Nyt, kun puolimatkastakin on mennyt jo hetki niin jonkinlaisen lyhyehkön (helvetin pitkän) analyysin voisi tehdä Tapparan esityksistä. Ehkäpä teen enemmänkin yksittäisten nostojen kautta kuin sen, mikä kokonaisuus on ollut.
Joka tapauksessa viime kauden ilotulitus aiheutti faneillekin paljon harmaita hiuksia, kun ehdittiin tottua vähän liian hyvään. Tapolan projekti oli viime kaudella aivan maksimissaan ja peli aivan tapissa ja Tapparan voittokulkua edesauttoi päävastuksien totaalinen heikkous. Tällä kaudella sen sijaan, että Tapparan olisi annettu karata entistä enemmän, myös vastukset reagoivat. Tapparankin runkosarja asettuu mittasuhteisiinsa siinä suhteessa, että myös TPS, IFK ja Kärpät nostivat tasoaan todella paljon.
Runkosarjan alla puhuttiin täysin uudesta peli-identiteetistä: oli pelipaikatonta ja nopeaa pelaamista. Itse asiassa CHL antoi täysin väärän kuvan siitä, missä nyt mennään, sillä peli näytti vuodenaikaan nähden aivan liian hyvältä ja sitähän se olikin. Kansainvälisessä pelissä Tapparan raikas hyökkääminen toimi ja vastuksien heikko keskialueen organisointi johti juuri siihen, mistä Rautakorpi puhui, mutta kotoisen liigan alettua totuus tuli nopeasti eteen myös pelaajille.
Kovat odotukset ja hirveä halu pelata viihdyttävää peliä vaihtui jo runkosarjan alussa väkinäiseen puskemiseen. Tappara yritti pelata aivan liian nopeasti, joka johti huomattavaan määrään ylivoimahyökkäyksiä omiin. Syksyllä vastuksienkin ruuti oli vielä märkää, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä useammin Tapparaa vastaan iskettiin vastahyökkäyksestä maaleja.
Rautakorpi palasi lyhyeksi toviksi takaisin tuttuun ja turvalliseen syksyllä ja pelaajat pääsivät pelaamaan peliä, joka tuli selkäytimestä. Se toi kauden pisimmän voittoputken, vaikkemme silloinkaan olleet tehokkaita. Kuitenkin se toi faneillekin paljon uskoa, että projekti ottaa steppejä. Tässä vaiheessa oma ajatukseni oli, että tuolla tiellä jatkettaisiin koko runkosarja loppuun, mutta eipäs jatkettukaan.
Jokaisen tauon jälkeen Tappara palasi raskaalla jalalla ja se palasi jatkuvasti takaisin Rautakorven puskevaan pelitapaan, joka ei ollut toiminut koko kaudella. Tappara pelasi koko kauden korostetusti 1vs1 -tilanteita ja tiivis viisikko oli vain myytti. Erityisesti omassa päässä tuli mietittyä, että koska Tappara palauttaa sinne tiiviin viisikon ja äijän maalin eteen, josta lähdetään kuin tykin suusta eteenpäin.
Jotta kaikki tämä ei olisi ollut turhaa niin viimein eilen runkosarjan vikassa matsissa näin ekaa kertaa, kun Tapparalta onnistui omassa päässä se, mitä se oli tuntunut harjoittelevan 60 matsia. Pakki syötti maalin takaa todella kovaa laitaan ja kiekko tuli kuin tulikin HPK:n karvaajan ohitse omalle kaverille vasemmassa laidassa. Kuusela on ollut siinä esimerkiksi koko kauden, katsonut ja katsonut. Yleensä hän ei ole saanut siitä avattua tai lähdettyä, mutta eilen nähtiin ekaa kertaa, kuinka se hyökkäys sieltä tulee ja päästään lähtemään siitä.
Playoffseissa tilanne on juurikin KalPan kanssa mielenkiintoinen: Tappara pääsee pelaamaan hyvin samanlaista pelitapaa vastaan kuin sen oma viime kaudella oli. Kapanen on lukenut läksynsä ja KalPa pelaa tylsää, mutta tehokasta kiekkoa. Jos Rautakorpi voittaa Kapasen niin vain taivas on rajana, koska KalPa ei tule olemaan helppo vastus.
Pelitavalliset ristiretket tällä kaudella ovat tuoneet myös yksilöistä paljon uutta infoa esille ja lopulta listaan onnistujat näin:
Rauhala, Karjalainen, Haapala, Lehtonen, Vittasmäki, Luoto
Epäonnistujia riittikin koko runkosarjan ajan enemmän kuin kylliksi - ja heidät voidaan jakaa enemmänkin pelitavan uhreiksi. Selkeitä pelitavan uhreja ovat:
Kemiläinen, Elorinne, Järviset, Peltola, Nurmi
Vähemmän yllättäen Tapolan pelitavan ruumiillistumat ovat kärsineet Rautakorven nopeasta pelistä. Jopa kapteenimme Peltola on ollut enemmän ja vähemmän runkosarjassa pihalla tai ei ole päässyt aivan parhaimpaansa - nähdäkseni juurikin ominaisuuksista johtuen.
Peltola, Kemiläinen ja Elorinne ovat selkeimmät tapaukset pelaajista, joilla on vahvasti DNA:ssa hallittu ja verkkainen peli. Kun tempo ympärillä on kasvanut niin näiden pelaajien ongelmat ovat korostuneet entisestään. Peltola tykkää pitää kiekkoa, kuljettaa, kääntyä jne. - rauhallisesti. Tällä hetkellä pelitapa kutsuu luokseen pelaajia, jotka pystyvät kääntymään nopeasti, joka selittää paljolti sen, ketkä onnistuvat juuri nyt.
Sitten tulee kasa pelaajia, jotka ovat epäonnistuneet, mutta enemmänkin henkilökohtaisesti kuin pelitavasta johtuen:
Zaborsky, Mikkola, Kuusela, Repo, Jasu
On vähän kornia sanoa näistäkään, että ovat epäonnistuneet, koska kaikki ovat nostaneet juuri runkosarjan lopussa tasoaan monta astetta eteenpäin. Kuitenkin siinä on pelaajia, joilta odotettiin selkeää steppiä ylöspäin ja tuli aika massiivinen steppi taaksepäin.
Loppujen lopuksi runkosarjasta jää fanille aika katkera maku ja ei todellakaan saatu sitä, mitä haettiin. Onneksi runkosarjalla ei ole enää mitään merkitystä, koska nyt on jo tulevaisuuttakin silmällä pitäen saatu jatkuvuutta. Pelilliset ohjeet on nyt jalkautettu ja tästä mennään varmasti ensi kaudella seuraavaan vaiheeseen, joka on jo paljon parempaa. Playoffseihin päästään nyt kerrankin haastajina, koska kukaan ei oikeasti odota mitään ihmeellistä.
Toivon meille kaikille Tapparafaneille sellaista joululahjaa, että tulisi roppakaupalla lisää malttia. Hävetti vähän, kun sen verran negatiiviseksi meinasi jo itselläkin muuttua, kun muutama tappio tuli. 
tuossa siis listattu jengejä jotka napanneet Tapparalta pisteitä. Meni vähän ohi kiireessä 
