Ei omistaja tiedä ja yhdellä naapurilla on koira, joka ehkä 30 sekuntia aika hiljaisella äänellä haukkuu kun emäntä lähtee. Sanoin siitä hänelle, että tosi nopeasti loppuu haukkuminen ja emäntä oli onnesta soikeana että noin vähällä koira ja naapurit selviää.
6 tykkäystä
Captain’s log, day 1.
Menin hissillä ylimpään kerrokseen ja tulin rappuja alas.
Ei kannabiksen hajua.
Toiveikkaana jatkan huomenna.
21 tykkäystä
Vartti sitten juttelin naapurin kanssa ja sanoi saaneensa ensimmäisen koronapiikin tänään. Sanoi siinä samalla tyttärensä ja vaimonsa sairastaneen koronan aikaisemmin. Maku- ja hajuaisti olivat poissa 3 päivää. Jatka ainakin vielä viikko.
12 tykkäystä
Taisin lukea tuon saman laukun katoamisjutun juuri äskettäin FB:stä. Oli PuskaRario Tampereessa. Ensin epäiltiin katoamispaikaksi Härmälänrantaa, sitten Villilää. Aika villiä touhua. En tiedä mitä ajatella, beats me! 
1 tykkäys
Paikannin ei taida nyt oikein toimia. 
4 tykkäystä
Jonkun naapurin Merida näemmä lähti tuossa viimeisen parin tunnin aikana, kun pyöräkatoksessa on enää eturengas vaijerilukolla kiinni pyörätelineessä.
1 tykkäys
Rappukäytävässä haisee pipari. Se joululeivonnainen.
8 tykkäystä
Jos haisee, pysy kaukana. Jos tuoksuu, teepä tikusta asiaa ja mene jaolle. Nimim. “Saivartelija”.
Oli tylsä hetki, piti keksiä jotain.
1 tykkäys
Tuossa ennenkuin piti jäädä eristykseen niin ilmoitustaululla oli heippa-lappu (en hoksannut ottaa kuvaa), jossa valitettiin, että jostain asunnosta keskellä yötä kuuluu huutoa ja mekastusta ja että joidenkin pitäisi herätä töihinkin jne.
Tuli kyllä ekana mieleen, että valittajan naapurikämpässä varmaan harrastetaan vähän rehvakkaampaa seksiä.
1 tykkäys
Kun nyt sais edes 10% teidän talon elämästä tänne meidän pihaan. On niin hiljaista, että alkaa jo ihan kyllästyttää. Oli hieman eloa joulun alla, kun huoltoyhtiön mies kävi katsomassa kaikissa asunnoissa, ettei vaan hanat vuoda. Oli sekin operaatio.
Joo, mutta muuten vois ajatella, että asutaan ihan korvessa kaukana ihmisistä. Säkällä voi jonkun naapurin nähdä. Kuuleminen on sitten jo muutamaa vaikeusastetta etäämmällä. Uuden vuoden aattona puoliltaöin tuolla pihan toisella puolella erään asunnon ihmiset vieraittensa kanssa olivat puutarhassaan pitkien tähtisädetikkujen kanssa. Aika hiljakseen olivat, vain tikkujen pyörittely näkyi ja hetken päästä hävisivät sisälle.
No, kyllä hekin kohta oppivat tavoille. Uusia kun ovat ja ilmeisesti jostain muualta lähtöisin. Kuukausi sitten satuin emännän pihassa koirineen näkemään, iskin tietysti heti juttua. Ainakin englanniksi se onnistui ja komeaa koiraa ihmetellessäni selvisi sen olevan kotoisin Venäjältä ja jokin “Alaskan koira”. Epäilen omistajankin olevan Venäjältä. Pitäneekin ensikerralla kokeilla русский язык. Saattavat olla jotain yliopiston tutkijoita tms. No, uteliaisuudesta saatan senkin vielä selvittää. Pitäähän naapureista jotain tietää. Mutta siis näin surkean hiljaista meillä täällä “pahamaineisen” lähiön perukoilla on.
3 tykkäystä
Itseä ei tapaa kauheasti naapurit haitata vaikka jotain kuuluisikin, pääasia vaan että niillä on hauskaa.
