Salong Nips o Naps
Unet ovat merkillinen juttu, niitä joko näkee tai sitten ei. Minulla on ollut aina todella riemastuttavan vilkas unimaailma, joka vetää vertoja ainakin B-luokan elokuville. Jokunen aika sitten ostin uteliaisuuttani kirjan jossa oli kuvia eri hiustyyleistä vuosien takaa. Joukossa oli todella naurettavia kampauksia, liekö ne saanet nukkumatin näyttämään minulle seuraavan unen.
Unessani asuin jälleen Ruotsissa ja toimin parturin ammatissa. Vuokrasin Allegatanilta pienen noin 30 neliömetrin liiketilan hankittuani ensin asiaan kuuluvan toimiluvan. Liikkeelle piti tietenkin keksiä vetävä nimi ja pitkään asiaa pohdittuani päädyin kastamaan liikkeen mielestäni tyylikkäällä ja helposti mieleen jäävällä nimellä ja niin syntyi Salong Nips o Naps.
Asiakaskunnakseni pyrin samaan niin ruotsalaisia kuin suomalaisia. Liiketoiminta lähti aivan mukavasti käyntiin silloin 70-luvulla ja vaikka elettiinkin vielä pitkätukkabuumin aikoja, riitti noissa liehuleteissäkin muotoiltavaa. Tavaramerkkinäni mainostin takuu tarkkaa työtä, jossa yksikään karva ei ollut epäjärjestyksessä.
Tämä parturiurani esiin nostaminen johtuu siitä, että löysin varastoa siivoillessani laatikon johon olin koonnut työni tulosten kuvia. Käytin näitä kuvia sitten mainonnassani, ja succee oli enormt eli valtava. Selaillessani noita kuvia muistin myös monet näistä asiakkaistani muutenkin kuin kampauksen perusteella. Asiaa helpotti tietysti se, että olin silloin kauan sitten kirjoittanut jokaisen kuvan taakse asiakkaan nimen ja muuta häneen ja hänen toiveisiinsa frisyyriin mallista liittyvää.
Kuvista löytyy monta mielenkiintoista ihmistä erilaisine taustoineen ja ajattelinkin esitellä Teille kaikille tässä ketjussa heitä valokuvien (joista käy ilmi kätteni työnjälki) ja lyhyin kuvien taakse tekemiini muistiinpanoihin ja omiin muistikuviini perustuvine henkilöesittelyin.
Päällimmäisenä laatikon aukaistuani minua katsoivat Försäkringskassan (Ruotsin Kela) etuuskäsittelijän Jan-Erikin selvästi tyytyväiset kasvot. Tapasin Jan-Erikin ensimmäisen kerran asioidessani kyseisessä virastossa. Asettuessani Jan-Erkin eteen istumaan havaitsin heti, että pojan hiusmalli oli, jos ei huono, niin ainakin surkea. Pitkä lähes silmien päälle ylettyvä otsatukka (mallia polkka) antoi erittäin yrmeän ja umpimielisen vaikutelman tästä ystävällisestä nuoresta miehestä.
Saatuani omat sairausvakuutuslain piiriin kuuluvat asiani toimitettua ojensin hänelle korttini jossa oli Salonkini yhteystiedot ja sanoin hänelle, että poikkeaa liikkeessä niin taiotaan valoa hänen habitukseensa, ja talo tarjoaa ensimmäisen käsittelyn tietysti!
Kului pari viikkoa ja eikös vaan liikkeeni ovesta astellut sisälle synkän näköinen nuori mies, Jan-Erik oli päättänyt ryhtyä Salong Nips o Napsin asiakkaaksi. Tätä päätöstä hän ei ikinä katunut, näin hän minulle vakuutteli vielä kolmen vuoden kuluttuakin, kun kävi viimeistä kertaa liikkeessäni ennen kuin sen suljin lopullisesti.
