Pyörälän kausi liigassa oli pari kautta sitten ylivoimaisesti miehen paras (55 pistettä). Edelliset kolme kautta oli Kärpissä 30-35 pisteen mies ja Bernissä viime kaudella 9 pistettä. Toki rooli joukkueessa vaikuttaa, pelikaverit, pelaako yv ja/tai av, yms.
Kukkosen kanssa molemmat on vuosikertaa -81 (37v). Jossain vaiheessa fysiikkakin tulee vastaan (tässä olen tosin aina ollut aina väärässä). Ennemmin Kärpistä nousee esiin jälleen joku oma junnu.
= Ei pelkkä leijonapaita automaattisesti supertähteä tee, edes Liigaan.
Kukkosella oli viimekaudella ’vielä kerran’-kausi. Sveitsin mentyä vihkoon sama mentaliteetti voi olla Pyörälällä tällä kaudella. Mies on voittajaluonteinen ja kapasiteettiä+roolia riittää. Voi kyllä vieläkin yltää 40-50 pinnan tasolle. Kuten kaiketi Krissekin Tapparassa.
Tuo Yle Teiskonlahden ennakkoartikkelien rakenne kahtiajaotteluineenhan on lähinnä lukijoita puhuttelevaa pontevaa hassuttelua. Siirtorajan lähtijöitä ei ole huomioitu lainkaan, ja muutenkin “vahvistujien / heikentyjien” ynnäilyt vaikuttavat melko tapauskohtaisilta.
Joukkueiden rakenteita ja valmennuksiahan ei edes pyritä tarkastelemaan, eli kyseessä on lähinnä materiaalimuutosten esittely.
Tappara luetaan joka tapauksessa “siirtomarkkinoiden epäonnistujaksi”, “huippujoukkueeksi” ja “suosikiksi”, joka vahvistunee kauden mittaan. (Olisi näiltä pohjilta ehkä saattanut otsikoida myös “selviytyjäksi” “epäonnistujan” sijaan? Mutta sitten kahtiajako ei menisi tasan tms.) Muidenkin joukkueiden kohdilla näkyy vähän vastaavia klappeja, mutta mitäs nyt näistä. Muutenkin ok lähteä välillä “epäonnistujana” eikä varmana ylivoimaisena mestarina kauteen…
Kyllä Pyörälä on varma kortti Liigaan, vaikka ikää olisikin 37. Tänä vuonna rooli tulee olemaan melko varmasti erinlainen mitä oli toissavuotena. 30p vähintää tekee, sekä tulee olemaan erittäin tärkeä av ja omanpään pelaaja. Tärkeä palanen Kärppien joukkuetta Kukkosen ohella.
Pelaahan tuo Perrin vieläkin ja ikää on yli 40. Ikä on vaan numeroita, tottakait liikkeet hidastuu iän myötä, mutta niin pitkää kun kulkee nii antaa palaa vaan.
Ei vaikuta Kukkosen ikä poikkareihin liekkö asia päinvastoin.
Domin lähtöä en osaa oikein surra. Luulen, että oli molemmille ihan hyvä sauma päästää irti vähäksi aikaa. Jos katsoo Domin torjuntatyöskentelyä, niin megavenytyksiä tuli paljon, mutta myös perustorjunta-asennon kautta nk. varmoissa tilanteissa yllättäviä lipsahduksia. Esimerkkinä poffien jatkoaikahörppy…
Maalivahdin tulisi pitää torjunnat helppoina ja vaivattomina, joka yleisön mielestä näyttää tylsältä.
Myös Peltolan osalta alkoi näkymään johtopelaajan raskaus, että muut jotenkin alitajuisesti odotti Jugin hoitavan homman. Ei silti, ettei olisi sattunut, mutta jospa porukka haluaisi nyt täyttää yhdessä sitä joukkueen eteen pelaamista.
Eli kirpaisevista lähdöistä lopultakin vain Jugin lasken isoksi menetykseksi, mutta muutos on aina mahdollisuus, jos se käsitellään oikein.
Toivoisin, että Kärpillä olisi vähän osaamattomampi valmennus, mutta kun perkele noilla on Manner & co, jotka varmasti eivät mene samanlaisiin helppoihin kuin Antti Törmänen.
Munkin mielestä Kärpät on ennakkosuosikki, mutta kyllä media aika rankasti aliarvostaa koko ykkösketjun poistumisen. Hauska juttu kyllä sinänsä, että Tapparan kohdalla muistetaan jokainen poistunut - ja Tapparan poistujat eivät olleet ykköskorin pistemiehiä menneellä kaudella.
En tiedä, miksei nämä toimittajat kattele rostereita ollenkaan ennen kuin tekevät ennakkonsa. Kärpät on ennakkosuosikki, mutta ei se nyt ihan näin iso ennakkosuosikki ole.
