Tuo on toki seuraavan kauden kuvitusta jo. '92 karsinnoissa Kärppiä vastaan olivat mukana Susi, Ojanen, Viitakoski, Kucera, Grönstrand, V. Salo, Scerban, Kulmala, Toivola… Sen sijaan Jutila, Grönvall, Kekäläinen, P. Järvinen, Pohja, Sindel eivät olleet. Hasanen saapui kesken kauden valmentamaan (ja poistui tuon seuraavan kauden jälkeen, jolloin jäätiin taas ulos playoffeista).
…Edit: Äh, tuossahan olivat yllä tietty jo näkyvissä ja ymmärrettävissä kaikkikin nimet - taisi tulla itse katseltua keskustelua vähän hätäisesti. Linkissä joka tapauksessa mm. karsintasarjan pelaajatilastot Tapparan osalta ja muutakin tarinaa.
Samana keväänä karsinnan jälkeenhän oli tietty sitten Viitakoskea, Riihijärveä ja erinäisiä Tappara- ja Kärpät-taustaisia pelaajia saavuttamassa myös ensimmäistä MM-mitalia Prahassa. Tuossa Kärppien karsintakokoonpanossa taas huomio kiinnittyy ehkä erityisesti mm. nimeen Palsola - ylipäätään monenlaisia aikojen ja tarinoiden limittymisiä, kuten tällaisista usein voi löytää…
Matkasin puoliltapäivin junalla Turkuun onnellisen tietämättömänä siitä, että siellä tultaisiin pelaamaan mestaruuden ratkaiseva Inter - KuPS -ottelu.
Samaan junaloosiin osui melko iloisessa nostessa olevia kuopiolaisia, Carilloa yrittivät tarjota. Savolaiset olivat jännityksestä mykkyrällä miettiessään voisivatko tosiaan voittaa kannun 43 vuoden odotuksen jälkeen, ja kauhistelivat etukäteen mahdollisen tappion tuskaa.
Tämä sai minut muistelemaan Tappara 2000-lukua, ja etenkin koettuja ratkaisevia finaaleja. Finaaliputken vahvimmat muistot ovat itselleni 7. pelien jatkoerissä meneteyt kannut, enkä perästäpäin vaihtaisi niitä mestaruuksiin. Yritin hieman avata tätä ajatusta savolaisille huonohkolla menestyksellä, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Heillä ei ehkä olisi aikaa varrota toista 43 vuotta. Mutta mielenkiintoista sinänsä, että niukoista häviöistä voi ajan mittaan tulla merkittävimpiä muistoja koko “matkaa” tarkasteltaessa.
Tapparan viimeinen peli, vastassa SaiPa (hävittiin 0–1)
arvottiin 42-tuumainen taulutelkkari (ilmeisesti koko kauden avausmaaliveikkaajien kesken)
voittaja: Michael Keränen, Ilveksen silloinen pelaaja, pistepörssin jaettu 1.
Yllättävän nopeasti internetkin vanhenee, mutta tässä twiitti vuosien takaa:
Tämä oli siis se Keräsen läpilyöntikausi, eikä jatkosopimusta ollut Ilvekseen. Silloinhan vitsailtiin, ja ei välttämättä edes vitsailtu, vaan foliohattuiltiin, että tämä on jokin hurja salajuoni Keräsen houkuttelemiseksi Tapparaan. Lopulta Keränen oli menossa HIFKiin, mutta lähtikin Pohjois-Amerikkaan.
Tää on 98% varmuudella järkyttävin peli Tapparalta, jonka olen kuunaan silmilläni todistanut. Mikään muu peli ei pääse lähellekään. Aivan totaalista paskaa!
Tätä peliä muistelee aina heikoilla hetkillä, kun tarttee uskoa tekemiseen.
Pelillisesti? Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. En ole Tapparalta ainakaan paikanpäällä todistanut vastaavaa. Panokset huomioon ottaen siis. Onhan niitä ohipelejä ollut muutenkin…
Mutta jos pelkkää pelillisyyttä laajemmin mietitään niitä aallonpohjia, joita on hallissa tullut todistettua, niin vahva haastaja löytyy maaliskuusta 2009. Ässät - Tappara, kolmas playout-ottelu. Heittämällä absurdein ottelukokemus, josta on nauttimaan päässyt. Se “osoittakaa nyt edes sen verran selkärankaa, että tämä paska loppuu ja päästään lomille” -fiilis oli varsin mielenkiintoinen lataus peliin. Isomäessä halli lähes tyhjä, kun ketään ei enää kiinnostanut. Loppua kohti kun alkoi näyttää siltä, että Tappara vie, jäätiin kaverin kanssa parin paikallisen kanssa juttelemaan pelin sivussa. Erään kotijoukkueen fanin puoli virnuillen heittämä “jaa pojat on joutumassa lomille” oli jotenkin kaunis tapa niputtaa Tapparan kausi. Ei Tapparan kanssa ihan hirveän usein ole päässyt todistamaan tilannetta, jossa runkosarjan jälkeisissä peleissä voitto oikeuttaa lomalle, kun häviäjän kausi vielä jatkuu… En ihmettele, miksi playoutit haudattiin yhden kauden jälkeen.
