Miten pitää suhtautua jos normaalin takapihan kyttäämisen sijaan tällä kertaa sieltä napsittiin oikein kuvia??
Naapurustossa asuu pari eläkkeellä olevaa pihapoliisia jotka tekevät takapihakatselmuksia sen verran taajaan että ovat saaneet polun aikaiseksi takapihojen taakse.
Meillä on takapihalla “Pelasta pörriäinen” projekti tänäkin kesänä ja nurmikko on normaalia huonommalla huomiolla.
Se on kuitenkin meidän takapiha ja jos ahdistaa katsella sinne niin mikä vitun pakko on sitten katsella.
Kun naapureihin ei ole nytkään järin lämpimät suhteet, niin ei tämä niitä juuri muuksi muuta.
Itse suhtautuisin tuohon kotirauhan rikkomisena tai salakatseluna. En ole tosin satavarma meneekö takapiha salakatselun piiriin…
Itselläni yläkerran naapuri on alkananut nakkomaan tupakantumpit mun takapihalle kun ilmeisesti tuhkakupin käyttö olisi liikaa vaadittu. Ihmisviha nousee.
Kaveri asuu kerrostalossa. Naapuri kehitysvammainen. Kulkee aina kamera kädessä. Saanut jo kerran ainakin turpaan kunnolla. Luulevat et kuvaa vaan lapsia. Ymmärrän huolet kyllä. Samaan aikaan tiedän että tuskin pahoin ajatuksin kuvailee.
Nykyaikana kehitysvammaiset, vanhukset ja muut ihmiset joille nykyajan mahdollisuudet ovat olleet liian vaikeita oppia ennen tai ei ole hankkinut ennen, koska ennenkin on pärjätty ilman näitä on alkanut enemmän ja enemmän tulla mukaan mukaan nettiin. Kehitysvammaiset ovat tulleet myös sosiaaliseen mediaan ja olen huomannut, että heitä kiusataan ihan saatanasti ja tekee pahaa katsoa sitä. Siihen pitäisi tehdä jotakin, että hekin pystyisivät tasavertaisesti olemaan netissä ja nykyajan vempeleillä kuin mekin ilman törkeää käyytäytymistä, mitä tehdään heitä kohtaan esimerkiksi Tiktokissa. Itselläni on kehitysvammainen setä, jolta on kerran ryöstetty puhelin ja muuta pahaa tehty somessa, koska on kehitysvammainen ja helppo kohde tähän. Miten tämä mielipiteenpurkaus liittyy asiaan niin kerran pari vuotta sitten minulla asui naapurissa hyvin samankaltainen ihminen. Oli kehitysvammainen ja harrasti kuvaamista ja oli siinä loistava! Oli mukava nähdä hänet metsälenkillä kun hän oli siellä kuvailemassa lintuja ja muita metsän ihmeitä. Yhtenä aamuna kun olin lähdössä töihin näin tämän kehitysvammaisen miehen joka oli maissa nähtävästi lyönnin saaneena. Vieressä oli mies ja pari mukulaa ja kun menin kysymään mitä helvettiä teette niin muksut olivat sanoneet isälleen, että hän kuvasi heitä salaa ja että hän seuraisi heitä aina. Siitä isä oli suuttunut ja tirhassut lujaa että oli kaatunut tämä mies maahan ja pelännyt täristen kun tulin. Siinä toinen naapuri tuli avukseni kun tämä isä yritti hyökätä tämän päälle uudestaan ja pidimme häntä maassa kunnes poliisi ja ambulanssi tuli. Jälkeenpäin sain kiitokset hänen vanhemmilta ja pyysivät, että tulen kahville. Siellä he kertoivat, kun poliisi oli tarkistanut kameran siellä ei ollut muita kuin luontokuvia. Myös tutkinnassa selvisi, että pojat olivat kiusanneet häntä netissä ja uhanneet kaikilla konsteilla, jotka olivat saaneet miehen pelkoon. Myös pojat olivat valehdelleet kaikkea muuta tämän miehen tehneen heille joka sai isän niin vahvaan reaktioon ja pyysi anteeksi myöhemmin erittäin asiallisesti ja nöyrästi anteeksi. Pojat saivat mm. sakkoja ja sossuilmotukset ja isä sakot päällekarkauksesta.
Mitä minä tällä tarinalla ja alun pohjustuksella haluan sanoa on se, että Me kaikki ollaan ihmisiä ja me kaikki tehdään hyviä ja huonoja asioita. Jos ihminen on kehitusvammainen niin se ei tee hänestä erikoisempaa vaan samanlaisen kuin meistä muista, mutta hieman enemmän avun tarvitsevamman.
Miettikää nyt jumalauta ihmiset, että mitä pahaa kehitysvammainen tekee ja mitä hän edes tekisi kuvilla joissa näkyy lapsia?