En muista kuin kerran käyneeni antamassa palautetta. Olin Pyhällä lasten kanssa kolmistaan rivarikämpässä ja seinänaapureina oli jotain maalaisia, jotka luukuttivat repeatilla Pelimiestä keskellä yötä. Lapset olivat jotain 6-7 joiden untakin tarttisi saada niin oli pakko käydä avautumassa.
Eilen kävi naapurissa poliisi ja ensihoito. Oli “nuorella” parilla tullut erimielisyyksiä. Ei siellä kai henki keltään lähtenyt.
Tässä talossa on vähän haasteita omaavaa porukkaa parissakin asunnossa.
1 tykkäys
Joskus oli tässä hiukan jännitystä ja “mielipiteenvaihtoa” muutamien naapurien kanssa, kun meillä oli se kollikissa, joka tykkäsi liikkua vapaana. Yritystä oli ensin opettaa sitä talutettavaksi sisäkissaksi, mutta taidot tai sinnikkyys eivät riittäneet, kissa voitti. No, tuo loppui v. 2009. Senkin jälkeen on aina ollut kissa tai useampi, mutta ne ovat pysyneet kontrollissa. Ja kaikki on ollut niin mukavaa.
1 tykkäys
Itse kun aina elänyt aika vauhdikasta elämää niin jotenkin mä asennoidun naapureihinkin sillä tavalla, että pitäkää hauskaa.
Toki jos olisi tullut vastaan joku ongelmanaapuri, joka työntää paskaa postiluukusta niin voisi huumori loppua 
Joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla muutettiin kämppiksen kanssa Näsilinnankadulle Ainanlinnaan aivan helvetin hienoon 92 neliön vuokrakolmioon. Siinä asui arkkitehtipariskunta kahden 2-3-vuotiaan lapsen kanssa ja heillä oli toimistokin taloyhtiön sisäpihalla olevassa rakennuksessa (tuo on se taloyhtiö, jonka vuoksi YO-talo joutui pitämään ikkunat kiinni, ettei musiikki raikaa Ainanlinnaan).
Kun käytiin katsomassa kämppää niin pariskunta itku kurkussa kertoi, että pakko muuttaa, kun alakerran isännän mielestä lasten leikkimisestä kuuluu liian kova ääni ja se kostetaan sitten soittamalla aamukuudelta pianomusiikkia melko kovalla.
Meitä tuo ei haitannut, nuoret miehet nukkuvat kun haluavat.
2 tykkäystä
Täällä kanssa ollut yksi ongelmatapaus jolla oli juhlia joka viikonloppu, mutta virallisella varoituksella ja nimettömillä uhkauksilla alkanut olee viimeisen vuoden rauhallista. Kerran kanssa heräsin siihen kun joskus klo 05-06 välillä pariskunnalla tappelu ja se mekkala ja huonekalujen kolina oli hirveetä. Silloin mietin, että pitäisi varmaa soittaa poliisit, mutta aika kyyninen paska olen kun ajattelin vaan, että toivottavasti hakkaatte toisenne hengiltä. Korvatulpat korville ja jatkoin unia.
3 tykkäystä
Joskus naapurustosta kuuluva metakka on mannaa korville. Oli kevät 1988 ja asuttiin kerrostalossa. Tappara ja HIFK pelasivat finaalipaikasta ja ratkaiseva 5. peli helsinkiläisten kotihallissa meni tilanteessa 5-5 jatkoajalle. Pistin telkan kiinni, jännitys oli melkoinen, enkä ollut mitenkään varma voitosta.
Yhtäkkiä yläkerrasta alkoi kuulua mahdoton metakka. Suoraa huutoa ja lattialla hypittiin niin että meilläkin ihan jysähteli. Eihän se ollut muuta kuin Pauke Järvisen voittomaali 5-6 ja Tappara finaaliin. Mestaruushan sieltä sitten tuli.
17 tykkäystä
Uhraan kommentointineitsyyteni tälle loistavia tarinoita sisältävälle ketjulle. Eli siis ekaa kertaa kommentoimassa, toivottavasti tulee viesti oikein ja ennenkaikkea ymmärrettävästi luettavaksi.