CHL:n, jopa sen SaiPa-pelin otti tosissaan edes osa faneista. Kilpailullinen panos ja kaikkea. Playoutit ei panoksestaan huolimatta tainnut kiinnostaa ketään
Tuossa eräässä artikkelissa näkyy SM-Liigan sarjataulukko muuten, hauskana huomiona ollaan 25 pelin jälkeen viimeisenä, 10 pistettä kasassa ja 5 pistettä matkaa seuraavaan. Taisi olla se kausi kun Sindell veti tuon alkukauden aivan vihkoon, siitähän ei tullu yhtään mitään.
Oli työsulkukausi '94–'95, Sindel pelasi kahdella edeltäneellä (Kauhanen–Halme tuolloin). Majorov sai surkean syksyn myötä potkut, Matalamäki korvasi, Fleury herätti. Lopulta Tappara nousi pohjilta, sen sijaan Gretzkyn tähdet kukistanut Ilves jäikin keväällä sarjan jumboksi.
Eiköhän noin ollut. Vai oliko Sindelin vaikea syksy jo heti -92, kun olikin yllättäen vähän selkävaivainen liigan huippuvahti Reippaasta saapuessaan tms.(?) Kaudet toki noihin aikoihin enimmälti varman tasaisia toistoja toisistaan, lukuun ottamatta sitä kevään -94 huippuiskua Halmeen (& Kulmalan) takaamana, ja ennen nihkeän prosenttivalmentajan ilmaantumista kuvioihin…
Eikös Sindell ollut alkuun pirun hyvä? Sit toisella kaudella joulun tienoilla alko meneen AIVAN kaikki, muunmuassa muistan yhden heiton tyyliin omasta päästä, vastustaja purki ja Sindell lähti ottamaan vastaan, olisi mennyt ohi mutta se sai sen jotenkin sählättyä sen totaalisti sekä pompautettua maalia kohti ja maaliinhan se meni. Sit me kai haettiin Halme messiin kesken kauden jostain kun ei sen Sindellin touhusta vaan tullu yhtään mitään ja se oli Halme & Kauhanen se maalivahtipari loppukauden? Halme pelaskin sit myös ihan maagisen kauden.
En muista (osin myöhemmin selkiytyneitä) Sindel-vaiheita niin tarkkaan – '92–'93 oli kuitenkin Hasasen importoimaa tohinakiekkoa, josta ei tullut myöskään juuri mitään. Sindel oli Reippaassa vahva, ei sitten Tapparassa enää niinkään (kehnot tuurit siirtoruleteissakin?). Ei työsulkukaudella enää pelannut, tilastotkin vahvistavat. Välillä kävi Ilves-agentti (anteeks…) Hankelakin sotkemassa Tapparan entisestään sekavia maalivahtikuvioita. Kaoottisia aikoja.
Kyllä. Noi oli sitä aikaa kun meininki oli suoraan kun nyky TPS tai Ilves tässä lähivuosina. Mestaruudet ei ollut kun kaukanen haave ja ei tullu mieleenkään että sellasia vois muka vielä joku päivä nähdä. Poffeihin pääseminen tuntu jo juhlalta eikä TPS:n ja Jokereiden ylivoimalle tuntunut näkyvän loppua. Ja kauanhan siinä menikin että se loppu sille tuli.
Välillä on valiteltu, että muka tylsää, kun tällä vuosikymmenellä joku Tappara tai Kärpät on “aina”(?) oikein finaaleissa(?!). Kannattaisi ehkä miettiä suomihokin historian tylsintä pidennettyä lamavuosikymmentä, jolloin mestaruuden voitti yhden kerran joku muu kuin TPS tai Jokerit (siis pienseura HIFK, vaihtelua) ja Turkulaiset saavuttivat kaikkiaan kahdeksan mestaruutta 13:ssa vuodessa. Kaikki olivat niin masentuneita, ettei jaksettu edes valittaa. (MM -95 tottakai maksoi kärsimykset.)