Harmi vaan, että oululaisille on tuo asetelma sopinut vuodesta toiseen ja tuntuvat käsittelevän sen hyvin. Toista on ollut Tapparassa. Ja älkää nyt sit suuttuko: ollaan menestytty, mutta Tapparalla on ollut myös vaikeuksia suunnata fokustaan, jos on mennyt turhan hyvin.
Näkisin että ei Tapparalle mikään kovinkaan mahdoton tehtävä ole ensi kaudella pelata sinänsä parempaa jääkiekkoa mitä viime kaudella. Ainekset on kunnossa ja mielestäni ei joukkue niin hirveästi ole heikentynyt edes paperilla. Keskusta jopa vahvistunut.
Mutta vaikka Tappara (itse uskon tähän) pelaa viime kautta sinänsä parempaa jääkiekkoa, niin ei se yksyhteen tarkoita, että Tappara Suomen mestaruuden voittaa.
Mutta mestarisuosikkeja Tappara ehdottomasti on lähtökohtaisesti ensi kaudella.
Minä mielessäni luonnostelen joukkueiden moraalista selkärankaa. Kärpissähän nimenomaan se ei ole muuttunut. Hifk samaten; vahvempi henki kuin viimekaudella.
Ja joukkuehengen kannalta ratkaisevaa on voittaa, on voiton taustalla sitten mitä tahansa tekjöitä. Voi tietysti voittaa vahvalla pelillä tai heikommalla - ja hävitä. Mutta joukkuepeli vaatii tulosta.
Tappara on nyt jälleen uuden edessä: joukkueen on muotouduttava nyt uudelleen. Luonne on löydettävä uudelleen. Tässä on enemmän kuin tarpeeksi työtä. Vaikka edellytykset onkin.
Pitkä menestysputki jatkuessaan on omanlaisensa taakka; joskus menestysresepti pitää päästä aloittamaan alusta, koska muut ovat kopioineet vanhat reseptit.
Liigaennakoissa näkyy hieman toimittajien asenne eri seuroja kohtaan ja kai se hieman saa näkyäkin, tuohan se väriä sisältöön. Pahin seuraus mitä negatiivisesta kirjoittelusta voi olla, on tulojen menetys muutaman gloryhuntterin ostamatta jääneestä kausikortista.
Lukemattomia (hih) liigaennakoita ja paketteja väsänneenä ja ideoineena minusta tärkeintä on aina löytää ne olennaisimmat voimasuhteisiin ja joukkueisiin liittyvät seikat - tai sitten olennaisia teemoja ja tavoitteita kunkin joukkueen näkymistä.
Pelaajien esittely on kiinnostavaa mitä enemmän lajiin tai sarjaan katsomatta niitä vähemmän tunnettuja pelaajia on. Esimerkiksi Juha Santaharjun luomat ansiokkaat KHL-ennakot ovat olleet hyvin pelaajakeskeisiä, mutta siellä se on tärkeämpää, kun suurin osa pelaajista ei ole suurelle yleisölle lainkaan tuttuja. Pelaajien esittely ei ole niin kiinnostavaa, jos heistä ei ole kertoa mitään olennaista uutta, jos esittely juuttuu vuodesta toiseen tiputtelemaan nimiä ja kertomaan että Keith Yandle on kiekollinen pakki. Pelaajien esittely on normaalia kiinnostavampaa, jos osataan hyvin perustein tehdä nostoja pelaajistosta. Esimerkiksi Markus Nenonen nostetaan varmasti aika monessa Kerho-ennakossa tänä syksynä esille, mutta realistinen kuvaus heikkouksista, vahvuuksista ja potentiaalista on se juttu. Ei ole täydellinen pelaaja, mutta silti äkkiä ruiskaisee sen Liigassa oikein hyvät 15-20 maalia, kun peli kulkee.
Joukkueiden esittely on kiinnostavaa, jos etenkin vedonlyöntiaspektista osataan nostaa esille teemoja, miksi juuri tämä joukkue voi pärjätä, ja mihin se voi kaatua. Joukkueiden esittely ei ole kiinnostavaa, jos kaikki esittelyt muistuttavat toisiaan, ja lopputuloksena Liigassa 15 joukkuetta “taistelee onnistuessaan pudotuspelipaikasta”. Tässä kohtaa vetoan näitä laativien tekijöiden ohella myös lukijoihin - etenkin sijoitusarvioita luetaan usein kuin piru raamattua ja intetään jos 15 joukkueesta yksi on “aivan naurettavalla tavalla aliarvostettu!”, vaikka olennaistahan menestykselle ja kiinnostavuudelle pitäisi olla, osuvatko ne perusteet ja nostot hyvin. Joukkueiden esittely voi täten mielestäni olla kiinnostavaa, vaikka sijoitusveikkaus menisi päin persettä, jos on osattu yhtään nostaa oikeita teemoja joukkueista esille. Eli mielenkiintoisempaa on hyvä peruste voitolle tai tappiolle, kuin sijoitusarvauksen osuminen.