Tarinoita toki olisi mutta pistetään muutama herkku päältä ja katsotaan jos jaetaan loputkin joskus.
Ensimmäisessä omassa kämpässä asuessa yläkerrassa asui pilveen menevä ukkeli ja sitä harrastusta sitten ystävien kera yksi kesä harrastelivat oikein urakalla, yötä myöten tottakai.
Mulla toki työt pyöri ja rekkakuskin kukonlaulu usein oli siinä 3-4 väliin joten tuli käytyä ovella parikin kertaa sanomassa ihan asiallisesti. Yksi ilta sitten tupakilla ollessani ja pilven hajua sekä meteliä taas kirotessani kuulin kun jannut tuli partsille myös, ei siis tiennyt että mä olen myös ulkona ja pohtivat että ”onkohan se alakerran kusipää menossa taas aamulla töihin.”
Sanotaanko että siinä katkesi jänne, otin isoimman veitsen mukaan, sen funktio oli vain kiinnittää varmuudella huomio minuun ja asiaani, kipitin ovelle ja suht jämptisti ilmoitin että jos kuulen ikinä täältä pihauksenkin omaan asuntoon vielä, lentää joka ikinen äijä parvekkeelta(5krs.) ja stereot perässä, saatana.
1.5v tämän jälkeen asuin asunnossa ja he yläkerrassa ja tosiaan, en kuullut pihaustakaan. Olin toki itsekin nuori ja vähän lyhyemmällä pinnalla varustettu, nykyään jäisi ainakin puukko tiskikoneeseen.
Muutin uuteen asuntoon, ylimpään kerrokseen 40kg saksanpaimenkoirani kanssa ja suoraan alakerrassa sitten asusti slaavilaista alkuperää oleva emäntä suomalaisen miehensä kanssa. Mies ei osallistunut mitenkään emännän show’n ja luulen että mielummin olisi muuttanut mun ja koiran kanssa yläkertaan kuin jäänyt sinne alas.
Tarina alkaa ensimmäisen yön (jonka vietin muuten töissä) jälkeisenä aamuna kun oli ovessa heippalappu.
Yöllä kotiin tullessani muistan tiputtaneeni lasin rikki lattialle josta sitten oltiin myös alhaalla nähty vaivaa. Kauhea mökä oli kuulemma kuulunut koko yön asunnostani, kissa on hyppinyt ikkunalaudoilla paukkeen säestämänä ja hänen parvekkeen ulkopuolinen ikkunalauta on täynnä kissankarvaa, lauta joka on muutenkin aivan moskainen syksyn ravistellessa lehdet yms pitkinpoikin.
Toki kävin selvittämässä asian että mulla on koira, jos se loikkii ulkona ikkunalaudalla niin soita herranjumala palokunta ja pahoittelin että yövuoron jäljiltä silmät puolitangossa tiputin lasin rikki.
Vuoden asumisen aikana sitten vielä harmitti alakerran emäntää muunmuassa mun suihkussa käyminen, useimmiten sellaisina öinä kun olin aamuvuorossa, en siis suihkussa yöllä vaan nukkumassa.
Viimeisinä kuukausina oli episodi josta tuli oikein isännöitsijältä lappu, koira kuulemma haukkuu ympäri vuorokauden, päivämäärät oli merkattuna myös ylös. Tämä ihmetytti koska koirani ei ollut haukkuherkkä ja päivämääristä osan olin joko ollut kotona koiran kanssa tai koira mökillä.
Isännöitsijä ymmärsi yskän ja seuraavan kuukauden laitettiin päivämäärät ylös koska olin ollut koiran kanssa, koska se oli mökillä ja koska naapuri valitti, lopputulos oli se että koirani haukku kuului useimpina päivinä ilmeisesti sieltä 100km päästä mökiltä. Isännöitsijä huomautti alakertaa perättömistä valituksista ja pian sitten muutinkin pois.
Mieli tekisi jatkaa tarinointia mutta taitaa olla turhan pitkä jo nyt. Naapureista sitten riittää puhuttavaa, oli ne sitten areenalla seinän toisella puolella tai kotona.