En tiedä kuuluiko tämä tarina kertoa näin tarkasti tänne tai alunperinkään kuuuluuko tähän ketjuun, mutta naapuri on naapuri. Kehtysvammainen ei tee pahaa ja jos tekee tuskin asuu noin itsenäisesti itse kerrostalossa. En tiiä mitä pitäis sanoo enää muistakaa tämä ja miettikää paljonko he kokevat kerrostaloissa pahaa muutenkin tai pahoja katseita naapureilta tai muilta. Muistakaa
Tuossa ei yllättäen viitata minuun, mutta itselläni on kyllä aika hyvä arvaus että kehen, sen verran pöllyissä olevaan pariskuntaan olen tuossa sisäpihalla muutamaan otteeseen törmännyt.
Mutta talo sinänsä ei ole mikään “savuton”, parvekkeellakin saa käydä röökillä jos huvittaa.
Tyylikäs käsiala ainakin Arvostus nousee aina, kun joku perinteiseen tapaan kirjoittaa vielä kaunolla - ja vielä perinteisemmin siitä saa selvää!
Vähän luulen, että tuolla vaan ei saada ehkä naapuriin sitä vaikutusta kuin halutaan. Kannattaisi valita toinen strategia, laput vain ärsyttävät ihmisiä.
Jonkin asteinen naapuri tämänkin tarinan tyyppi. Oli silloisessakin työpaikassa tapana käydä lauantaisin tekemässä sellainen 3-5 tuntia hommia, kun ei ollut muita häiriötekijöitä haittaamassa työntekoa. Työmatkaa oli 6-7 kilometriä, jonka usein tinttasin fillarilla.
Duunipaikan kiinteistössä sijaitsi liike- ja toimistohuoneistoja, mm. iltapäivisin avautuva keskikaljapubi sekä ihan tavallisia asuntoja. Asuntorakennus sijaitsi vastapäätä ison parkkipaikan toisella puolella. Alaovea jota käytimme ei ollut muita käyttäjiä kuin meidän toimiston porukka, sitä kautta ei päässyt muihin kuin meidän tiloihin. Ajattelin että varsinkin silloin viikonloppuisin nostan fillarin siihen ala-aulaan sisälle turvaan kaiken maailman “keppanavandaaleilta”.
Tämähän herätti vastapäisessä asuinrakennuksessa huomiota ja panin merkille, että siellä joku “kerrostalokyylä” saa ajanvietettä itselleen. Eikä vain ajanvietettä. Ilmeisesti tämä henkilö oli ko. kiinteistöyhtiön hallituksessa ja tällä “mandaatilla” kirjoittanut lapun ja kiinnittänyt sen satulaan. Ohjeisti siinä pyörän säilyttämistä yleisessä pyöräsuojassa. Jos olisin kyseiseen työpaikkaan vielä pyörällä matkannut niin olisin tuon lapun allekirjoittaneen herra A:n iloksi raahannut sen toisen kerroksen toimistotiloihimme niin, että se olisi rappukäytävästä kyttääjälle näkynyt. Mutta irtisanouduin seuraavalla viikolla eikä uutta mahdollisuutta enää tullut. Vaikka työkavereille vähän tuolla ajatuksella hekumoinkin niin tuosta lapusta irtisanoutuminen ei johtunut.
Joskus tein opinnäytetyötä kotona ja naapurin koira räksytti koko päivän, kun omistajat lähtivät päiväksi töihin tai mihin ikinä rientoihin. Rappu kaikui ja oli lisäksi seinänaapuri, joten tuli mukavasti stereona. Koska opinnäytetyö oli monen viikon projekti, ehdin kyrsiintyä jatkuvaan mölyyn.
Sisuuntuneena kirjoitin heippalapun, jonka tiputin postiluukusta. Ei ollut haluttu vaikutus, vaan rapun ilmoitustaululle ilmestyi tulikiven katkuinen vastaus. Ehkäpä johtuen käsialastani. Vastauksen keskeinen sisältö kuitenkin oli “ei meidän Musti”.
Opin, että parempi tosiaan jokin muu ratkaisu kuin lappu, jos tietää, mistä möykkä tulee. Ei aina kuitenkaan ole helppoa kohdata tuntematonta naapuria.
Mä en itseasiassa usko että kukaan täällä ruohoa polttelee, se haju on niin voimakas ja leviää niin pitkälle että olisin kyllä haistanut ja mennyt pyytämään savut
Eroikävää haukkuva/uliseva koira on kyllä paha. Ihan jo senkin takia, ettei se omistaja välttämättä tiedosta meteliä kun ei ole sitä kuulemassa. Siksi noista kannattaa mennä ihan sanomaan jos ei muu tehoa, koiran pystyy usein kouluttamaan eroon tuosta jos vaan on osaava omistaja. Ikävä kyllä kaikki ei ole.
Arvostus nousee aina, kun joku perinteiseen tapaan kirjoittaa vielä kaunolla - ja vielä perinteisemmin siitä saa selvää!