Se oli juuri tuota. Aina tule olemaan joukkueita jotka pärjää paremmin kun muut tiettyinä aikoina mutta sen tason dominointia mitä nuo kaksi jengiä osoitti aikanaan ei kyllä tulla varmasti ihan heti näkemään. Lätkä oli tuolloin mestaruuksien kannalta aivan pirun tylsää yli 10 vuotta, se oli käytännössä joko Jokerit tai TPS.
Tapparan touhut oli taas sellasta käsittämätöntä puuhastelua että siinä oli pinna kyllä koetuksella ja usein, aina sinne halliin silti valui pettymään yhä uudelleen ja uudelleen. Ei nykyään paljoa hetkauta jos nyt finaaleista jäädään ulos kun muistelee mitä se touhu oli tuohon aikaan.
3 tykkäystä
Kahvanaama
(-Sry about the sticky kalvo`s here-)
123
Mutta, millaisia muistoja tuolloin tajuavassa iässä olleilla on kaudesta 1990-1991?
Eli tuo on kausi ennen varsinaisen mahalaskun alkua. Äkkiä kun katsoin niin Tappara teki eniten maaleja runkosarjassa, tosin päästäen näitä omiin suhteellisen paljon. Tappara pääsi viimeisenä joukkueena playoffeihin, runkosarja tosin näytti aika tiukalta - Jopa liigajumbo SaiPalla oli 15 voittoa. Lähtö kuitenkin koitti playoffeissa Jyp Ht:ta vastaan.
Tuo rosterihan näyttää varsin mainiolta. Tarinoita, muistoja, mitä vain - Olisi hienoa kuulla!
Tässä pari kauteen liittyvää linkkiä :
1 tykkäys
Kahvanaama
(-Sry about the sticky kalvo`s here-)
124
Jotain hyvin merkillistä tapahtui Porissa tuona kautena - Käsittämätön ja melkoisen historiallinenkin löylytys :
Onko täälä “vanhanliiton Tapparanmiehiä” ketkä osaavat avata tätä ottelua ja tätä kautta tarkemmin? Pikkupoikana aloin perehtymään Tapparaan ja sen historiaan ja jotenkin tämä kausi ja nimenomaan tämä playoffsarja on jäänyt kaikista lukuisista lukukerroista aina parhaiten mieleeni (Olen syntynyt 1992).
Suomi oli helmikuussa ottanut historiansa ensimmäisen aikuisten arvokisamitalin, kun Pentti Matikainen oli luotsannut Leijonat olympiahopealle.
Matikaisen kevät jatkui HIFK:n päävalmentajana SM-pudotuspeleissä mitaliotteluihin. Tappara vei tasaisen välieräsarjan voitoin 3-2.
SM-välierien kummallisuuksiin kuului neljäs kohtaaminen, jossa Tappara otti kotihallissaan Hakametsässä 15-3-murskavoiton.
Tunnelmaltaan kuumassa ottelussa HIFK:lle puhallettiin 30 kahden minuutin rangaistusta. Nöyryytyksen jälkeen tuntui ihmeeltä, että HIFK venyi ratkaisevassa välierässä antamaan Tapparalle täyden vastuksen. Tappara eteni SM-finaaleihin Lukkoa vastaan voitettuaan HIFK:n viidennessä välierässä 6-5.
Paikallisfinaaleja Tampereella ei kuitenkaan vieläkään nähty, kun Ilves onnistui ryssimään omat välieränsä putoamalla suoraan kolmessa ottelussa kauden yllättäjälle Lukolle. Raumalaiset säikäyttivät Tapparankin voittamalla ensimmäisen ottelun Tampereella maalein 3-2. Mutta sitten Tappara pisti puolustuksensa kuntoon maalivahtinsa Tom Draperin johdolla ja voitti kolme seuraavaa matsia päästäen Lukon tekemään niissä vain kaksi maalia.
Olin katsomassa tuon pelin ja myös sitten 5. ottelun Helsingissä.
Ifk oli jossain vaiheessa enemmän miehiä jäähyaitiossa kuin vaihtoaitiossa
Lisäksi pelin jälkeen oli jotain sanaharkkaa, Rane tms oli puhunut jostain Hesperian mafiasta tms.
onnellisen tietämättömänä siitä, että siellä tultaisiin pelaamaan mestaruuden ratkaiseva Inter - KuPS -ottelu.