Tämän syksyn ennakoita odotellessa hieman mietityttää taas Liigan kahtiajakautuminen - ne jotka voivat voittaa mestaruuden, ja ne jotka eivät. Vai olisiko kolme kastia, voimasuhteissa, mestaruus, pelkät pleijarit, ei pleijareihin. Erityisen mielenkiintoinen seikka on onneksi se, että sarjassa on viime kaudelta monta tuoretta päävalmentajaa, ja nyt niitä tulee taas lisää. Siellä lepää oma henkilökohtainen pieni toiveeni siitä, että sarjassa nähtäisiin voimasuhteiden heilautuksia ja yllätysmitalisteja. Miettikääpä vaikka sellaista skenaariota, että Merikivi nostaisi JYPin runkosarjan kahdelle ekalle sijalle, Nieminen Pelsut kuuden sakkiin ja Kangasalusta Jukurit pleijareihin. Jo se piristäisi kummasti. Toivottavasti etenkin nämä uusien koutsien pelikirjat saadaan raavittua läpi perinpohjin, ja sitten saamme tarkastella niiden toteutumista.
Kiva toki, että mestaruudet listataan siellä, missä kuuluukin, mutta Rantanen voisi vielä kertaalleen tarkistaa, mistä Tappara on.
Fanien irvailut on oma lukunsa.
Annoin noista mestaruuksien määrästä Rantaselle viime syksynä aika pahaakin palautetta…Lukee näköjään palautetta ja kuunteleekin niitä…Tai sitten liiga on sanonut, että viisaampi laittaa lehteen se oikea mestaruusmäärä, eikä olla ns.valemedia
Älkääs nyt, ihan hienoa ja tyylikästähän se on, että kotimaista jääkiekkoperinnettä ja sen menestyneintä lipunkantajaa #Mouhijärvi-#Sastamalaa on heräilty tällä tavoin kunnioittamaan maan pääkaupungin urheilumediassa asti. Tarkkanenäistä toimintaa.
(Vähän epäkompissa on nämä Rantasen ulostulot vieläkin, mutta hyvä kun faktat ja lajihistoria saatiin tosiaan tarkistettua.)
Yläasteen luokallemme oli kerääntynyt harvinaisen monta lahjakasta kuittailijaa. Yksi parhaista sanoi minua kerran luokan päävinoilijaksi. Se oli varmaan ainoa kerta kun sanoi mitään positiiviseksi tulkittavaa minusta. Mutta niin siis minä olen todistettavasi ainakin joskus ollut hyvä siinä. Vesa Rantanen ei koskaan.
Se, että IS Urheilu (tai Urheilulehti) listaa tilastot niinkuin kuuluu ja niinkuin itse Liigakin listaa, on jutun pääpointti. Sitä en tiedä miksi vasta nyt, mutta on hyvä että Suomen menestynein seura saa myös yhdessä seuratuimmista urheilumedioista myös sen tilastollisen arvostuksen joka sille kuuluu.
Mitä taas tulee mainittuihin kasvukeskuksiin, en minä ainakaan osaa ottaa nokkiini. Päinvastoin, ihan hyvää hassutelua ja osoitus siitä, että Tappara ja keskustelu sen ympärillä on hyvinkin tunnettua. Ei tässä kai mistään vinoilusta ole kyse.
Ja tätä tämä on nykyisellä Twitter-aikakaudella: vuorovaikutus median, sen toimijoiden ja fanien välillä on helpompaa ja paljon mielikuvituksellisempaa. Kuinka monesta muusta Suomen seurasta olisi edes keksitty mitään nokkelaa sanottavaa? Minusta on upeaa, että Tapparaa ja sen “brändiä” voidaan pitää paljon monimuotoisempana kuin monen muun seuran. Niin myös Rantanen pitää.
En minä nyt ainakaan mieltäni pahoittanut.
Pikku piikki Rantaselta, johon otin yhden virkkeen kommentilla oman kantani.
Aika samaa linjaa noudattavat mielestäni muutkin asiaa kommentoineet.
Pistät piikin, saat piikin takaisin. Näinhän se menee. Ja kun on monta lukijaa, niin piikkejäkin tulee useampia.
Aiheyhteys, taustat ja asetelmat olivat sellaiset, että ulostulo oli kenties jonkun aavistuksen (tai aavistuksen enemmänkin) epätahdeissa, ihan jo sinänsä suotavana hassutteluna / vinoilunakin. Joten sopii kai sitä vähän koputella takaisinkin, vähintään nyt näissä ympäristöissä…
Se on tottakai hienoa, että maineikkaalla seuramerkillä on monia tunnettuja ja vahvoja merkityksiä, nimiä, epiteettejä ja titteleitä, joilla voi leikitellä vaalien samalla niiden kohdetta.
liekkö asia päinvastoin.