21 tykkäystä
Joskus tuli asuttua useampi vuosi kertsissä jossa olin alkuun ainoa vähän nuorempi asukas. Hyvin niillä riitti kärsivällisyyttä parin ekan vuoden vauhdikkaamman menon seuraamiseen. Noudatin kyllä tarkasti järjestyssääntöjä ainakin kellonaikojen osalta.
Seinänaapurina asui vanhempi nainen, jonka en ikinä nähnyt liikkuvan asuntonsa ulkopuolella. Ainoa elonmerkki oli sunnuntaiaamupäivän jumalanpalvelukset joita kuunteli ”isolla” volyymilla. Kaupungin kotipalvelu onneksi kävi ainakin kerran päivässä avittamassa askareissa.
Yhtenä perjantai-iltana soi ovikello, ovisilmästä katsoin, että tämä mummeli oli siellä hätääntyneenä. Kertoi tarvitsevansa apua. Nappasin avaimet mukaan ja lähdin mukaan sekä kyselin, että mikä hätänä. Varustauduin jo mielessäni sammuttamaan tuleen syttynyttä telkkaria. Ei ainakaan savun hajua, liesikään ei ollut tulessa, nopealla vilkaisulla kaikki oli hyvin. Ainoat epämääräiset jutut oli yhdessä huoneessa olleet mustat jätesäkkipinot.
No sitten se mummo kertoi, että sisäpihan puolen seinänaapuri yrittää kaasuttaa hänet hengiltä, päästää höyryä suoraan hänen asuntoonsa. Okei…nyt on pakko kehittää jotain…lupasin tehdä isännöitsijälle ilmoituksen ja tsemppasin ”yritä pärjätä huomiseen, teillä on kaikki hyvin”. Sen verran se rauhoittui, että istui loppuillan toppatakki päällä partsilla.
Ajattelin, että johonkin tästä on ilmoitettava. Kirjoitin asiallisen kirjeen kotipalvelun työntekijälle jossa kerroin tapahtumista ja totesin ettei henkilö varmaan pärjää enää yksin kotona, todellisuudentaju hämärtynyt. Ja kiinnitin kirjeen asunnon oveen niin, että kotipalvelu sen löytää seuraavana päivänä. Sieltä sitten soitettiin ja kyseltiin tapahtumista.
Tästä kului muutama viikko ja naapurin mummo pääsi hoitokotiin viettämään elämänsä loppuajan.
Tilalle muuttaneesta naapurista olisi yksi tarina…
34 tykkäystä
Kyselen täältä kokemuksia tai näkemyksiä:
Meillä on pieni ongelma rapussamme. Rapussa asuu henkilö, jolla on kaksi suurta koiraa. Meillä puolestaan on pieni koira.
Koirat ovat välillä todella äänekkäitä. Ne pitävät meteliä pitkin yötä, kun omistajansa on kai poissa. Meteli on niin suurta, että se hetättää koko talouden kolmen kerroksen päässä ja jatkuu pitkään. Lisäksi koirat vaikuttavat aggressiivisilta. Meillä on ollut läheltä piti -tilanne, jossa koirat yrittivät karata oman koiramme kimppuun hissistä tullessaan, mutta omistaja sai voimalla teljettyä koiransa seinää vasten samalla, kun me pakenimme ulos.
Olen jutellut useamman asukkaan kanssa, ja koirat herättävät monessa huolta. Rapussa on vanhuksia ja pieniä lapsia. Isännöitsijään on otettu yhteyttä, mutta hän vastasi tutkivansa asiaa ja asia on kai sitten jäänyt - ainakaan mitään ei ole tapahtunut.
Koirien omistaja vaikuttaa välinpitämättömältä tilanteessa. Hän on suoraan sanonut meille, että “voi kun teitä vähän pelottaa”.
Mitähän tässäkin taas pitäisi tehdä. Aina voisi muuttaa pois, mutta sen ei kyllä pitäisi olla ratkaisu tällaisessa tilanteessa, jossa yksi asukas häiritsee muita.
1 tykkäys