirihaukka ja jopa Piekana oli joskus sekä nuo pikkuset haukat on täällä perus settiä. Mutta Mehiläishaukan tapaan Sinisuohaukkaa ei juuri ole näkynyt. Eikä haarahaukkaa.
Joitakin sentäs on tähän jäänytkin, Kalasääski, Ruskosuohaukka, Maakotka ja Merikotka.
Sinisuohaukkoja näkee nykyään Eteläisessä- ja keski-suomessa oikeastaan vain muutto aikoihin. Pesivät pääosin tuolla pohjois-Suomessa. Mehiläishaukkojen määrät riippuu kovasti keleistä. Koska nimensä mukaisesti sen ravinto koostuu pääosin mehiläisistä ja muista hyönteisistä. Tämä on muuten aika jännä sen rakua kun Mehiläishaukka on oikeasti aika iso lintu. Lämpöisinä kesinä Mehiläishaukkoja on aina enemmän kuin sateisina.
Pesintä on onnistunut ja poikaset kuoriutuneet! Poikaset hyppivät pesän lähistöllä.
Taivaalla pyörii minulle tunnistamaton haukka ilmavaaraa uhkuen.