Koska tämä ei ole pelitapaketju niin lyhyesti: Tapolan pelitapa on moderni kiekkokontrollilätkä, jossa itseisarvona ei ole jatkuva paineistus ja nopeat lähdöt vaan kontrolloitu tiivis viisikkopelaaminen ja pelin rytmittäminen.
Meidän peli.
Jaa-a Luulen, että olemme lopulta samoilla linjoilla, mutta jos nyt sen verran kuitenkin viihdytään pelitavoissa, ettei Rautakorven ja Tapolan pelitapojen erotus niin massiivinen ole ollut.
Luulisi, että klassikkopätkät 2015-2017, jotka juuri nähtiin olisivat palauttaneet realistista suhtautumista, mutta aika on kullannut todellakin muistot. Tapolan pelitapa oli aivan “käyttöikänsä” lopussa 2017. Tappara oli mestaruuskausillaan pelitavallisen aallon harjalla - imettiin oppia mm. Kärpistä jne. ja Kärpät sitten puolestaan meiltä. Minun mielestäni täällä arvioidaan valtavasti sitä, mitä tapahtui Tappara-Ilves-sarjassa 2017.
Tapolan pelitapahan ajettiin aivan nurkkaan pelin yksinkertaisella pelikirjalla. Karri Kiven kuuluisa tolppatrappi tappoi Tapparan pelin kokonaan. Karri Kivi oli ainoa valmentaja, joka oli keksinyt, että Tappara avaa jatkuvasti pelin samalta puolelta ja meidän vasemmat pakit ovat mallia Pekka Saravo eli tuolta ei varmaan ihan hirveästi ole apua tulossa. Tapola näytti aivan turistilta Karri Kiven nimetöntä nippua vastaan, kun Ilves ei ajanut kovaa päälle vaan ainoastaan esti Tapparan avaukset toiselta puolelta ja Tapparalla ei ollut koko kauden mittakaavassa mitään muuta harjoiteltua tapaa pelata. No - sehän meinasi käydä tosi huonosti, mutta tuuri oli silloin puolella.
2017-18 Rautakorven pelitapa oli mielestäni ylireagointi pelitavallisesti siihen, mitä tapahtui Ilvestä vastaan. Tapparahan haali yllättäen ison kasan pakkeja, jotta peliä voidaan avata molemmilta puolilta eli samalla tavalla Tapparaa ei enää horjutettaisi. Kuten monesti ennenkin Rautakorpi vain ylireagoi tapahtumiin ja veti pelitaparemontin ylitse. Tapparalle olisi riittänyt hyökkäyspelin säilyttäminen Tapolan ajatuksilla ja omista lähtemisen monipuolistaminen yksilötasolla, mutta jostain syystä kaikki vedettiin uusiksi. Lopulta kun Rautakorpi saa pelitapansa toimimaan (kuten minusta tällä kaudella sai) niin ei siellä Tapolaan mitään musertavaa eroa ole. Rautakorven ongelmat enemmän siellä reagoinnissa - kun uusitaan kaikki, kun riittäisi pieni parantelu.
Lopputulemana tosin puolustajat eivät sitten enää avanneet peliä vaan nostivat jalalla keskialueelle ja sitten a) pitkä päätyyn tai b) syöttö siniviivalla seisseelle laiturille, joka heitti päätyyn.
Katsoin itse vasta nyt ratkaisevan Kärppä-pelin uudelleen. Kyllä mielestäni tuossa pelissä Tapparalla oli kaikki paikat ratkaista peli ja viedä sarja 7. peliin. Tappara mielestäni hallitsi peliä. Pointtina, että ei mestaruus nyt niin kauas jäänyt. Ei ole Rautakorven vika, että jätkät ei laittaneet 6. pelissä paikoista sisään. Toki osansa tässä oli Vehviläisen loistopelillä.
Jäi se kahden voiton päähän, kun se 7. pelikin olisi vielä pitänyt voittaa. Ja oli vähällä jäädä kolmen voiton päähän. Mutta mikään ei ollut Rautakorven vika.
Enemmän katsoisin yksilöpelaajia. Tapparalta puuttui kahteen edeltävään mestaruuskauteen verrattuna sellaiset ratkaisupelaajat kuin Lajunen ja Savinainen. Peltola oli vielä mukana mutta ei hän yksin voinut kaikkea tehdä. Haapala ei ollut parhaassa kunnossaan. Joidenkin pelaajien olisi pitänyt nousta finaaleissa esiin ratkaisijoiksi. Ehkä Repo olisi voinut olla sellainen.
Ja Veini oli todella hyvä. Hakanpään loukkaantuminen myös mielestäni edesauttoi sitä, että Tappara pääsi mukaan taistelemaan finaalisarjan voitosta.