Jan-Erik istahti tuolille odottavan näköisenä, hieman ehkä jopa pelokkaana. Aikani suunniteltuani ja tutkittuani hänen hiuslaatuaan ja mahdollisia leikkausta vaikeuttavia pyörteitä, päädyin tulevan mallin osalta ratkaisuun, joka muuttaisi Jan-Erkin nykyisen synkän ja yrmeän kasvokuvan aurinkoisempaan suuntaan.
Otsatukalle sanottiin hyvästi ja taitavalla jakauksella korostettiin pojan kuulasta otsaa ja tällä mallilla saatiin myös pojan taivaansiniset ja ystävälliset silmät paremmin oikeuksiinsa. Päälaella päätin kääntää jakauksen 90 astetta taaksepäin jolla liikkeellä sain kampaukseen eloa ja ryhtiä.
Saatuani luomuksen valmiiksi Jan-Erik oli enemmän kuin tyytyväinen, niin kuin ottamastani kuvasta selkeästi huokuu, ja vaatimalla vaati, että sai maksaa, vaikka olin luvannut suorittaa työn ilmaiseksi tutustumistarjouksena.
Ps. Kun katson näin vuosien jälkeenkin tuota kuvaa, voin olla edelleen tyytyväinen työni jälkeen, tosin hieman harmittaa nuo kaksi hiusta jakauksen toisella sivustalla, jotka ovat hieman karanneet irti kokonaisuudesta, no onneksi Jan-Erik sitä ei varmaan itse huomannut, koska ei asiasta ikinä maininnut saatikka moittinut.
Pertti
Katselen juuri tällä hetkellä Pertin kuvaa, josta huokuu vielä näin vuosienkin jälkeen raakaa voimaa ja käsittääkseni naisten kovasti peräänkuuluttamaa eläimellisen maskuliinista karismaa. Mitähän Pertille kuuluu tänään, vieläkö Boråsissa tytöt kuiskii tuosta miehestä jonka vienti oli Boråsparkenin naisten tansseissa jotain aivan mieletöntä, siis sen jälkeen kun Pertti oli vieraillut Salong Nips o Napsissa.
Tapasin Pertin ensimmäisen kerran juurikin Boråsparkenilla naisten tansseissa. Seurasin jonkun aikaa kaveria joka seisoskeli odottavan ja toiveikkaan näköisenä tanssisalin ”noutopisteessä”. Pertille ei vaan noutajaa tullut, enkä sitä kyllä yhtään ihmetellyt. Suurin syy tähän oli varmaan kaverin sikin sokin epäonnistuneen minivoguen jäljiltä joka suuntaan sojottavat pitkät hiukset. Seisoessaan siinä tuon ”tippaleipäkuontalonsa” alla niskat pettymyksestä kyssässä Pertti toi mieleen elävästi sähköaitaan törmänneen lampaan. No pelastettavahan kaveri oli näköpiirissä häämöttävältä vanhanpojan yksinäiseltä elämältä, joten jututin Perttiä hetken ja sujautin kortin kaverin kouraan.
Pertti saapuikin liikkeeseeni jo seuraavana arkipäivänä. Tehtyäni pelastussuunnitelman, johon sisältyi hiusten oikaisu, kevyt värjäys ja mallin, joka antaisi Pertille kaverin selkeästi kaipaamaa eläimellistä, naaraita kiihottavaa maskuliinisuutta, ryhdyin toimeen.
Kuvatessani lopputulosta, jossa joka ikinen hius oli ojennuksessa niin kuin liikkeeni laatutakuuseen kuuluikin, huomasin miten kätteni jälki selkeästi vaikutti koko asiakkaani yleisilmeeseen, ryhdikkäänä kuin kiimainen orhi Pertti tarkasteli tyytyväisenä lopputulosta, jonka ansiosta koko Pertin elämä sai uuden suunnan. Enää ei Perttiä Boråsparkenin ”noutopisteessä” näkynyt, ylväänä Pertti kiiti parketilla toinen toistaan kauniimpi nainen käsivarsillaan. Ja tähän kaikkeen tarvittiin vain tarkkasilmäisen ammattilaisen tarkkaavaisuutta Salong Nips o Napsissa.
Birgitta
Yksi erikoisimmista asiakkaistani oli ilman epäillystä Birgitta Banerjee, joka oli opiskelujensa jälkeen matkustanut Intiaan Ruotsin Punaisen Ristin hyväntekeväisyystehtäviin. Siellä hän oli tavannut intialaisen rikkaan mattotehtailijan pojan nimeltään Ravi Banerjee ja nuoret olivat rakastuneet tulisesti.
Avioiduttuaan nuoripari oli muuttanut Ruotsiin Birgitan kotiseudulle Boråsiin. Ravi perusti Boråsiin mattotehtaan Hässleholmin kaupunginosaan, jossa asui paljon siirtolaistaustan omaavia ihmisiä. Työvoiman saatavuus oli näin ollen turvattu intialaisia laatumattoja valmistavalle yritykselle, jonka nimeksi valikoitui Ravis Orientiska Kvalitetsmattor.
Ravi oli kulttuurinsa vanki siinä mielessä, ettei luopunut intialaisesta tavasta pukeutua ja elää. Hän olikin melkoisen persoonallinen näky Boråsin katukuvassa kulkiessaan turbaani päässään tavallisen kansan keskellä silloin 70-luvulla. Mattotehdas menestyi erinomaisesti, kauppa kävi ja Boråsissa Ravin matoista tuli nykykielellä ilmaistuna hittituote!
Birgitan opin tuntemaan käydessäni Punaisen Ristin järjestämän ensiapukurssin. Juttelimme Birgitan kanssa paljon niistä näistä ja hän kertoili minulle mielellään elämästään mattotehtailijan kanssa. Heillä meni paremmin kuin hyvin, rakkaus kukoisti ja taloudellisesti ei ollut mitään ongelmia. Viime aikoina Ravi oli tosin alkanut huomautella Birgittaa liiallisesta länsimaalaisen elämäntavan ihannoinnista, hänhän oli kuitenkin rouva Banerjee, eli Jumalan silmissä intialainen.
Birgitta mainitsi miehensä olevan erityisen surullinen Birgitan käyttämästä hiusmallista, Birgitan pitkät hiukset olivat kaukana siitä mitä intialaiselta korkeassa asemassa olevalta naiselta odotettiin.
Kerroin Birgitalle, että voisin varmaan auttaa häntä tässä asiassa muotoilemalla hänen kampauksensa siihen suuntaan, että se sopisi hyvin yhteen Ravin turbaanilookin kanssa.
Jo samalla viikolla Birgitta saapui innokkaana salonkiini. Kolmatta tuntia töitä tehtyäni, esittelin Birgitalle valmista työtä ja tyytyväisyys paistoi tämän suloisen mattotehtailijan rouvan silmistä hänen katsellessaan lopputulosta.
Myöhemmin Birgitan tavattuani hän kiitteli edelleen minua vuolaasti ja kertoi Ravinkin olleen aivan myyty kun oli nähnyt Birgitan uuden lookin.
Olin juuri kaivamassa seuraava kuvaa minulle niin rakkaasta laatikostani, kun heräsin säpsähtäen. Parturin ammatti olisi oikeastaan melko mielenkiintoinen, ajattelin kömpiessäni ylös vuoteesta.
(ainakin jos unohdetaan noi 80-luvun tukkamuodit ja spandexit 
)
mutta saman jumpan näki kyllä jo 80-luvulla niin että siinä oli sekä mies että nainen ja ne riisu noi trikootki pois että ilmeisesti silloinkin on kaikille ollut jotain 
isot pojat on muuten kertonut että niitä jumppa videoita käytiin kattoon oikein leffa teattereissa, ihan jees että nykyään kaikilla on omat läppärit omissa huoneissa ettei tarvi naapurin penan kanssa kattella takarivissä.
Kyllä jos haluaa käyttää rahaa että saa naista niin suorilta kannattaa vaan mennä vaikka Amsterdamiin. 